Hanna | Page 3

arvosa herra,?vait oli, toivossa riemusi vain, kun aulisna mietti?mieless??n, mit? kiinte?ss', irtaimessa h?n antais?morsiolleen; ei riemussaan ole saita nyt vanhus.
Tytt?rehens?p? hell?st' arvosa pastori silm?s,?poltteli, naurussa suu, ja nyt puoleksi kiusaten lausui:??Hanna, mun lapseni, ei sopivaista sun vastata oiti,?niinkuin ennalta aatellut kosijoita jo oisit;?arvon herralta taas pian vierii p?iv? ja toinen?vastaust' ootellen, sin? kunnes mietit ja tyynnyt.??Lausui n?in hymysuin. Mut helpommin syd?n immen?sykki, ja riemuissaan kamarista h?n j?llehen l?ksi,?kuin siro p??sky, mi huoneisiin vahingossa on tullut,?tuokion tuskailee, oven aukon l?yt?vi, karkaa.
Niin vapahdettuna tytt? nyt siihen j?tti ne vanhat,?kummankin asemillaan, suuss' avohenkinen piippu,?maistaan juttelemaan, rakennuksiin kaavoja luomaan;?itse h?n porstuahan tuli, portaillen meni sielt?,?yst?v?n etsossa, jollen sais syd?mens? h?n purkaa.?Sen, jota etsi ja kaipasi, uskottunsa Johannan,--?tytt?ren vertaisen pikemmin kuin palvelusnaisen--?huomasi h?n sek?, k?tt??n nostaen, viittasi luokseen.?Merkin arvasi tuo, tuvan kaltevan porrasta herkes?lehditt?m?st?, ja luo hikip?isen?, hehkuen saapui.
Kenk??n heit? ei huomannut, ja he ensinn? saliin?hiljaa hiipiv?t, syrj?iseen sivusuojahan sielt?;?huolissaanpa nyt lausui seitsentoistias tytt?:??Kuuntele, jos mit? kuulisit, eih?n vain joku saliin?hiipinyt lie, mene hiljaa, katsele ikkunast', ettei?tuolla sireeneiss? vain ole kenk??n kuuntelemassa!?Tied?s kummaa, niin, perin kummaa--vaan ?l? naura--?tied?s, vaikk' olen laps, on mulla jo tarjona sulho.?
?Sulhoko!? kaunis Johanna nyt s?ikkyen huus, k?det l?skein?rennolleen, ?nimismies tuo p?yhk? on kosjonut varmaan!?Kelpaishan i?kk??llen huonompikin, mukavampi?l?mmitt?m??n h?nen kylm?? rintaans y?t sek? p?iv?t,?varjossa kuihtuen vanhuuden. Varokaattepa vainen,?ett'ei viettele kulta ja rikkaus, niin, varokaatte,?harmi ja huoli ne on viiskymmen-vuotisen lahjat.?Ent?p?, jos h?nen sarkans suurempi on kuni muitten,?huoneens ilmahan jos monikertaisempana nousee,?onni se poissa tok' on: ei viihtyen valkene laihot,?riemuillen sulo rakkaus maalatuss' ei saliss' istu,?vain suru istuu siell? ja kiusoja suojissa v?ijyy.?Tuossapa ikkunan all' ik?-tuomi se tuoksuen kukkii,?ylv?n?, ett' ei tarhassa puut' ole toista sen laista;??sken juur toki n?in, miten pulskain lehtien alla?toukkia liikkui, tuskin vain kukan rohkenin taittaa.?Niin taloss' i?kk??n my?s, vaikk' uhkea, suuri se olkoon,?Ik?vyys piileksii, valon arka, ja tuskat ja vaivat?v?ijyy loistehen alla ja saastuttaa elon onnen.?Varrotkaa siis, siks kuin tuo syli syksytt?m?mpi?kultia kenties ei, mut viljemm?t ilonp?iv?t.?
Tuohonpa kummastuin nyt vastas lempe? Hanna:??Miss? on j?rkesi, mietitk?s mit? haastelet, hupsu!?Miksi ei vanhaakin vois lempi?, hellien hoitaa?sen taloutta ja riemulla nauttia sen tavaroista??Vaan et vanhaksikaan sin? moittisi h?nt?, jos oisit?n?hnyt vain miten h?n kevyk?isen? riens mua vastaan,?hell?n? naurussa suin sek? lempein loistavin silmin,?silt' ei n?yt? se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.?Jos taas mietit kuink' ylellist? ja suurtakin h?ll??koissahan on, miten kaikilta kunnian saa h?n ja arvon,?n?et hevin, ettei voi sit? onnea tarjota kaikki,?kuin voi h?n, opit arvomahan h?nen antimiansa.?Kun h?nt' aattelenkin, noin yksikseen miten k?yh??rikkaudessaan on h?n, yst?v?n k?tt?kin vailla,?raskaan mi huojentais sek? huokean taas sulostuttais,?hellynp? melkein, k?yn totiseksi, ja mielisin varsin?p?ivi? vanhan tuon v?hemm?nkin vuoks ilahuttaa.?Niin, n?et, lemmit?h?n; se, se rakkautt' on, sin? hupsu.?Nuoresta siis ?l? haastelekaan! Sytytt?isik? h?nk??n?muuta kuin lempe?, vaikka h?n oiskin, kuin t?m? vanhus,?voipa ja ylh?inen, ja mun viettelis onnensa ansaan??
