Hanna | Page 2

aatteli vanhuksen, kuink' ois toki kummaa,?jos tulis vaimoksi h?n tuon pyylev?n, arvosan herran,?rouvana astua sais vakavaisna ja istua sohviin.?Hetkenp? naurettuaan sek? palmikon k??ritty?ns?,?peilihin tarttui h?n, kiharaista nyt k??nteli p??t??n,?t?ynn' ihanuutta, ja riemuin peilihin katsoen lausui:??Luulettenko, Susanna, ett' t?mm?isest? h?n huolis,?ettek? n?e vain, kuin typer?lt? ja nuorelta n?yt?n??Hyi, mua itse? s?ik?ytt?? tuo vallaton silm?!?T?mm?isest?k? huolisi, kun l?hiseudulta varmaan?montakin vanhempaa, ?lykk??mp?? tytt?? l?yt?is,?siivoja, jotk' ei lakkaamatt' ole nauruhun valmiit.?Eik?p? muistane h?n, miten lasna ma pelj?styneen??kirkuen karkasin pois, kun terveht?? piti h?nt?,?kunnes kellolla h?n sek? kullan vitjoilla vihdoin?silm?ni k??nsi ja niin sylihins? mun vietteli hupsun.?Vaan mit? hulluja! viidenkymmenen vanhana h?nk??morsiant' etsisi, kosk' el?nyt on nuorena yksin??
Nauroi ja laittautui, ilotellen kauneudessaan,?solmesi lenninkins? ja sormukset pani sormiin,??kki? kun ovi aukeni, arvosa pastori kiirein?silm?si huoneeseen ja nyt tytt?? kutsuen lausui:??Hanna, mun lapseni, kun olet valmis, niin kamariini?joutuen k?y, sanan saat tulevaisuudestasi kuulla.?
Lausui n?in, oven sulki ja l?ks. Mut neitosen rinnan?valtasi h?mm?stys, miel' aavistuksihin vaipui.?Peili jo unhottui, kukat poskien, tummunut tukka,?silm?ys, nuoruuskaan ei joutunut mielehen h?lle;?kaikki h?n unhotti pois sek? vanhan kylkehen juoksi?turvaa etsim?h?n; mut s?ik?htyneen? h?n lausui:??Vanha Susanna, te nyt sanokaa, mit? tehd?? Jos t?ytyy?arvosan herran eess? mun seista ja h?n mua pyyt??,?niin veri poskeni halkaisee, syd?n rinnasta karkaa;?naimist' en n?in hirmuiseks min? konsana luullut.?
?Ho, hoo!? vastasi nauraen sukkela, vanha Susanna,??nyt ei pelkurius eik' arkuus, mamseli, kelpaa.?Kas, pian muuttuvi kaikk'. Kun h??t on ollehet, k?skee?miesi, ja n?yr? on vaimo ja sois vaan mieliksi olla;?vaan sit? ennen taas se on h?n, joka k?skyj? antaa.?Muistanpa kuinka ma itseki, kun tuli h?n, joka sitten?mullen miehen? uskollinen oli kuolemahansa--?kuink' olin k?skev?, korska ja kallis pyyte?, kunnes?mun kotihinsa h?n vei, miss' sitten tottelin riemuin.?K?yk?? siis kuin ruhtinatar, ja kun astutte sis??n,?tuskin vilkaisette te arvon herrahan, kunnes?n?yr?n? h?n kumarrellen pyyt?? suosiotanne.?Vaan kun on haastanut, lausunut h?n, mit? on syd?mell??n,?niin ep?ellen te katsotte vain halutonna ja aikaa?pyyd?tte mietint??n, pois sitten p?yhk?n? k?ytte.?N?in h?n vanhuuttaan saa mietti?, toivon ja pelvon?vaiheill' olla ja suurempaa teiss' arvoa huomaa,?huomaa n?yrtyen my?s, ett'ei niin suorahan juosta?vanhan helmahan, vaikkapa h?n rikas, mahtava oiskin.?Mutta kun nurpeillaan tuo arvosa herra nyt vartoo,?luullen teid?n jo hylk??v?n h?nen tarjouksensa,?istutte t??ll? ja mieless? teill' ei kieltoa lainkaan,?katsotte vain ilomielin vastaist' onnea kohti,?kuin taloss' oivassa, miss' on taivahan kaunista kaikki,?rouvana hallitsette ja, nuorenakin, saman arvon?saatte ja kunnian my?s, kuin herranne, tuo jalo vanhus.?
Lausui n?in. Mut arkaillen oven aukasi tytt?,?porstuahan j?i vilvakkaan, veti henke? kauan,?hiljaa koittaen hillit? sykk??v?? syd?nt?ns?.?Vaan kun viileytt' on h?n kyllin juonut, ja posken?hehku on h?lvennyt sek? hiljenneet poven aallot,?koskevi lukkoon h?n ja nyt huoneeseen is?n astuu.
