Helgelannin sankarit | Page 9

pistoksia siit?, ett? ?rnulf surmasi is?ni; mutta jos huhussa on per??, ei se ty? k?ynytk??n niin rehellisesti, kuin sin? luulet.
THOROLF. Mit? huhua tarkoitat?
HJ?RDIS (viekkaasti hymyillen). Min? en tohdi sanoa sit?; sin? suutut.
THOROLF. No, ole vaiti sitten, -- se onkin paras. (_k??ntyy pois h?nest?_).
HJ?RDIS. No, saattaahan sen sent??n sanoakin. Onko totta, Thorolf, ett? is?si kolme y?t? per?kk?in istui Smalserhorn'in noidan luona keitt?m?ss? loihtu-nesteit?, ennenkuin h?n uskalsi k?yd? J?kul'in kanssa kaksin-taisteloon? (Kaikki nousevat; liikutus).
GUNNAR. SIGURD. DAGNY. Hj?rdis!
THOROLF (raivoissaan). Niin h?pe?llist? valhetta ei sulle kukaan kertonut ole ?rnulf vanhuksesta! Sen olet itse keksinyt; sill? yht? myrkyllinen, kuin sin?, t?ytyisi sen olla, joka moista saattaa kertoa! Is??ni syyt?t sin? pahimmasta konnan ty?st? maailmassa! (_heitt?? miekan takaisin_). *Tuossa*, Gunnar, *tuossa*, ota lahjasi j?lleen; min'en ota antimia talosta, jossa is??ni pilkataan ja h?v?ist??n!
GUNNAR. Thorolf, kuulehan!
THOROLF. P??st? minut! Mutta varoillanne pit?isi teid?n nyt olla, sek? sinun ett? Hj?rdis'in; sill? juuri t?ll? hetkell? on is?ni vallassa se, joka on teille kallihin maailmassa!
HJ?RDIS (h?mm?styen). Is?ll?si on --!
GUNNAR (huudahtaen). Mit? sanot!
SIGURD (?kki?). Miss? ?rnulf on?
THOROLF (pilkkanaurulla). Etel?-puolella -- ja veljeni ovat muassa!
GUNNAR. Etel?-puolella!
HJ?RDIS (huudahtaa). Gunnar! ?rnulf on surmannut poikamme Egil'in!
GUNNAR. Surmannut! -- Egil surmattu! Onneton silloin ?rnulf ja h?nen sukunsa! Thorolf, sano suoraan; -- onko se totta?
SIGURD. Gunnar! Gunnar -- kuulehan!
GUNNAR. Sano heti, jos henkesi on sulle rakas!
THOROLF. Peloittaa et mua voi! Odota, kunnes is?ni tulee. Mutta sin?, Hj?rdis, -- iloitse sill'aikaa, min? kuulin t?n??n lausuttavan: "T?n? iltana ei Gunnar Herse'n eik? h?nen vaimonsa tarvitse ylpeill? perillisest??n en??!" (Menee per?lt?).
GUNNAR (syvimm?ss? tuskassa). Surmattu, -- surmattu! Egil-pikkuiseni surmattu!
HJ?RDIS (hurjana). Ja sin? -- sin? annoit h?nen menn?! Et kosta ainokaisen j?lkeisesi surmaa! Katala konna olet sin?, ellet -- --!
GUNNAR (mielet?nn?). Miekka, -- kirves! Se oli viimeinen uutinen, jonka h?n kertoi! (_sieppaa kirveen er??lt? l?sn?-olevista, sy?ksyy ulos_).
SIGURD (aikoo seurata). Gunnar, malta mieles.
HJ?RDIS (est?? h?nt?). J??, j?? sin? vain! Miehet kyll? eroittavat heid?t; min? tunnen Gunnar'in! (huudahdus joukosta ovella).
SIGURD. DAGNY. Mit? se?
YKSI JOUKOSTA. Thorolf kaatui!
SIGURD. Thorolf! Haa, p??st?!
DAGNY. Veikkoni! Voi, veikkoni!
(SIGURD aikoo sy?ksy? ulos; samassa hajoaa joukko; GUNNAR _astuu sis??n, heitt?? tullessaan kirveen oven-suuhun_).
GUNNAR. Nyt se on tehty. Egil'in surma on kostettu!
SIGURD. Onneksesi, ellet vain ollut liian h?t?inen.
GUNNAR. Ehk?, ehk?; mutta Egil, Egil, kaunis pikkuiseni!
HJ?RDIS. Nyt meid?n pit?? tarttua aseihin ja etsi? apua yst?vilt?mme; sill? Thorolf'illa on monta kostajaa.
GUNNAR (synk?sti). H?n itse on pahin kostaja; y?t, p?iv?t on h?n mieless?ni.
HJ?RDIS. Thorolf sai ansaitun palkkansa. Suvun t?ist? suku vastatkoon.
GUNNAR. Tosi kyll?; mutta yhden seikan tied?n vain: Iloisempi oli mieleni ennen Thorolf'in surmaamista.
