Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma | Page 9

mutta se kun tapahtui minulta kiivaudessa enk? min? tied?, mit? min? kiivaudessani teen...
--Se ei minua liikuta! Ratkaiskoon oikeus asian... Vallesmanni oli todellakin kiivastunut tapausta muistellessaan, ja vihaisesti k?veli h?n kahak?teen lattiata pitkin. Hellmanni k?veli h?nen per?ss??n ja puhui aina k??nteen kohdalla.
--El?, hyv? veli, anna menn? sen oikeuteen ... peruuta pois, veli kulta, manuu ... min? maksan sopiaiset ... peruuta, hyv? veli ... johan lupasi kapteenikin sopia ... eik?s luvannut?
--Lupasinhan min?, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua p?yd?lle.
--Mink? t?hden sin? et sitten saata ... anna, hyv? veli, se anteeksi ... el? saata minua onnettomuuteen ... kyll? min? maksan, mink? tahdot...
--Maksatko niin paljon kuin min? tahdon?
--Niin, niin, kohtuuden mukaan...
--Kyll? sinun kohtuutesi tiedet??n ... et sin? ilman k?r?ji? maksa penni?k??n!
--Min? maksan ... min? maksan heti paikalla! Paljonko tahdot?
--Mutta muuten niin ei maksu ole suinkaan p??asia, sanoi kapteeni.-- P??asia on anteeksipyynt?...
--Johan min? olen teilt? pyyt?nyt, ja pyyd?n min? viel? uudelleen...
--Meilt?? Mit? se auttaa, jos sin? meilt? pyyt?isit vaikka ik?si anteeksi, kun siin? on kuitenkin koko lautakunta sovitettavana?
--Lautakunta?
--Niin juuri, lautakunta! Kaikkiahan sinun haukkumisesi koski, ja jokainen heist? on pyyt?nyt minua asianajajakseen...
--Voipa sitten sent??n! Voipa, voipa sitten sent??n! Kyll?h?n min? nyt hukassa olen, ikuisessa hukassa ja onnettomuudessa ... voipa, voipa sent??n!
Kun vallesmanni oli aikansa nauttinut toisen valituksista ja voivotuksista, sanoi h?n:
--No, jos min? hyv?ss? tahdossani koettaisin auttaa sinua. Mutta muista, ett? hyv?ss? tahdossani, sill? et sin? sit? ole ansainnut.
--Voi, auta, hyv? veli... el? sorra...
--Etk? _sin?_ ole ket??n sortanut?
--En min? ole...
--Etk? nylje ja nahkaa esimerkiksi m?kkil?isi?si...?
--Kuule, Rothberg, huomautti kapteeni v?liin, mit? se meihin kuuluu, kuinka h?n on m?kkil?istens? kanssa ... se on heid?n oma asiansa...
--No, niin on, niin on... Mutta niinkuin sanoin, niin saatan min? koettaa, vaikken tied?, kuinka k?y. Vaan jos suinkin voin, niin koetan p??st?? sinut pulasta.
--Koeta, hyv? veli, koeta ... puhu lautamiesten kanssa ja houkuttele ne sopimaan.--Eik?s niist? ole muutamat sinulle velkaakin?
--Ei t?ss? pakkokeinoja k?ytet?!
--No ei, no ei, ei pakkokeinoja...
--Ainoa, jonka luulen auttavan, on julkinen anteeksipyynt?.
--Niin, niin...
--Sit? ainakin min? vaadin omasta puolestani ja samaa luulen kapteeninkin vaativan...
--Vaadin, sanoi kapteeni nen? lasin sis?ss?, totia ryyp?tess??n.
--Ja samaa vaatii jokainen lautamieskin.
--Niin, niin...
--Sanalla sanoen: sinun t?ytyy siis julkisen seuran l?sn?ollessa pyyt?? anteeksi kaikilta meilt?, joita olet t?rke?sti loukannut.
--Niin, niin, kyll? min?, kyll? min? sen teen ... milloinkas min??
--Parasta on, jos j?t?t asian kokonaan minun huolekseni, muuten se ei...
--Sinun huoleksesi ... toki kaiketikin...
--T?m? asia tulisi olemaan oikeuden edess? ensi maanantaina ... sen edellisen? iltana voit sin? tulla k?r?j?kartanon saliin, jonne min? kutsun asianomaiset ynn? vieraiden miesten kanssa...
