Heikki Helmikangas | Page 8

?itini, vaan muori ei puhunut mit??n.
P?iv?llinen oli valmis, maitol?mmityst? ja ohraista rieskaa. Min? sy?d? hotkasin pian ja rupesin lukemaan. Mit? kiireemmin luin aapiseni l?pitse ja pyysin muoria koettamaan, osaisinko varmasti ulkoa joka luvun hairahtumatta. Muori otti kirjan k?teens? katsoaksensa per??n ja se meni vallan hyvin, ettei h?nen tarvinnut oijaista kuin kahdessa kohden. Saatuani luetuksi pyysin luvan p??st? Vierim?ll? k?ym??n katsomassa Loviisan lukua, sill? luulin h?nen taitavan uudenaikaisempaa sorttia kun meill? osattiin. Ensin en tahtonut saada lupaa, vaan vihdoin kuitenkin se my?nnettiin ja min? juoksin kun hullu pitkin jokiahdetta Vierim?lle.
Totta puhuen en ollut k?ynyt Vierim?ll? kun yhden ainoan kerran sit? ennen, ja senkin pime?ll? iltapuhteella ?itini kanssa maitoa hakemassa. Nyt menin sinne selke?ll? p?iv?ll? ja tultuani l?helle torppaa pys?hdyin hetkeksi katselemaan. Ensinkin katselin kuusia kasvavaa seutua ja sitten torpan pellon aitoja, jotka olivat jotenkin korkealla matalasta, kev?isest? lumesta. Vierim?n uusi riihi, joka oli aivan keskell? peltoa, veti sen j?lkeen huomioni puoleensa, siin? kun oli lautakatto ja saranoilla varustettu ovi. Kirkkoreisullani en ollut talojenkaan riihiss? n?hnyt muuta kuin olkikattoja ja sivulle lyk?tt?vi? ovia. N?m?t huomattuani astuin pihalle. Kas, kun se Vierim?n ukko oli viiden pienen ikkunansa pielet punaisella maalilla maalannut. Sep? oikein siev?lt? n?ytti! Mutta viel?kin sievemm?lt? n?ytti uutukainen pieni aitta, joka pihan laidassa seisoi, niin siev?sti kuin pirtin p?yt? nelj?n paasikiven p??ll?. Olin jo astumaisillani portaita yl?s -- sanon yl?s sent?hden, ett? portaissa oli kaksikin otinta -- kun samassa kuulin takanani ??nen hyr?yksen: ammuu. Kohta huomasin, ett? ??ni kuului navetasta, joka oli selk?ni takana, pihan toisella puolella. Vierim?n lehm? siell? ammui. Nyt n?in navetan oven olevan auki ja min? k??nsin matkani sinne. Siell? oli Loviisakin lehm?lle haudevett? keitt?m?ss?.
-- Hyv?? p?iv??, sanoin min?, tulin t?nne saamaan sinulta v?h?n parempaa luvun mallia, sill? luulenpa sinun osaavan uudenaikaisempaa, kun muori ja ?itini.
-- Uudenaikaisempaa! toisti Loviisa hiukan ihmetellen. Samassa tuli Vierim?n muorikin navetan loukosta esiin. H?n se oli, jonka k?dess? koko Vierim?n torpan hallitus-ny?rit olivat. H?n oli Vierim?n ukon ?iti. Loviisan ?iti oli kuollut jo lapsensa ensim?isell? ik?vuodella. Sen muistin kuulleeni kerrottavan, sill? korva paljon maata kulkee. Ja mit? muuta olin kotonani kuullut Vierim?n el?m?st?, oli se, ettei ukko saanut mit??n tehd?, ei kumminkaan suurellisempia asioita p??tt??, ilman ?itins? suostumusta. Nytp? v?h?n luontoani masenti, kun ?kkiarvaamattani seisoin t?m?n Vierim?n haltiattaren edess?. Ajattelin sinne t?nne p??ss?ni, palatako kotiin vai pysy? p??t?ksess?ni ett? saada luvun mallia. V?kisin tahtoi palaamis-ajatus p??st? voitolle, ja miten olisi k?ynytk??n, eik?h?n minun vanhasta pienennetty miehuuteni olisi masentunut aivan voimattomaksi ja min? vaimon puolen tielt? vet?ynyt takaisin, jollei muori olisi lasisilmi??n korjaellen siev?sti kuiskanut lehm?lleen: Sy? nyt, Mustikki, siin? v?h?n jauhoja ja haudevett?, ja l?hdet??n, Loviisa, sis?lle! No niin, ajattelin min? ja siirryin ulos navetasta toisten edell?. Nyt tuli muori aivan l?helle minua, katsoi minua tarkasti silmiin, juuri kuin tunteaksensa; mutta eip? tuntenutkaan, koska t?ytyi kysy?: Kenen poika sin? olet? Mutta ennen kuin ehdin vastata, sanoi Loviisa: Heikkih?n se on. -- Ai, Heikkuko se on, sanoi muori, no, tule sis?lle, lapsi.
