Hanna | Page 7

??net ilmassa, metsiss?, eik? se kaikki?enkelien ole laps'i?n tuttujen vienoa kielt???Oi, ne nyt selv??n n?en! Rusopilvill? leijuvat illan,?s?ihkyv?t auringon s?tehess?kin, tuikkivat joskus?silmist? kukkain, j?rvell? p?ilyv?t, ilmassa soivat;?n?it?h?n tarkoitit sa ja n?? teit rakkahiks meille??
N?in h?n haasteli. Mut tyt?n silm?ss? kyynele hiljaa?kasvoi ja poskellen kuin kastehelminen vieri.?Vaan sala-huokauksin kys?seepi h?n: ?Mointako haastaa,?muillen mointako h?n, ei mulle h?n ilmase mit??n!???neti t??ll? h?n k?y sek? jylh?n?; jos mit? virkkaa,?pyssyist' aina h?n vain sek? linnunpyynnist? haastaa,?metsiss? mieluummin toki yksin myrskyn? riehuu.?Luuli mun lapsekkaaks ehk' ennen, arveli moisen?leikkiin luoduks ja nauruun vain; mut paljo jos nauran,?itken ma paljon my?s, olen puuttehess' ainakin jonkun,?jonkun vain, johon vois vakavampana hetken? luottaa.?Metsiss' yksin t??ll' useasti ma k?yn, useasti?n?en saman kuin n?en nyt, vaan kuink' erilaisena aivan!?Kaunis ja suuri on maailma, vaan minust' on kuni kaipuu?luonnossa kaikkiall' ois, ja sen ??nett?myytt? m? s?ikyn.?Nyt, te kun haastatte, tuntuu kuin sekin haastaen lausuis:?tytt?ni, n?in olin kaunis ja kirkas ma aina, mut tuot' et?uskoa tohtinut, vaikkapa joskus siit' unelmoitkin.?Jos tulis siskonne! Oi, jos vain kes?n ainoan meill??viipyis h?n, miten hauskaa ois h?nen kanss' ajatusta?joskus vaihtaa, mieli kun haaveist' on ylen t?ysi!?Yks sana vain, nimi vain! Se jo mieleinen olis mulle;?sitten h?nt' ajatella ma koitan. Vaan sanokaatte,?onko h?n teid?n muotoa? kenties kuin sisar veljen??
?Oi, h?n ei yhdenk??n ole muotoa?, vastasi vieras,??tuskinpa itsens?. Koissa h?nt' ennen ?hellikki Maijuks??mainittiin, nyt kuuluvi vain ?imarreltu Mariia?.?H?nt' omat suosi ja vieraat my?s, ja h?n n?in pian kasvoi?vaativaks, oikkuiseksi, mut ain' oli h?n rakas meille.?Jos mit? tahtoi ja jos sit? pyysi h?n lempein katsein,?voitu ei kielt??, eik?p? tahdottu, vaikk' olis voitu;?taas jos vaati h?n korskaillen, toteltiinpa jo miltei,?vaikkapa joskus nurkuiltiin, ei tiettyn?, miksi.?Syys oli, n?in tuli kaupunkiin h?n; kahvit ja tanssit?alkoi nyt. Maatytt? jo illassa muuttuvi daamiks.?Miss? h?n k?y, on perhoja ymp?rill' aina, jos astuu?askelen h?n, t?hystell??n, kuiskaillaan, myh?ell??n.?Onnistui, n?ki sen, ja h?n onnistui monin verroin.?Nyt k?vi kerrassaan ik?v?ksi h?n. Tanssija kaunein?jos tuli, tai joku luutnantti nuori ja kiilt?v?-kaulus,?noihinpa joskus saattoi h?n helo-katsehen luoda.?Jos tuli toinen, jok' ei muka ollut mielehen h?lle,?ei t?m?, vaikk' olis koittanut kuin, sanan alkuhun p??ssyt, kun nen?ll' armon jo h?n rypyn h?iv?n hienosen hienon?huomas, ja nurpeissaan sai l?hte? harmitteleimaan.?Nyt tuli veljenne my?s, raju karhunpoikanen Pohjan,?vait oli p?iv?n, ja niin sek? ei vaan toisena vastas;?viikon p??st? jo meill? h?n tuttuna istui ja kertoi,?kertoi teist? ja lapsuus-aioistaan, kodin seuduist'?armaista, kaikesta vain, mik? rakkaint' on syd?melle.?Milloin pilkoittaa kev?t kerronnasta ja milloin?n?et syys-illan ja lehdet harvenneet, sumut raskaat,?ilmassa t?hdet valjut ja kummulla kuun veriruskeen.?Kaikki on niinkuin luonnossa on, hele?mp?t? vainen,?ihmett? t?ynn? ja niin kuin valveillas unelmoisit.?N?in h?nen kertoissaan jopa korska Mariiakin