Goethen runoja | Page 5

luo,?tuskat on nuoruuden ravinto parhain,?riemulaulua kyynel vuo.
TERVE MENOA!
Olin yst?v? narrijoukon,?heit' tupaani pyytelin,?kolus kohta he joka loukon?tavoin rakennusmestarin.?Pois tahtoi he katon kantaa,?tuoda toisen sijahan sen,?joka sopelle muotonsa antaa,?koko taloni purkaen.
Niin kulki he aamuin ja illoin?ja tyrkkiv?t toisiaan,?meni piru minuun silloin?ja ma puhkesin puhumaan:??Ulos narrit, joka houkko!??Kovin oli he ?keiss??n,?vaan l?htiv?t, koko joukko,?vieden vehkeens? menness??n.
Otin tuosta ma opikseni,?pid?n vahtia ovellain.?Jos ken k??ntyy portilleni,?ma huudan: ?K?y eellehen vain!?Olet narri, en narreja sied?!??H?n minulle virnist??:??Sin? senkin! Huutia tied?!?Mik? niin sua p?yhist????Me kuljemme toreja, teit?,?me yhdess? iloitaan?ja harvoin kenk??n meit??on moittinut milloinkaan.??l? nimittele sa meit?!?
Niin harmini p??ttym??n sain:?oven ohi he joskin kulkee,?eiv?t en?? mun tuvassain.
ESIKUVA.
Jos alan ma k?rsim?tt?m?ks tulla,?Maa-?idiss? esikuva on mulla.?Se saa k??nty?, kierty? p?ivitt?in?ja vuodesta vuoteen se kulkee n?in.?Mik? muu minun osani olisikaan??Min? Rouva ?iti? seurata saan.
TUNNUSTUS.
Mit? on vaikea salata? Tulta.?P?ivin savu sen paljastaa,??isin lieskan hehkuva kulta.?Salata my?skin on vaikeaa?lempe?: hiljaa kyteiss?kin?sytty? saattaa se silmihin.?Runo sent??n salata vaikein on,?sit' ei k?tket? vakan peittohon.
Jos sen laulaja laulaa t?ysin rinnoin,?koko olentonsa se t?ytt?? innoin.?Jos h?n sirosti kirjoittain sen laatii,?koko maailman kiitosta sille h?n vaatii,?h?n sen melulla seurasta seuraan vie,?jos se kiusaks taikka huviksi lie.
HARRAS HUOKAUS.
Ah, paljon s??styisi meilt?,?moni v?lttyisi harhateilt?,?tekis onnekkaammaks se olomme maisen?ja pienemm?t pettymyksemme ois --?jos sais viinin pois?ja kyynelet naisen.
SOTILAAN LOHDUTUS.
T??ll' on kyllin lohdutusta:?tyt?t valkeet, leip? musta!?Vaihtuu paikka, onni eip?:?tyt?t mustat, valkee leip?!
MAAILMAN MENO.
Kun olin huoleton s?lli vain?vuosina kev?isin?,?pitiv?t maalarit kasvojain?liiaksi v?h?isin?.?Mut moni tytt?nen lempe??n?tuhlasi minulle syd?mest??n.
Nyt kun ma mestariks mainitaan,?aina on nimeni kuuluvissa,?kuin vanhaa Fritzi? kaupitaan?mua piipuissa, lautasissa.?Mut pois h?vis tytt?set kaikoten.?Oi nuoruus! T?hti kultainen!
HAUTAKIRJOITUS.
Olit poikana uhmahan nopea,?olit nuorukaisena kopea,?olit miehen? tekoihin taipuva,?olit ukkona oikkuihin vaipuva?sun hautakivesi sinusta ties:?tuo totisesti on ollut mies.
TALISMANI.
Jumalan on it?maa,?Jumalan on l?nsimaa.?Etel?n ja Pohjan puolen?maista pit?? Herra huolen.
H?n on Vanhurskas ja Vakaa,?aina oikeutta jakaa.?Ylistetyt yksin?ns??olkoot n?m?t nimist?ns?.
N??, TERTUT T?YTEL?ISET
N??, tertut t?ytel?iset?kuin kypsyy, armahin,?n?? helm?t vihri?iset?jo kuorin karvaisin!
Ne riippuu oksan t?yden?niin hiljaa itsekseen?ja tuulenhengen k?yden?ne soutaa verkalleen.
Mut syd?n niiss? salaa?niin paisuvainen on,?se ilmaan p??st? halaa?ja n?hd? auringon.
Ja kuoren, armahani,?se s?rkee, vapaaks saa.?Niin laulut laulamani?sun syliis putoaa.
JOS MUODOIN TUHANSIN SA ITSES PEIT?T --
Jos muodoin tuhansin sa itses peit?t,?sa, kaikkeinrakkain, kohta tunnen sun,?jos taikahunnut yllesi sa heit?t,?ma sent??n kaikkialla tunnen sun.
Miss' sypressien rungot kohoavat,?sa, kaikkeinsolakin, ma tunnen sun,?kun kanaalissa laineet lipattavat,?sa, kaikkeinsuloisin, ma tunnen sun.
Kun vesisuihkun helmet ilmaan heittyy,?sa, kaikkileikkinen, ma tunnen sun,?kun pilvi muodostuu ja toiseen peittyy,?sa, kaikkimuotoinen, ma tunnen sun.
Kun suven keto t?htikukin palaa,?sa, kaikkit?htinen, jo tunnen sun,?ja muratti kun pilana halaa,?sa, kaikkisyleilev?, tunnen sun.