HJ?RDIS. Veri-y? on aina vaikein; -- kun sen vain kest??, on kaikki ohitse. Katalalla kavaluudella on ?rnulf kostoansa onnistumaan saanut; julkiseen taisteloon meit? vastaan h?n ei ryhtynyt, oletteli sovinnollista mielt?, ja hy?kk?si sitten turvattoman lapsemme kimppuun! Haa, minun huomioni oli tarkempi, kuin teid?n; min? heti ?lysin ?rnulf'in ilke?n viekkauden; sen vuoksi olikin mulla kyll? syyt? kiihoittamaan sinua h?nt? ja koko h?nen petollista sukuansa vastaan!
GUNNAR (kiiholla). Niin olikin! Mit?t?n on minun kostoni ?rnulf'in konnanty?h?n verraten. H?n kadotti Thorolf'in, mutta kuitenkin on h?nell? kuusi poikaa j?lell?, minulla ei ainoatakaan!
MIES. (ent?en per?lt?). ?rnulf vuonoilta tulee!
GUNNAR. ?rnulf!
HJ?RDIS JA MUUTAMIA MIEHI?. Aseihin! Aseihin!
DAGNY (yht'aikaa). Is?ni!
SIGURD (aavistus lensi p??h?n) ?rnulf --! Voi Gunnar, Gunnar!
GUNNAR (vet?in kalpansa). Kaikki miehet! Kosto Egil'in surmaajalle! (?rnulf tulee Egil k?sivarrella).
GUNNAR (huudahtaa). Egil!
?RNULF. T?ss'annan teille takaisin Egil-pikkuisenne!
KAIKKI (kesken??n). Egil! Egil el??!
GUNNAR (antaa kalpansa pudota). Mua voi, mit' olen tehnyt!
DAGNY. Oi, Thorolf, veljyeni!
SIGURD. Tuot' aattelinkin!
?RNULF (laskien Egil'in lattialle). Tuossa, Gunnar, on kaunis poikosesi j?lleen!
EGIL. Is?! ?rnulf-vanhus ei ollenkaan tahtonut tehd? minulle pahaa, niinkuin sin? sanoit, viedess?si minut t??lt? pois!
?RNULF (Hj?rdis'ille). Nyt olen suorittanut sakkoni is?si surmasta; nyt voimme, luullakseni, tehd? sovinnon.
HJ?RDIS (tukahdutetulla liikutuksella). Kenties!
GUNNAR (kuni her?ten). Onko t?m? kauhistava uni, joka mua harhaan vie! Sin? -- sin? saatat Egil'in vanhempiensa syliin!
?RNULF. Niinkuin n?et; mutta tied?, Egil ei ollut kaukana kuoleman kourista.
GUNNAR. Sen tied?n.
?RNULF. Etk? enemmin iloitse, vaikka h?n terveen? ja raittiina kotiisi palajaa?
GUNNAR. Jos h?n olisi ennemmin palannut, olisin enemm?n iloinnut. Mutta sanohan kaikki, -- -- mit? tapahtunut on!
?RNULF. V?h?n siit? sanomista. K?re-talonpojalla oli murhan-aikeet mieless? perhett?nne kohtaan; senvuoksi kokosi h?n seurakseen moniaita muita pahanteki?it? ja l?hti etel??np?in Egil'i? tavoittamaan.
GUNNAR. K?re! (hiljaa) Haa, nyt ymm?rr?n Thorolf'in sanat!
?RNULF. Min? sain kuulla h?nen aikeensa; mokoma konnan ty? ei milloinkaan saa onnistua. Sakkoa J?kul'in murhasta en tahtonut maksaa, ja mielell?ni, Gunnar, olisin kaatanut sinut kaksintaistelossa, jos seikat olisivat vaatineet, -- mutta sukuasi tahdoin toki suojella; senvuoksi l?hdin poikineni K?re'n j?lest?.
SIGURD (hiljaa). Onneton ty? on t??ll? tehty!
?RNULF. Kun h?net saavutin, olivat Egil'in seuraajat jo k?ysiss?, poikasi vihamiehes vallassa, kauvan eiv?t he en??n olisi s??st?neet h?nt?. Alkoipa tulinen taistelu! Ter?v?mpi? iskuja olen harvoin vaihdellut; K?re ja kaksi seuralaistaan pakeni syd?nmaahan; toiset makaavat rauhallista unta, josta lienee heit? vaikea her?tt??.
GUNNAR (pingolla). Mutta sin? -- sin?, ?rnulf -- --?
?RNULF (synk?sti). Kuusi poikaani k?vi kanssani kamppailuun.
GUNNAR (heng?styneen?). Mutta kotiin palasi?
?RNULF. Ei yksik??n.
GUNNAR (kauhistuen). Ei yksik??n! (hilj.). Ja Thorolf, Thorolf!
(_Syv? liikutus joukossa. Hj?rdis n?kyy olevan sis?llisess? taistelossa; Dagny itkee hiljaa oikeanpuolisen kunnia-istuimen vieress?. Sigurd tuskallisessa liikutuksessa h?nen vieress??n_).
?RNULF (lyhyen ??nett?myyden j?lkeen). Raskasta on, korkean kuusen lailla