p??tyi?kuuntelemaan, ja h?n ensin h?mm?styi imehdellen,?kuin olis silmiss??n ihan uuden maailman n?hnyt.?Viel' isosesti h?n naurahtaa toki, huoleti p??t??n?viskoen, illan ja toisen, kun parissamme h?n kauan?haaveiss' istunut on. Vaan turhaan! Toiseksi iltaa?h?n tuli taas, ja nyt kauempaan, totisempana istui.?Vihdoin oikut ne l?htiv?t. Joskus jos ihastuikin?peitt?nyt ei ihastustaan h?n, tuli kerskahan silm??n?v?liin kyynelekin, hyv?n y?n kun lausui ja l?hti.?Taas mik? muutos kerrassaan kuin loihtiman kautta!?Lempe?ks h?n tuli ko'issaan, n?yr?n?, vaatimatonna?tanssihin astui, tervehdyksihin s?isyn? vastas.?Suosittu ei ole kenk??n, hyljeksitty ei kenk??n,?kaikk' oli vertaiset, alimmankin kohteliaisuus?lempein katsehin palkittiin, katumoiksi ei tullut.?H?nt' ilosemmin taas l?hestyttiin, liehetys lakkas,?nyt rakastettiin h?nt', eik' yksin vain ylistetty.?Tuon oli kaltainen, koetelkaa h?nt' ajatella?t?ynn??n vaihtoja vain, nyt yhten?, toisena toiste!?Ehk? h?n j?? nyt siks, mik? on, kun?----Yst?v? naurain?keskeytt?? h?net: ?Tulkaa?, lausuvi, ?l?htehen tahdon?rannalla n?hd? ja juoda taas, kuten ennenki, siit?.??Lausuu n?in, alas kummulta k?y sek? n?ytt?vi tiet?.?L?hteellen pian saavutahan. Helotuksessa taivaan?t?yten? siin? se uhkuu, kirkasna keskell? kukkain,?niinkuin rauhaisa ihmissilm?, jot' ei riko myrskyt,?v?rjyy kirkkauttaan sek? huo'untaa elon suonen.
Vaiti sen partaallen he nyt istuvat kaikki ja juovat,?katsellen lev?tess??n raukenevaa kes?-iltaa.?Sanoja ei l?ydet?, niit' ei kaivatakaan, ajatuksin?nyt syd?n liittyy vain syd?meen sek? auvosta t?yttyy.?Mut kuva vieraan, kas, tyt?n silm?h?n l?htehess' astuu.?Luullen saavansa n?in n?kem?tt? sen muotoa kallist',?armasta silm?t?, katsoo h?n yh? vain varomatta,?vierahan kun hymykatseen siin' yht?kki? kohtaa.?Kainoksi tytt?nen k?y, syd?n, tyynen? sykkiv? ?sken,?s?ikkyen kouristuu, h?n tuntevi kuin veri polttaa?poskillaan, ja h?n pelvolla huomaa kasvonsa l?hteess'?alttiiks vierahan katseellen.--Mut lempe? pilvi?purpuran-hohtoinen yli kiilt?v?n lainehen kiit??,?kirkkaus liittyvi kirkkauteen, puna haihtuvi punaan;?kohta et huomata voi, tyt?n poskiko, pilvik? hehkuu,?haihtuva h?ivep? vain nyt riemusta kiitollisesta?immen seitsentoistiaan kasvoill' ilmeni viel?.
Kukkain keskelt? nous veli armas nyt, sisartansa?kutsui h?n sek? lausui nauraen, mut vakavasti:??Hanna, ma hetken p??st' ehk' en sit? lausuisi, nyt sen?kerron ma kuullakses, ett' auvostain osan saisit.?Mun jo Mariia on, ei tuo korskea, p?yhk? Mariia,?vaan hyv?, lempe?, kaunis, kaikittain sulosampi,?kuin mit? kertoi h?n, paremp', armaisemp', ihanampi.?Nouse ja rienn? ja veljellen k?tes huoleti anna,?siskosta siskonen, niin sisar toivoo, niin veli my?skin?toivoo, kauan jo ennen toivoi kuin sinut tunsi!?
Lausui, ja tuskin ehti h?n loppuun. Rannalla ??nsi?ruohossa sorsa, ja nyt, kivi kourassa, sinne h?n hiipi?hiljaa lehdikon kautta ja on veden rannalla vihdoin.?Vaan kun k?tt?h?n nosti ja huudolla s?ikytti linnun,?poikue kullan-keltava p?in kahilistoa kaikkos,?pelvosta piipattain, hajonneena ja turvatta aivan.?S??lien pois kiven laski h?n, kun em?n eess?h?n huomas?pelj?ten uivan ja rakkaudest' ylenkatsovan vaaraa,?kunnes kaukana j?rvell? tuo ajelehtiva parvi?suojan sai, ja jo huoleti taas em? lentohon l?hti.?Tuon n?ki h?n sek? ehdollaan