Heikki Helmikangas

⯢
Heikki Helmikangas, by Eero Sissala

The Project Gutenberg EBook of Heikki Helmikangas, by Eero Sissala This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Heikki Helmikangas
Author: Eero Sissala
Release Date: March 26, 2007 [EBook #20905]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HEIKKI HELMIKANGAS ***

Produced by Tapio Riikonen

HEIKKI HELMIKANGAS
Kirj.
Eero Sissala
G. W. Edlund, Helsinki, 1887.

SIS?LLYS:
Arvostelijalle. I. Alku II. Mit? toiset lapset minusta ajattelevat III. Min? k?yn ensi kerran kirkossa IV. ?ll?tikku V. Lukukinkerit VI. Min? tutkin tuonen teit? VII. Min? harjoittelen itse?ni ty?h?n, voidakseni ansaita leip?ni VIII. Min? rupean kauppiaaksi IX. Odottamaton merimatka X. ?itini apuna XI. Mieron tiell? kuleksija XII. Odottamattomia suruja XIII. Odottamaton harmi XIV. Vahinko korvataan, syyllinen rangaistaan XV. Odotettu vieraamme XVI. Huvimatka XVII. Ett? kerrankin saan n?hd? XVIII. Muutamia yl?snostetaan, toisia alaslasketaan XIX. Torpan Pirjon nuttu XX. Saara Sulkavan toinen uni XXI. Vehkeet huomataan XXII. Er?k?s XXIII. V?lik?r?j?t XXIV. Uutta kohti XXV. Ensimm?inen y? ja ensimm?inen lukukausi XXVI. Asemani ruustinnan perheess? ja joululupa XXVII. Kirjava joukko ajatuksia XXVIII. Lyhyen pys?yksen merkki XXIX. P?iv? j?lleen paistaa XXX. Helmikankaan talo ja asukkaat XXXI. Heikinp?iv? Helmikankaalla XXXII. Muutosten aikakausi XXXIII. Ikuinen kauppa XXXIV. Velan-alaisen huolet XXXV. Loistavia lyhtyj?, mustia pilkkuja XXXVI. Kirjani viimeinen

LUKIJALLE.
Kustantaja on toivonut ett? se, joka on t?m?n kirjan ulkoasua v?h?n korjaellut, liitt?isi siihen alkulauseen. Noudattaakseni h?nen toivomustaan min? sen teen, vaikka kertomus itse asiassa on niin yksinkertainen ja suora, ettei se suinkaan mit??n selityksi? kaipaa.
Mutta kentiesi pit?? arvostelija saada tiet??, mill? oikeudella tuntematon ja niinkuin kirjasta hyvin n?kee oppikoulua k?ym?t?n mies uskaltaa yleis?lle tarjota isonlaisen teoksen, jonka kokoonpano ei tyydyt? nykyajan taiteellisia vaatimuksia?
Siihen voin vastata, ett? tekij? ei ole suuresti luullutkaan itsell??n olevan semmoista oikeutta. H?n on kirjoittanut kertomuksensa syd?mens? kyllyydest? ja sitten sen moneksi vuodeksi unohtanut ja vasta muutamien yst?vien toimesta on se tullut kustantajalle tarjotuksi. -- Mutta t?ll? olen vaan vapauttanut tekij?n edesvastauksesta ja arvostelija k??ntynee nyt vastausta vaatimaan noilta yst?vilt?, arvellen, ett? he ovat t?ll? toimellansa huonosti valvoneet kirjallisen taiteemme etuja. Koska min? itse olen yksi n?it? yst?vi?, niin pyyd?n saada vastata muittenkin puolesta.
Suomalainen yleis? on jo suosioonsa ottanut kaksi kansan syv?st? rivist? l?htenytt? kirjailijaa: Pietari P?iv?rinnan ja Kauppis-Heikin. Meid?n mielest?mme kelpaa Eero Sissala kolmanneksi heid?n seuraansa. Arvostelija m??r?tk??n heid?n keskin?iset suhteensa; t?ss? viittaan vaan siihen, mik? oikeuttaa Sissalan esiintym??n. Kertomuksen perustusten kannalta se, ettei h?n koskaan yrit? lent?m??n korkeammalle kuin siivet kannattavat. H?nen kertomuksensa esitt?? ainoastaan semmoisia henkil?it? ja oloja, jotka h?n oman el?m?ns? kokemuksen kautta t?ysin tuntee, h?n arvostelee kaikki niinkuin valistunut kansan mies tekee, h?n harrastaa uutta ja maan parasta, mutta ainoastaan semmoista, jota h?n t?ysin ymm?rt?? hyv?ksi. Muodon kannalta taasen voipi h?nen eduksensa lukea teeskentelem?tt?m?n, luontevan kertomustavan, jota ei oppi anna, vaan jonka Luoja lahjoittaa. -- Niin, siin? ovat ne ansiot, jotka olemme t?ss? kertomuksessa n?hneet. Niiden t?hden, luullaksemme, voipi lukija antaa paljo anteeksi. H?n voi antaa anteeksi, ettei henkil?t ole tavattomampia, ettei tapaukset ole kummempia kuin jokap?iv?isess? el?m?ss? n?hd??n, sek? vihdoin taiteelliset vaillinaisuudetkin, jotka arvostelija kyll? itsest?ns?kin tiet?? luetella.
Eliel Aspelin.