Ja niin me mentiin, muori edell?, Loviisa muorin per?ss? ja min? kolmantena. Sis??n tultuani n?in Vierim?n ukon istuvan p?yd?n p??ss? hartaasti lukien jotakin, ei aivan suurta kirjaa. Min? pys?hdyin ovipieleen seisomaan ja katselin talonv?en k?yt?st?. Molemmat toisetkin, niin muori kuin pieni Loviisa, meniv?t istumaan p?yd?n taakse, per?penkille. Hekin ottivat kirjat k?teens? ja rupesivat hiljaa lukemaan, antaen huoneen is?nn?lle sen kunnian, ett? h?n, joka oli talon ainoa miespuoli, sai yksin?ns? ??neen lukea. Min? taas suurimmaksi ihmeekseni katselin sein?kelloa, joka seisoi kaappinensa per?sein?ll?, uhkeana kuin jonkinlainen puumies tuntitaulu kasvoina, ja silloin l?ikin kello kuusi ly?m?? ja se oli kello kuutta se.
Nyt k?skettiin minun astua p?yd?n ??reen ja istua p?yd?n etupuolella olevalle lavitsalle kuuntelemaan kun luettiin. V?h?n ujostellen tottelin k?sky? ja istuin m??r?tylle paikalleni. V?h?n aikaa kun olin kuunnellut, painoi is?nt? hiljaa kirjan kiini, laski varovasti k?tens? otsallensa ja lausui huoaten: Kyll?h?n se ruoskii ihmist? sekin saarna. -- T?st? huomasin, ett? h?n oli lukenut saarnakirjaa. Sitten h?n siirsi itsens? l?hemm?ksi minua ja lausui: No Heikku poika, jokos sin? osaat lukea?
-- Jo min? aapiskirjan osaan ulkoa, sanoin min?.
-- No eih?n se olekaan hullummasti, kun jo aapisen osaat ulkoa, siin? on jo kaunis alku, pitkit? p??lle, kyll? sinusta mies tulee, kun kerki??. Olethan sin? miehen poika, vaikka merimiehen; mies h?n muutoin oli, oli kyll?kin mies ja miesten paraita, mutta ?iti? kohtaan oli h?n v?h?n, -- kas, ole vaiti suuni -- -- -- Heikki parka, sin? et tied? mit??n. -- Tied?tk?, ett? sinulla on is?? ollutkaan?
Min? ajattelin kovin ja ajateltuani asiaa sinne ja t?nne, min? vastasin:
-- En tied? mit??n, hyv? is?nt?, kun ?itini on vaan sanonut kerran, ett? olen vanhasta pienennetty.
-- No paraiksi ik??n! Kasva, Heikki, viel? v?h?n vartta, niin min? sitten sanon sinulle kaikenlaista. Sen j?lkeen katsahti is?nt? ?itins? puoleen ja sanoi: Antakaa ruokaa pikku vieraallemme, pianhan lapselle tulee n?lk? eik? taida niin kovin suuret viljat h?nen kotonansa ollakaan.
-- Kyll?, kyll?, sanoi muori ja nousi liikkeelle, ajattelin itsekin samaa, vaikka j?in tuossa lukemaan. Sy?tk? sin?kin jo Loviisa, niin