Ja koska aamu syttyy vuorten takaa,?sua, kaikkivalaiseva, tervehd?n?ja koska kirkkauttaan taivas jakaa,?sua, kaikkiavartava, hengit?n.
Ma mit? tied?n, tunnen maailmata,?sen, kaikkein viisain, tunnen kauttas sun.?Kun lausun Allahin ma nimet sata,?niin liit?n jokaisehen nimes sun.
J?LLEENTAPAAMINEN.
Niink? j?lleen, armas t?hti,?vastahani rintas ly?!?Poiesko jo tuska l?hti,?loppui erottava y???Niin, sa olet rinnallani,?el?m?ni, ainoinen!?Kun ma muistan murhettani,?nykyisyytt? vapisen.
Maailma kun muinoin kerran?lep?s luona Jumalan,?kaikui mahtik?sky Herran?kautta kaiken olevan:?Tulkoon! Tuskaa huokaavaiset?ilman ??ret raikuivat.?Tolsistansa olevaiset?kaaoksessa kulkivat.
Valo pimeydest? julki?astui Luojan maailmaan,?synk?t alkuvoimat kulki?eri teille toisistaan,?ikuisuuden myk?n mailla?kulki kukin suunnalleen,?kulki kaipausta vailla?aavain y?h?n hiljaiseen.
Kulki kaikki matkan loiton,?yksikseen j?i Luojakin.?Silloin ensi aamun koiton?sytti voima Allahin.?Aamurusko s?teill?ns??valoi riemun maailmaan.?Olevaiset lemmess?ns??etsi taasen toisiaan.
L?hesty? j?lleen tohti?mik? kuului yhtehen.?K??ntyi tunne toistaan kohti,?k??ntyi katse toisehen.?Kaikki, mik? eros kerran,?yhtyi halki aavan, y?n.?Meille siirtyi voima Herran,?siirtyi ihme luomisty?n.
Aamun siivet, kautta vaivain?luokses toivat, armas, mun,?sinet?i y? t?htitaivain?pyh?n liiton solmitun.?Riemuinemme, suruinemme?oomme lapsia me maan.?Soikoon sana: Tulkoon! -- emme?eroo en?? milloinkaan.
(1815).
MIETELMI? JA PIKKURUNOJA.
Min? kuljen maita manteria?ja etsin sanoja sukkelia.?Pahat p?iv?t minulle iloa suovat:?sanat sukkelimmat ne suuhuni tuovat.
? * *
Mit? siit?, jos syd?n sun rauhasi vei?ja sun p??t?si viettelys vaivaa.?Ken en?? ei lemmi, ken eksy ei,?saa hautansa h?n kaivaa.
? * *
Te menk??! On iloni mulla:?ma maljani juon yksin?in.?Voi toisten kanssa viisaaks tulla,?mut innostua vain omin p?in.
? * *
Minun satulaani te j??d? suokaa?ja rauhassa telttanne, majanne luokaa.?Min? lasketan avaraan maailmaan,?minun hattuni yll? t?hdet vaan.
? * *
On perint?-osani rajaton:?mun omani on aika, se mun peltoni on.
? * *
Innostus se, sanonpa teille,?on l?helt? sukua ostereille:?jos niit' ei nautita tuoreeltaan,?ne totisesti on pahaks vaan.?Ei innostus ole sillikalaa,?jonk' yli voi vuosiksi suolaa valaa.
? * *
Voi t??ll? kaikkea kest?? -- yksin?ei hyvi? p?ivi? p??ksytyksin.
? * *
Sua kompassis johtaa jos tahdot sa antaa,?et itse saa magneettikive? kantaa.
? * *
Niin pitk?lle kuinka oot tullutkaan??Sull' on keinosi ollut, kerrotaan.?Sin? laps! Olen ohjetta seurannut:?en oo ajattelemista ma ajatellut.
? * *
Noin nuoret ne itselleen uskottaa:?heid?n kastep?iv?n??n luotiin maa.?Niin helposti unohtuupi heilt?,?mit? kummilahjoina sai he meilt?.
? * *
Ei mulle ois piinaa pahempaa?kuin yksin Eedeniss' asustaa.
? * *
Menis el?m? tahtihin oivanmoiseen,?jos kaikki vois tehd? kertaan toiseen.
? * *
Olet muodolla murheisella?jo kulkenut p?ivi? umpehen.?Kai tulis mun tiedustella:?mik? pist?nyt on sua hyttynen?
? * *
N?in Quidam lausuu: ?Vaivainen?en ole mestarien, koulujen.?Ja aatoskin se luotain poistukoon,?ma ett? vainajille velass' oon.??Tuon puheen tulkitsen ma n?in:??Min? olen narri omin p?in.?
? * *
On sormia seppelen solmintahan,?mut l?yt??p? p?? sit? kantamahan!
? * *
Me ratsain ristiin rastihin?p?in tuulta nelist?mme.?Mut kuinka tiemme k??ntyykin,?soi haukku per?ss?mme.?Jo tallist' asti vouskuttain?noin koirat ilmaa haukkaa.?Se koiran-haukku tiet?? vain:?me lasketamme laukkaa.
? * *
Jos mun kanssani tahdot asustaa,?niin j?t? sa petosi oven taa.
? * *
Typ?tyhj? on helppo kantamus,?mut on keve? kuorma rikkaus.
? * *
Jalo mies jos on vastahas rikkonut,?ole kuin jos et tuot' olis huomannut.?H?n viepi sen kyll? kirjoihin:?omas korkoines saat takaisin.
? * *
Se teko se