?Hoh, hoo!? kaunis Johanna nyt huokasi, ?eip' ole turhaan?arvossa kulta, kun saa saman vertaisiksi se kaikki,?vanhan nuoreksi luo sek? nuoren luontavi vanhaan.?Tuuleen menk?h?n siis mit? lausuin, tuuli sen toikin,?vaimoksi vanhallen siis k?yk?? uskolliseksi,?riemuksi h?lle, ja riemuitkaa h?nen aartehistaankin.?Vaan varokaa, ett' ette te n?e, mit? viel' ette n?hneet,?nuorta, jok' on ij?n, kohtain suhteen vertahisenne,??lk?? h?nt' unenp?ink??n n?hk?, ett' ei h?nen silm?ns?iskisi teihin, ja katse, jok' ei mene mielest? koskaan,?kuin oka j?is syd?meenne ja hiljalleen sit? kalvais.??Lausui ja vaikeni nyt, syd?mess??n helliv? murhe.
Vaan siit' ikkunan luo l?ks seitsentoistias tytt?,?p??t??n nosti ja katseen loi yli loistavan seudun,?siin' n?ki lehdot ja vuoret ja tyynen? v?lkkyv?t j?rvet?loistossa p?iv?n himmenev?n, n?ki paikkoja kauas?armaita, tuttuja vain, ilost' itkuhun heltyi ja lausui:??Maassako seutua kalliimpaa kuin syntym?seutu,?miss' ajan helmasta kukkina lapsut-p?iv?ni poimin,?nuo lukemattomat, armahat, vaan pian kuihtuvat my?skin!?Tuolla ma j?rven n?en, sel?t, salmet, joill' useasti?keinuttiin, kuin sorsat soutaen saaresta saareen,?tuoll' ahot, joidenka siimeksess' useasti ma istuin,?neulos helmassa, aatelien--Mit? aattelinkaan ma!?Kaikki niin armast' on, joka kukkanen, tuttu kuin sisko,?taimii tietyll? paikallaan kev?h?ll?, ja linnut?entiset taas pesillens? ja lauluilleen kotiuntuu.?Kultiin vaihtaisinko ma tuon, sek? onnehen muuhun?onneni, kun saan t??ll' yh? tuttujen kanssa ma olla!?Lemmen tunnen ma nyt, miten lemmit?h?n kosijoita:?sent??nkin is? rakkaamp' on, kodin kukkivat niityt,?mets?t tuolla ja tuoll' ulapoitten v?lkkyv? pinta.?T?ytyvi tuon jalon herran siis nyt etsi? toinen,?tytt?, mi j?lkeens ei j?t? muistoja n?in ihanoita,?arvoa suurempaa h?nen aarteillensakin antaa;?tytt?set, joiden t?ytyis n?in suur uhraus tehd?,?ehdolla ei mene miehel?h?n, jos ei aja pakko.?
N?in h?n lausui, muut' ei ehtinytk??n kuni p??tt??,?surra ei ehtinyt, ei edes mietti?k??n, miten tohtis?ilmi sen tuoda ja arvon herraa n?in murehuttaa;?tuoss' yht'?kki? kun, tomupilviin peittyen, rattaat?py?r?ht?in tuli tiell?, ja matkaajat ohimennen?lakkia nostivat terveht?in nyt tytt?? tuossa.?Varrotun veljens? h?n heti tunsi ja l?i k?si?ns??yhteben riemuissaan ja, jo unhottain murehensa,?riens ulos katsomahan sek? kohtaamaan tulijoita.
TOINEN LAULU.
Laps seutuin outojen,?miks sielt? siirryit, oi!?Sa kauko-lintunen,?ken t?nne tiesi toi?
Tehty on tervehdys, ilomielin yhtymisest??vaihdettu on puhett' yst?v?llist?, ja pastorin huoneess'?istuu nyt kes?kumppanineen rakas, lemmitty poika.?Kaukan' on matkalla taas nimismies rikas tuo, joka puuhain?kaikellaisten ja h?ijyjen r?stien vuoks pit?j?ll??tuskin suullaankaan tuvat loistokkaat katon alle?sai sek? ikkunat paikoilleen, kun taas piti menn?.
Nuortapa vierastaan yh? vanhus katsoi ja katsoi,?herke?m?tt? h?n tarkkasi vain tuon hehkuvan katseen?loistoa, tukkaakin kiharaista ja kirkasta otsaa,?kun n?ki kasvoillen punan