Hanna | Page 4

otsaa,?kun n?ki kasvoillen punan lent?v?n kainon ja silm?n?maahan vaipuvan. Nyt, hymy huulilla vieno, h?n lausui:??Huoleti, yst?v?! Anteeks, ett' yh? teit? ma tarkkaan;?eih?n tuo tapanain ole vierasta n?in vakoella,?mut kuvan kasvoissanne ma n?en syd?melleni kalliin,?unhottumattomat n?en jalon miehen kasvojen piirteet,?vanhimman minun yst?vist?in sek? hartahimmankin.?Poikana kun tulin kouluhun, n?et, h?n my?s tuli kouluun,?lapsekas my?skin h?n, ja me vierekk?in sijan saimme?Rinnan siin? nyt istuttiin, tasan pantihin kaikki?kiitos ja nuhde ja l?ksyjen ty? sek? leikkien riemu.?Kun kes?n lehtiv?n kanss', sek? hangen kanssa ja joulun,?sai vapaus, ja kun l?ht? nyt kaivattuun tuli kotiin,?riemussa kaihoisaa oli toisesta luopua toisen;?koulu kun kutsui taas ja kun vanhempain syli hell??kyynele-silmin heitettiin sek? siskojen parvi,?kaihossa riemullist' oli toisen kohdata toista.?Onnen p?ivin? n?in, kun luontohon liittyvi luonto?norjana kuin vesa kiertyen toisensa ymp?ri kasvaa,?kasvoimme yhten? niin, oli tahtokin yks molemmissa.?Tahto ol' yks, kun tieteitten esikartano kerran?templihin vaihdettiin ja kun valkeuden pyhist' aarteist'?etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille.?Yhten? kuljimme kilvan n?in; mik? riemuna toisen,?toisen riemuna my?s oli tuntea, oppia, tiet??.?Vaan kun otsalla laakeriseppel seistihin vihdoin,?yhdenlaisina vain, ja kun nuoruuden polun p??st??katsottiin tulevaisuuteen sek? toimihin miehen,?niin ei muistoa mulla, jot' ei olis h?ll?kin ollut,?h?ll' ei toivoa my?s, joka mullakin ei sama oisi.--?Kun eros sitten tiet--kuten tuo rakas laulaja laulaa--?sinne l?ks i?ks h?n, min? t?nne. Huolia toivat?vuodet ja teht?v?t, rakkauteen n?in painaen kahleet.?Jylh?ll? luodolla tuoll' etel?isell? rannalla Suomen?toimi ja kuol' rakastettuna pappina h?n; min? t??ll??pohjassa, syrj?isen sis?j?rven luon', olen harmaaks?k?ynyt, ja meit' erotellut on maat sek? muutellut vuodet.?Sittekin, silmiss?nne kun n?en tuon katsehen, hehkun?poskillanne ja kasvoiss' yst?v?n sielun ja muodon,?vuodet mennehet unhotan pois sek? kohtalon vaiheet?unhotan raskaan vanhuuden, elon unhotan huolet?kaikki ja tuonenkin, joka on jo sen kaivatun vienyt;?unhotan kaikki ja muistossa taas h?nen vierehens siirryn,?nuorna kuin muinoinkin, povin paisuvin, hehkuvin mielin.??Lausui n?in sek? nuort' yh? vierastansa h?n katsoi.?Tuopa nyt mieless??n imehdellen arveli, mietti:??Vanhus ehk?p? ?skett?in ei nime?ni kuullut?riemussaan mua vierast' outoa tarkkailematta,?tai oli armaamp' yst?v? muu kuin taattoni h?ll?.??N?in h?n mietti ja virkahti vihdoin: ?Arvosa pastor',?polvenne turviss' ?skett?in jos seisonut oisin,?olkaanne kallistuin, hivellyksenne tuntien hell?n,?oisin taattoni, tuon ik?v?idyn, ma haastavan luullut.?Noinpa se h?nkin istui ja muisteli mennytt? aikaa,?muisteli kyynelsilmin my?s er?st' yst?v?t?ns?,?joka oli l?sn? ja poikanakin tasannut h?nen kanssaan?riemun ja huolen, kumpaisessakin korvaamatonna.?Kun makas heikkona h?n, ja kun vuoteen vieress? ?iti?itki, ja kun min?, lapsista vanhin, k?ttelin h?nt?,?lausui raukeall' ??nell? h?n: Yks mulle on kallis?niin kuin ?itisi, kuin sin?, kuin nuo pienoset tuossa.?Jos, niin kuin pes?sest??n linnunpoikanen, joskus?kolkkohon maailmaan j??t turvatta, kulkusi johda?tuon jalon miehen luo sek? terveiset sano multa.?Kohtelun saat siell' armaamman kuin muualla, kuulet?tervehdyksen, lausutun ei vain, mut ajatellun,?silm?n n?et, joka riemulla katsellen kuvan huomaa?kasvoissas, ei n?htyn? eik' unohdettuna vuosiin.?Arvosa pastori, n?in h?n lausui, mainiten teid?t.?
