Katsokaas, jopa h?n nukkuu! Hm, v?kisin sain h?nen sy?m??n muutaman lusikallisen puuroa, ja nyt h?n sai unta. Tiettyh?n se on, kun ei sy?, ett? hiukaisee eik? sitte untakaan saa. -- Olkaa nyt vain hiljaa, ettei h?n her??.?
Matami l?ksi. Muori otti virsikirjan lukeakseen, ja lapset rupesivat kukin hiljaa leikkim??n nurkkasessaan.
TOINEN LUKU
Sepp?l?n kestikievarin isoa salia lakaistiin ja siivottiin, sill? sinne odotettiin pit?j?n miehi?. Vaivaisjohtokunta oli p??tt?nyt pit?? siell? huutokauppaa, ja huudolle pantavat olivat Antin-Liisan lapset. Liisa oli p??ssyt pois maallisista vaivoistaan, mutta Iiri, jota h?n pelk?si j?tt?? t?nne maailman myrskys?it? koettelemaan, j?i sisarensa ja veljens? kanssa vaivaisjohtokunnan huostaan ja oli pantava huutokaupalle.
Kulkuset kuuluivat, ja Sepp?l?n piika kurkisti akkunasta ulos. N?kyip? sielt? hevonen ja reki, mutta eih?n sit? erottanut viel?, tuliko siell? matkustavainen vaiko pit?j?n miehi?. Em?nt? raotti ovea, huutaen: ?Hanna, mit? siell? kurkistelet? Tomuastia ja luuta ovat lattialla viel?, ja rovasti ajaa tuossa paikassa pihaan!?
?Onko se rovasti? En min? h?nt? oikein tarkkaan tuntenut.? Ja nyt kiirehti Hanna kokoomaan viimeiset tomut ja juoksi sitte huoneesta pois.
Em?nt? meni rovasti Nurmea vastaan, joka jo oli enn?tt?nyt pihaan. Siell? is?nt? vierasta auttoi reest?, ja nyt he tulivat yhdess? saliin. Kestikievarin is?nt? kuului my?skin johtokuntaan.
?Rovasti on hyv? ja pist?? piippuun, sill? v?lin kuin t?ss? muitakin varrotaan?, sanoi is?nt?.
?Kiitoksia! Mihink?h?n nyt saatanee nuo lapset? Ik?v?, ett? heid?t t?ytyy erottaa, sill? luultavasti ei kukaan ota heit? kaikkia.?
?Ei ik??n. Jos heist? maksettaisiinkin v?h?n runsaammasti, niin ehk? sitte olisi ottajia, mutta se maksu on niin v?h?inen, ettei siit? hy?dy. Muijani tahtoisi tuon Hely tyt?n -- se nyt jo tekisi asioitakin, ja on se siev?nmuotoinen tytt?, jota saattaisi panna herrojakin passaamaan. Mutta mit?s niist? toisista, emme niit? tarvitse.?
Ovi aukeni, ja sis??n astui kaksi johtokunnan miest?, kirkkov??rti ja herastuomari. Rovasti l?heni heit? lausuen hyv?? p?iv??.
?Kah, eik? t??ll? viel? muita olekaan?, sanoi herastuomari.
?Ei ole viel??, virkkoi Sepp?l?, ?lienee siell? tietkin v?h?n tukossa, oli niin kauhea tuisku illalla.?
?Kukahan nyt tulee?? sanoi kirkkov??rti. ?Olleekohan posti, koska porokellon ??ni kuuluu??
?Ei, se meni jo aamulla?, vastasi kievarin is?nt?.
Kauan ei ukkojen tarvinnutkaan tuumata, kuka matkustaja oli tulossa, sill? sis??n astui nuorukainen, joka katseltuaan ymp?rilleen sanoi kohteliaasti kumartaen: ?Suokaa anteeksi, olen erehtynyt; n?m? huoneet eiv?t n?y olevankaan matkustavaisia varten.?
?Kestikievarihuoneet ovat rakennuksen toisessa p??ss??, sanoi Sepp?l?, ?jahka min? tulen n?ytt?m??n?. H?n aikoi juuri l?hte?, mutta samassa nuorukainen huomasi rovastin ja huudahti: ?Kas, rovasti Nurmi! Joko Ahto on l?htenyt Helsinkiin??
?Nuori Aateli Ihalasta -- vai niin! Enh?n aikonut tuntea. Ahto l?hti jo viikko takaperin, luennot yliopistossa ovat alkaneet. Menette kai Helsinkiin tekin??