ENSIMM?INEN LUKU.
Alku.
Kun lukija luo silm?ns? Suomen kartalle ja etel?st? alkaen tarkalleen seuraa Pohjanlahden rantaa, tulee h?n vihdoin Oulujoen suuhun. Siin? on Oulun kaupunki. Kun sitten taas l?htee Oulusta maata my?ten etel??n p?in, tulee ensimm?iseksi eteen Limingan pit?j?. Mutta ennen kuin tullaan Limingan kirkolle, on edess? mainion suuri niitty. Se on Limingan iso niitty. Varsinaiselta niitylt? p??sty? tulee useampia pienempi? jokia, ?ngeslev?n, Tyrn?v?n ja Temmesjoet sek? viel? pari muutakin. Niiden suut ovat aivan l?hell? toisiansa, jonka vuoksi seutua voisi sanoa viiden virran maaksi.
Temmesjoen rannalla oli minun kotoni. Ei se ollut mik??n rikas, iso talo, oli vaan v?h?inen turpeista kyh?tty, kurjann?k?inen, yksakkunainen h?kkeli. Jos min? olisin ollut pienen? suuri ja voimatonna v?kev?, olisin min? tehnyt kahden, kolmenkin verran isomman t?llin, kuin kotini oli; vaan kun olin pieni ja voimaton, t?ytyi minun tyyty? siihen, mik? meill? oli. T?lli oli ?itini tekem?. Itse oli h?n siihen turpeet kiskonut, kappaleen ihmisten ketoja jyrsinyt ja hyv?? hein?maata pilannut. Itse oli h?n huoneen rautalapiolla salvanut, seip?it? tueksi pannut, oljilla ja tuohilla oli h?n sen kattanut, kivist? kiukaan nurkkaan muurannut; lakeistorven oli h?n ostanut. Ja oli huone naisen tekem?ksi hyvin onnistunut. Mutta min?, vaikka olisin ollut pienempi kuin olinkaan, olin kumminkin sen t?llin is?nt? ja haltija -- sill? siksi minua aina vieraat sanoivat. Se oli jotakin suurellista pieness? p??ss?ni ajateltavaksi, kun minua is?nn?ksi sanottiin; mutta todella olin min? is?nt? eik? se siit? muuttunut. Kaikki sanoivat, ett? talossa pit?? olla is?nt? ja em?nt?, ja kun ei meit? ollut muuta miespuolta, kun min?, pikku Heikki, niin asia sai olla niinkuin oli.
Meill? oli yksi hyyryl?inenkin, er?s vanha vaimo. Hyyryl?iseksi ?itini h?nt? minulle nimitti; vaan kun katselin h?nen kasvojansa, luulin h?nt? joksikin ?itini sukulaiseksi. Sill? h?n oli ihan ?itini n?k?inen, vaikka paljon vanhempi. Totta puhuen min?