Hanna

Hanna, by Minna Canth

The Project Gutenberg EBook of Hanna, by Minna Canth This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Hanna
Author: Minna Canth
Release Date: August 8, 2004 [EBook #13140]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA ***

Produced by Tapio Riikonen

HANNA
Kirj.
Minna Canth
1917 (1886)

I.
Lasten kamarissa oli pime?. Mutta ruokasalin ovi oli raollaan ja sielt? loisti tuli.
Pikku Hanna oli n?hnyt pahaa unta. Suuri, musta koira oli ajanut h?nt? takaa ja oli juuri tarttua h?neen kiinni, mutta kaikeksi onneksi h?n siihen her?si. Nyt ei Hanna tahtonut en?? nukkua, ettei tuota unta jatkuisi.
Oli v?h?n kylm?. Hanna veti peitteen aina kaulaan saakka ja kyyristyi kokoon. Sitten h?n silm?t seljallaan tuijotti valojuovaan, joka ruokasalin ovenraosta kajastui sein??n. Se ulottui lattiasta yl?s kattoon, ja viel?p? kattoakin pitkin kappaleen matkaa.
Kaikki oli niin hiljaa. Ei kuulunut muuta kuin Jussin tasainen ja raskas hengitys toisesta s?ngyst?. Lieneek? raukalla ollut edes peittoa p??ll?.
Hanna nousi katsomaan. Niin, eik?s arvannut oikein. Peite oli jaloissa ja poikaparan s??ret paljaina. Herran t?hden, kuinka kylm?t ne olivat! Aivan kuin j??palaset. Kun tuo raukka ei tulisi vaan kipe?ksi t?m?n per?st?.
Hanna peitti h?net niin hyvin kuin ik??n voi, ja pakkasi t?kin reunan polsterin ja s?ngyn laidan v?liin, ett? se paremmin pysyisi. Sill? Jussi oli paha potkimaan.
Mutta vilu alkoi jo Hannaakin p?yrist??. Ja ent?, jos tuolta s?ngyn alta viel? juoksee hiiri ja puree h?nt? jalkaan. Hyi! Hanna hypp?si takaisin omalle vuoteelleen, peitteen alle.
Taas h?n rupeaa katselemaan tuota valkean loistetta sein?ll?. Silm?t v?kisenkin aina siihen kiintyiv?t. Oli juuri kuin turvallisempaa, kun tiesi ?idin valvovan viereisess? huoneessa. Ei mahtanut viel? ollakaan kovin my?h?ist?. Mit?h?n se ?iti siell? teki?
Hanna kurotti p??t??n s?ngyn laidan yli ja koetti katsoa oven raosta. Ei n?hnyt mit??n. Eik? kuulunut risahdustakaan. Ent? kun lamppu unohduksesta oli j??nyt palamaan. Uskaltaisiko h?n menn? katsomaan? Ellei vaan hiiret--? Siell?h?n jo rapisi yksi nurkassa. Kunhan eiv?t tulisi s?nkyyn. Hanna vet??ntyi nopeaan takaisin ja painoi p??ns? tyynyyn. Parasta kun pit?? silm?ns? kiinni ja nukkuu pois. Ehkei tuo paha uni en?? tule vaivaamaan.
Hiljaista oli j?lleen. Nurkastakaan ei en?? kuulunut mit??n. Liek? hiiri juossut koloonsa takaisin tai jos siell? ei hiirt? ollutkaan. Ehk? h?n erehtyi. Niin, ei h?n ihan varma ollut siit?, rapisiko siell? ?sken, vai ei. Saattoi se olla muukin kolina. Jussi esimerkiksi--? Tosiaankin, eik? liene poika liikuttanut k?tt? tai jalkaa. Harvoinpa h?n juuri hiljaakaan makasi. Nyt se v?h?n valitti unissaan. Mik?h?n raukkaa vaivasi?