Punottaen seisoo siin' ihanaisena kainoudessaan;?kuin veden v?lkkyv? vy?, jota aamun koittaret kultaa,?kesken lehtojen varjoisten puneroivana hiipii,?yht' ihanaisena siin' oli vanhain keskell? tytt?.?Mut syd?n hurmautui nyt rikkaan tuon nimismiehen,?l?mm?st? nuortui mieli ja lemmen maireus yhtyi?kuin mesi vienoinen veren kanssa ja suonia kuihkoi.?Siev?st' oiti h?n pois pani piipun ja, astuen vastaan?kenstin? k?yt?kselt??n, suuteli tytt?sen k?tt?.?Haastelias alun ei tuo arvon herra tok' ollut,?suu vain lieheell??n h?n hell?st' iskevi silm??.?Mut nojatuolistaan n?in arvosa pastori haastoi:??Hanna, mun lapseni, viel' el?m?? et tunne sa paljon,?ihmisen tied?t tok' katovaiseks syntyv?n t?nne,?niinkuin pilven? nyt savu piipusta nousevi tuosta,?leijuen hetken, ja toisena pois jo sen henk?ys kantaa.?Viisaallenpa se on varotukseks, ett? h?n aikaans?arvais, katsois huonettaan, olis l?ht?h?n valmis.?Siksip? p?iv?n t?iss' olen, y?n lepohetkin? usein?tulevaisuuttasi aatellut sek?, mieless? tuska,?pelj?nnyt sinun yksin turvatta j??v?si t?nne.?Huoleni poissa tok' on, jos tahtoni teet, k?tes annat?arvon herrallen, joka vierell?s nyt on tuossa.?Mennyt h?it? jo on tosin kiihkon aika, mut viel??terveytt' on, on hallintaan sek? toimihin voimaa;?silt' ei n?yt? se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.?Jos taas mietit kuink' ylellist? ja suurtakin h?ll??koissahan on, miten kaikilta kunnian saa h?n ja arvon,?n?et hevin, ettei voi sit? onnea tarjota kaikki,?kuin voi h?n, opit arvomahan h?nen antimiansa.?Mieti ja p??t? nyt siis, tuon ylv??n tahdotko vaimoks?menn? ja riemukseen, osan, onnenkin jakajaksi.?
Seitsentoistias h?n punan vallassa kuunteli tuota,?silm?ns? maahan loi, oli h?mm?styksest? vaiti.?Mut nimismies rikas riemastui, tuo j?rkev? herra,?toivoa t?ynn? ja naurussa suin k?si?ns? h?n hieroi,?lausuen: ?Kunpahan uus rakennukseni valmis jo oisi,?voisin kerskata kai, ett'ei ole seudulla kenk??n?moiseen suojahan nuorta ja pulskaa vaimoa vienyt,?niinp? se kaksine kertoineen m?ell' uljasna seisoo.?Vaan sis?laitos tuo iankaiken kest?vi, turhaan?miehi? kuin mehil?isi? palkkaan, joutua koitan;?ikkunat viel' on poissa ja kesken kaakeliuunit.?Vanhassa taas rakennuksessa kaikk' on kuntohon pantu,?huoneet tilkityt on, minun n?hteni my?s paperitkin--?tuskin rohkenenkaan min? niiden mainita hintaa--?pantuna on salin, kammarin, my?s per?huonehen seiniin,?jottapa talvenkin voi kest??, kun vilu k?skee?huoneeseen, pes?valkean luo, majan rattosan suojaan.?Ilokseni tulkaa siis ja mun onneni kumppani olkaa,?tulkaa jo syksyks, kun puutarha on uhkeudessaan,?ruusut kukkivat viel? ja karvikkomarjaset kypsyy,?ehtii ehk' omenainenkin, kes? vain jos on kaunis.??Lausuu, hierovi mieliss??n k?si?ns? ja jatkaa:??Ei tule pelj?t?, vaikk' i?kk??mpi ma lienen ja joskus?tuimakin, pakko kun on, kuten kirkoll' ehk? mun n?itte??iss?ni moukillen v?list' ?rjyv?n, keppi? nostain;?muust' ei piittaa nuo, ei tottele l?ylytt?m?tt?.?N?in en kaikkia kohtele, n?in tylyst' en likimainkaan,?teit?p? maarin, teit? ma kantaisin k?t?sill?in.?Istuttaisin, laittaisin, rakentaisin ma teille?kaikkea mielt?nne my?ten vain, rahast' ei olis puute.?Voi, ett'ei suvis-aikaan my?s joku kauppias kulje?kaupiten rihkamiaan! Hame silkkinen teill?, ma vannon,?ois k?dess?nne, jos vain sen kullalla hankkia