--El? kutsu vieraita miehi?...
--Se on sinun hy?dyksesi, ja muuten asian laillisuus sen vaatii.
--El? kutsu kuitenkaan kovin monta ... pari kolme...
--Se on minun asiani!
--Niin, niin...
--Ja sen sijaan, ett? sin? kullekin maksat eri sopiaisrahat, koetan min? houkutella heit? tyytym??n siihen, ett? vietet??n t?t? iltaa asianomaisen kustannuksella v?h?n hauskasti...
--Niin, mitenk? tuota--?
--Niin, ett? min? hankin jonkun, joka laittaa illalliset, sopivat ruokalajit ja sit? paitsi juomia tarpeen mukaan...
--Niin, niin...
--Suostutko siis siihen?
--Niin tuota ... vai niin... Ei kai se?... kuinka se...? Min? en ole niiss? semmoisissa ollut, mutta tulisiko ne, niinkuin sanotaan, kestit?
--Kestitk?? Se on sit? my?ten, miten tahtoo nimitt?? ... no, jaa, kestit! Ent? sitten?
--Ei mit??n, ei mit??n... Ei sit? edelt?p?in taida tiet??, kuinka kalliiksi ne...?
--Sit? min? en tied?, mutta jos s??lit muutamia kymmeni? markkoja, niin ann' menn? k?r?jiin ... sama meille on!
--Ei, enh?n min? siit? puhukaan, etten min? ... ilmanhan min? vain ... kyll?h?n se sopii niin... Joo... Hm!
Asia oli siis p??tetty, ja v?h?n aikaa vaiti oltua alettiin puhua muusta. Hellmannilta se ei kuitenkaan sujunut. H?n oli kovin hajamielinen ja sammutti v?h?n v?li? piippunsa, jonka kapteeni oli pakottanut h?net sytytt?m??n. V?h?n aikaa istuttuaan h?n nousikin, heitti hyv?stins? ja l?hti ulos.
Mutta porstuassa k??ntyi h?n takaisin ja pyysi ovelta vallesmannia tulemaan, sill? h?nell? olisi viel? v?h?n sanomista...
--Tuota ... sit? min? ... niin ett? ... ettei niihin kesteihin, kun ne tulee, ettei menisi puhdasta rahaa liian paljon ... minulla on ollut tiukka rahasta nyky??n ... niin saisi sanoa kievarin em?nn?lle, ett? tulisi meilt? hakemaan lihaa ja kalaa ja maitoa ja saisi meilt? ruuanlaittajankin, joka on pitoja ennenkin laittanut ... vaikkei kai n?m? pidot tulekaan ... niin, niin...
--Kuule, veli, sanoi vallesmanni, ehk? me j?t?mme ne asiat kievarin em?nn?n huoleksi ... jos et raski n?in, niin menn??n sitten k?r?jiin, niin sill?h?n n?ist? p??set...
--Ei, ei mill??n lailla ... en min? ... hyv?sti vain...
--Sk?l d? p? den saken! sanoi kapteeni, kun Hellmanni oli mennyt.
--Sk?l! vastasi vallesmanni.
Mutta ep?m??r?isiss? tuumissa ajoi herra y?t? my?ten kotiinsa p?in. Tie oli ummessa ja kulku hidasta. Alkutaipaleesta kiirehti h?n hevostaan, ja kun se ei auttanut, kiivastui h?n ja l?i ruoskalla. Hevonen pukkasi muutaman laukan, mutta luhnahti kohta takaisin k?velyyn syviss? nietoksissa. Niin ett? herran t?ytyi tyyty? k?ym?kyytiin.
Kahdenlaiset ajatukset h?nt? vuorotellen kiusasivat kahdella asialla. Se ensiksikin puri ja j?yti kauheasti mielt?, ett? h?n oli ollut toisten pilkanteon alaisena ja ett? yh? viel? mahtoi tulla olemaan. Ja sitten huolestutti toiseksi se, mit? kestit tulevat maksamaan. Neh?n saattavat nousta niin korkealle, kuin toiset tahtovat. Onhan niill? valta m??r?t? ruuat ja juomat ja kutsua vieraat. H?n