Eip? Hannalle vaan tullut uni silmiin, vaikka uskollisesti koetti pit?? niit? kiinni. Teki mieli taas katsoa, oliko tuo valkoinen kajastus viel? sein?ss?. Siell?p? h?n oli. Mutta hiiskahdusta ei huoneesta sittenk??n kuulunut.
Hyv? Jumala, jos lamppu on j??nyt sinne yksin palamaan ja jos viel? tuli p??see irti, ja kaikki nukkuvat eiv?tk? tied? vaarasta mit??n, palavat ehk? sis??n. Eik?s ollutkin jo savua huoneessa? Ihan selv??n, voi, voi--!
Hanna sy?ksi kuin nuoli ruokasalin ovelle ja tempasi sen auki.
?Ui, lapseni, kuinka sin? minua s?ikytit.? ?iti istui sohvalla ja kutoi sukkaa, tyyneen?, hiljaisena. V?syneelt? h?n kuitenkin n?ytti ja silm?t veristiv?t. Mutta k?det taukoamatta liikuttivat sukkapuikkoja.
?Etk? saa unta? Oletko jo kauankin ollut hereill???
?V?h?n aikaa. Mink?t?hden mamma valvoo??
?Odotan pappaa.?
Niin, tuollahan oli illallinen p?yd?ss? h?nt? varten.
?Paljonkohan kello on??
?Kohta kaksi. Mene, lapseni, s?nkyyn, ettet palellu.?
?Saanko j?tt?? oven auki??
?Peloittaako sinua??
?Peloittaa v?h?n.?
?J?t? sitten. Eth?n liene kipe?, Hannaseni??
?En min? ole kipe?.?
?N?yt?t v?h?n kalpealta. Kun et vaan olisi sent??n??
?Mamma, min? n?in niin pahaa unta. Kun suuri musta koira ajoi takaa ja tahtoi purra.?
?Sit?k? rupesit pelk??m??n? Vaikka tiesit, ettei se ollut muuta kuin unta. Siunaa itsesi, lapskulta, ja nuku uudelleen.?
?Hyv?? y?t?, mamma!?
?Hyv?? y?t?!?
Hanna j?tti oven selki seljalleen ja ry?mi yl?s vuoteelle j?lleen. Nyt h?nen sopi n?hd? ?iti?kin avonaisesta ovesta. Siell? h?n yh? istui sohvalla, kirkkaassa lampun valossa ja kutoi niin ahkerasti. Tuo rakas, rakas ?iti! Kuinka lempe?t ja kauniit h?nen kasvonsa olivat. Ja puku, kuinka siisti ja puhdas. ?idin vaatteissa olikin jotain erinomaista, jotain h?nest? itsest??n. Aitassa k?ydess??n t?ytyi Hannan usein pys?hty? niit? hyv?ilem??n, niin herttaisilta ne n?yttiv?t riippuessaan siell? naulassa. Kaikki muukin, mik? vaan oli ?idin omaa, se Hannan mielest? oli ik??nkuin pyhitetty?. Eik?h?n ?iti jollain tavalla eroittunut muista ihmisist? ulkomuotonsakin puolesta? Eik? ollut suloisempi, rakastettavampi kuin kukaan muu? Ja viisaampi h?n ihan varmaan oli. ?iti tiesi kaikki, ymm?rsi kaikki. Teki aina oikein. Lieneek? ?idill? koskaan pahoja ajatuksia ollut ja lieneek? h?n koskaan lapsenakaan synti? tehnyt. Ei suinkaan, mahdotonta vallan! Kunpa h?nest?kin kerran tulisi yht? hyv? ihminen kuin ?iti oli,--ei, niin hyv?? ei h?n toki voinut toivoakaan itsest??n, mutta v?h?n sinnep?in edes. Siihenkin jo tyytyisi. Jos h?n aina koettaisi seurata ?idin esimerkki? ja pyyt?isi neuvoa ?idilt? kaikessa. Ehk? sitten v?hitellen tulisi yh? paremmaksi. Kun vaan koko ik?ns? saisi olla ?idin luona; muuta h?n ei toivoisi. ?iti ja is?,--ne olivat kuitenkin kalliinta maailmassa. Ines raukka, h?nell? ei ollut ?iti?. Kuinka h?n mahtoi olla kauhean onneton. Ett? h?n jaksoi