Tuskinpa nuor' oli vieras loppuhun ehtinyt, kun jo,?kirkas kyynele silm?ss??n, nous tuolista vanhus:??Poika sen armahan?, lausui hiljaa h?n, ?kuva kallis?sen kuvan, jonk' yh? kaipaavaan syd?meeni ma k?tkin,?tullos, niin syd?melleni taas jalon vainajan painan.?Outona ?ll?s outojen kesken, ja kuin kes?ks vainen?kutsuttu vieras, t??ll' el? keskell?mme ja liiku;?taivahan lahja sa oot, rakas kuin oma poika, ja vastaan?kiitollisna ma nyt otan sun iloks vanhojen p?iv?in.?
Lausui n?in; ovi aukeentui, tyt?r riemuvin huolin?astui huoneeseen, k?sivarrella v?lkkyv? tarjoin.?H?n kupit toi, aluset sek? kannun. H?yryv? teeves'?loi lemuaan, kun helpoin taakkoinensa h?n siirtyi?p?yd?n luo, jossa viel' is?n rinnoilla huomasi vieraan.
Karttaen, kummastuin sek? pelj?ten h?irit? heit?,?alkoi tytt?nen j?rjest?? kupin toisensa viereen;?vaan n?in lapselleen nyt arvosa pastori lausui:??Heit?, tytt?ni, hetkeks ty?s, suo suutelo siskon?nuorelle t?lle, jok' ?sken vieras viel' oli sulle.?T?st?p? puolin, n?et, on veljesi h?n, is?s parhaan?yst?v?n poika, ja my?s sin? h?llen lempiv? sisko.?
N?in h?n haasteli; mut tyt?n kasvoillenpa nyt pilvi?vienon leimuva lensi ja tuskasta puoleksi valju.?Vait oli h?n sek? viipyi, arveli, vaan kuni t?hden?kaihtiva tuike nyt vieraaseen kohos arkana silm?.?Tuo is?n rinnoilta irtautui, tyt?n luo k?vi, k?teen?hiljaa tarttui ja kuumiin huulihin suutelon painoi,?kerke?n kuin kes?tuul', ei tarjotun, ei paetunkaan.
Kaikk' oli vait. Ep?r?iden puoleks ja hellien, hiljaa?k?tt?h?n vieraast' irroittaa tuo kukkea impi,?kiiruhtain kupit j?rjest?? sek? tarjovi juoman.?Vaan kun huokean n?in em?nn?itsij?-ty?ns' oli tehnyt,?tarjoimen k?sivarrelleen taas otti ja l?ksi.
Tyhj? on porstua, tyhj? on my?s em?nn?itsij?-huone;?laudalle kankahan luo h?n istautui, k?sivarttaan?siihen kallisti nyt, k?sivarteen kiehkura-p??t??n.?Tunteit' outoja, kuin sala-henki?, h?n syd?mess??n?k?tkee, itkevi, naurahtaa, kuin arvotus itse,?kuin uni ilkkuva aatokselleen hurmauneelle.?Miksi, h?n miettivi, aikailen, kuin tenhottu oisin,?viel?h?n paljon tointa on mulla! Sireenit ja tuomet?kukkia, lehti? suo; ylishuonepa kaunistamatta?viel? on tulleillen. Hyvin vierasta hurmata mahtaa?sammalsein?t ja mustunehet nuo seinill? taulut!?Silt?k? n?ytt??kin, kuin oisi h?n tottunut moiseen!?T?st? jos p??sisin vain ja jos ty?h?n ryhty? voisin,?helpompi olla mun ois, sek? tuskakin tuo perin outo?h?lvenis mielest?in. Mit? huokailen ja mit' itken??Vaan jos ma hetkenkin totisempia seikkoja mietin,?liikaa onko se, niinkuin mull' ei miettimist' oisi??Oi, kes? ehtii ja l?htee, syys pian saapuvi, yksin?kankaall' istun ja viskon sy?st?v?t?in v?r?hdellen,?kun rajutuulet ikkunahan j??kuuroja pieksee.?On talo tyhj? ja hiljainen. Veli poissa on, poissa?toinen on my?s, is? nukkuu kirjan luo kamariinsa;?jylh??, kolkkoa kaikk' on; huonehet on kuni haudat.?Joskus kulkunen soi ehk' iltasin portahan luona,?joudutan tulta ja varron, niin nimismies juro saapuu,?hetken juttuelee, rakennustaan kiitt?? ja l?htee.
Onko se hauskaa tuo? Mit? muuta kuin itke? voisin??Muuta kuin itke? my?s kes?n t?hden?