?Menen, mutta nyt l?hden ensiksi set?ni, eversti Aatelin luo. En saanut kyytimiest?ni tulemaan sinne asti, vaan minun t?ytyi t?m?n pienen matkan t?hden viel? poiketa t?nne. Kyytimieheni sanoi kulkeneensa hevosellaan jo niin monta matkaa, ettei tahtonut tulla edemm?ksi, kun on tietkin tukossa. Mutta mit? t??ll? tehd??n, koska t?nne kokoontuu noin paljo v?ke? ja enimmiten miehi???
?T??ll? vaivaisjohtokunta pit?? huutokauppaa -- ik?v?? tointa. Niit? on kolme lasta, kaksi tytt?? ja yksi poika, jotka nyt pannaan huudolle ja annetaan v?himm?n vaativalle kasvatettavaksi.?
?Suokaa anteeksi, mutta eik? rovasti laske leikki?? Eih?n ole mahdollista, ett? meill? myyd??n ihmisi???
?Valitettavasti se on tosi, nuori herrani. Min? olen aivan samaa mielt? kuin te, ett? se on kauheaa, mutta ei ole muuta keinoa; niin sit? tehd??n joka paikassa, ei meill? ole asiat huonommalla kannalla kuin muuallakaan.?
Nuori Aateli punastui, h?nen ruskeat silm?ns? iskiv?t tulta, ja h?nt? olisi haluttanut sanoa rovastille: ?Koettakaa vaikuttaa seurakuntalaisiinne! He varmaankin antaisivat v?h?n suuremman summan vaivaisten kassasta jollekulle kelvolliselle ihmiselle, joka ottaisi lapset kasvattaaksensa?, -- mutta h?n huomasi samassa olevansa viel? liian nuori opettamaan vanhaa miest?. Sent?hden h?n sanoi vain: ?Min? olen ollut lapsi n?ihin asti enk? ole tiet?nyt kaikista ep?kohdista, joita viel? l?ytyy -- mutta suokaa minun olla l?sn? t?ss? huutokaupassa. Niin inhottava kuin se lieneekin, tahtoisin kuitenkin n?hd?, mitenk? se k?y p?ins?.?
?Kyll??, sanoi rovasti, ?se sopii aivan hyvin?.
V?ke? oli kokoontunut koko joukko, muutamat saadaksensa jonkun noista lapsista -- eli sen rahan, joka niist? maksettaisiin, -- toiset uteliaina n?kem??n, mihink? heid?n entisen tuttavansa Antin-Liisan lapset joutuisivat.
Huutokauppa alkoi, ja vasaramies ryhtyi toimeensa, kysyen ensiksi, mit? vanhimmasta vaadittaisiin. Mutta juuri kun alkuun p??stiin, huusi Renkalan is?nt?, jonka talo oli v?h?n matkan p??ss? kirkonkyl?st?: ?Tuokaa t?nne kauppakalu vain, eih?n sit? sikaa s?kiss? osteta, t?ytyyh?n n?hd?, mit? tavaraa teill? on, h?h, h?h? -- ja is?nt? nauroi omaa sukkeluuttaan niin, ett? h?nen lihava vatsansa h?lkkyi.
Nuori Aateli sanoi hiljaisella ??nell? rovastille: ?Suokaa anteeksi, ett? lausun mielipiteeni, mutta eik? olisi yhdentekev??, jos vain mainittaisiin lasten ik?.?
?Kyll?, siksi en olekaan tahtonut heit? t?nne.? Ja nyt sanoi rovasti kansalle: ?Kun tiet?? lasten i?n, niin ei minun mielest?ni ole tarpellista tuoda heit? n?ht?viin. Vanhin tytt? ori kolmentoista-, toinen yhdentoista-vuotias, ja nuorin kahdeksan vuoden vanha poika.?
?Saaneehan heit? katsellakin sent??n?, virkkoi Renkala taas, ?toinen on enemm?n, toinen v?hemm?n roteva, tuokaa tavara t?nne vain -- hihi hii --?
Aateli punastui. H?nen muotonsa ilmaisi suurinta inhoa tuota miest? kohtaan. N?kyip?, ett? h?nen oli vaikea olla ??neti, mutta h?n oli vieras t?ss?, jolla ei ollut mit??n sanottavaa asiassa.
Hetken per?st? tuli kestikievarin em?nt? sis??n, tuoden nuo
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.