Fjalar Kuningas | Page 6

nyt Fjalarin?Kiitollisen tytt?ren lailla katsoi?Puoleen vanhan harmajan is?ns?.
Mutta vanhan silm? kyynel?ittyi,?Ylpe?sti h?n lausui noin:?"Ty?ni n?hnyt oon ma ja tehty valan'?Tuoss' on t?ytettyn?, se kyllin on.
Is?lt?in m? kylm?t, mets?t perin,?Viljamaiksi ne luonut oon;?Muinen pellot nuo oli perkaamatta?Asunnotki nuo tekem?tt?m?t.
Olen el?nyt." N?in p??tti Fjalar?Puheensa ylevyydell?,?Mut Sjolf vanhus, synkk?n? astui esiin?Voimakkaalla ??nell? lausui noin:
"Kuningas, s? vanhenet, sun k?tes'?Uupuu, hautahan kallistut,?Haahmo vaan oot miehest? muinoisesta,?Haahmo y?h?n synkk?h?n katoova.
Jos s? its' oot kaikkivoipa, miksi?Valtaan antaut vanhuuden??Itse jos oot luonut sa teot tuossa,?Nouse siis ja uudista nuoruuteis!
Kuningas, s? kiit? jumaloita!?Niiden lahja on suuruuteis.?Frey h?n yksin kasvatti peitoin viljat,?Yli-is? suojeli rauhaa maan.
Thorin voima oli, jonka muinoin?Tunsit sodissa omakses';?Itse unhotettuna vaan sa taidat?Kaatua kuin korvessa kaatuu puu."
Fjalar istui aatoksissa, sitten?Ylpe?sti h?n lausui noin:?"Puhut voimista n?kym?tt?mist?,?Vaadit haamuja mua uskomaan.
Tottunut en muihin luottamaan oo,?Tuken' on oma tahtoni;?Sill? voittanut olen ihmisi?.?Jumaloiden polkenut p??t?kset.
Tosin Fjalar vanhentuupi, muuttuu?Tukka, selk?kin k?yristyy,?Kadonnut on paljo, mit' ennen oli;?Semmoinen se on elon j?rjestys.
Yks' on tallella. M? k?tein vanhan?Viel? voittohon nostaa voin;?Riemuist' elon vaalenevista saatan?Hymyillen ja jalona kuolla pois.
Kuolla tahdon. Teht?v?in on tehty."?Vanhus kohotti otsansa,?Viittans' kuninkaallisen maahan laski,?Rinnan arvet paljasti p?iv?lle.
Miekkansa h?n otti, niinkuin ennen?Tappeluissa, se v?lkkyi nyt;?Vanhan silm? viel?kin salamoitsi,?Kun se miekan ter?st? tervehti.
"Miss' on Dargar nyt," niin lausui Fjalar,?"H?n mi, tuntien jumalat,?Edemm?ksi kantoa silm?ns' n?kee,?El?? ajoissa tulevaisissa?
Jos h?n ois' niin viisas kuin h?n kerskaa,?Nyt h?n tuntisi hetkens?,?Miekkan' eess? lupas' h?n seista ennen?Kuin sen kuolo est?vi kostosta."
Kun h?n sai sen sanoneeksi, haamu?Nousi laaksosta verkalleen,?Vuoren kukkuloille se tiens? otti,?Kummullen jo Fjalarin luokse sai.
Kuningas nyt h?mm?styi kun tunsi?Muodon harmajan kulkijan;???neti h?n istui ja miekan kanssa?Luisti alas k?tens? hiljalleen.
Dargar seisoi eess? Fjalarin. "Mun?K?skit tulla. Nyt t?ss? oon?Kauvan, kuningas, minun varrot' annoit;?Heikko oot jo verraten entiseen.
Ootko enn?tt?nyt ty?si tehd?,?T?ytt?? valasi vannotun??Elon vaiheet s??t?nyt niinkuin ovat,?Tyhjiks' tehnyt jumalat, niiden tiet?"
Fjalar naurahti ja virkki: "Sattuu?Joskus kummasti, korviisi?Mik? henki k?skyni, ukko, saattoi?Juuri kuin se p??si mun huuliltain.
Tullut oot sa, se on kyllin. Tahdon?Vastata kysymykseesi.?Elon vaiheet m??r?sin niinkuin ovat,?Mun on voitto t?ss?, ei jumalten.
Katso maitani! ne semmoisetko?Oli ennen mun oltuan'??H?vitt?? m? sodissa voinut oisin?Ihanuuden t??n, elon kukkivan.
Oisin voinut t?m?n valtakunnan?Rajaan rajasta turmella,?Ett'ei l?ytyis' lehte? tuulen leikiks'?Eik? perhon pes?ksi kukkaista.
Mit? n??t nyt? Kunne silm? kantaa,?Siell' on raadettu maisema,?Korvet lehdikoiksi on muuttuneina,?Petoin luolat ihmisten asunnoks'.
Pellot kantaa vuoden toivon, muinoin?Meren myrskyt jot' ajeli.?Rikkautemme tuo kes?kaste meille?Eik? en?? nyt veren vuodatus.
Kesytetty maa ja ihmisluonto?Raakuutehen ei taivu nyt.?Miekalta on temmattu pois jo valta,?W?kivallan laki on voittanut
Lempeys ja kunto menestyv?t,?Saapi kunnian rauhan ty?t.?Niin on Fjalar valtansa j?rjest?nyt,?Eik? h?n oo t?ytt?nyt valaansa?
Uhkaus, min toit sa jumaloiltas'?Savun lailla on haihtunut.?Poikaani ei sisaren syli sulje,?Tahratoin mun harmaja p??ni on.
Syvyys k?tkenyt on tytt?reni,?Aaltoin selki? ajelee?Hjalmar voittoon voitosta onnellisna,?Wirheet?nn?, kuulusa poikani.
Viel' yks' lupaus on t?ytt?m?tt?,?T?ytett?v? se ompi nyt.?Maksamahan velkasi tule, Dargar,?Weres' vaadin min? sun valhestas'."
Wanha tiet?j? nyt kuninkaasen?Katsahti sek? lausui noin:?"Kerran katoo multakin elon kuorma,?Eik? aikaisin tule kuoloni.
Ihmiskohtaloita kyll' oon n?hnyt,?Niit? kokenut itsekin,?Jonkun hetken k?rsinen viel? el??,?Sen m? pyyd?n t?htesi, kuningas.
Wiivy kostoinesi kunnes joutuu?Todistaja sun voittosi.?Wiivy kunnes Hjalmar, sun kunniasi,?Joutuu t?nne, kaukana ei h?n oo."
Niin h?n lausui, vaikeni ja merta?Kohden ojensi k?tens?;?Joukko Fjalarin ilohuudot nosti:?"Purret Hjalmarin jopa n?kyiv?t."
Hjalmar n?kyi. Tiell? siint?v?ll??Laivat lensiv?t kotiin p?in.?Purjeet loistivat yh? likemp?n?,?Vaahto v?lkkyi pursien laidoilla.
Ilo kiilsi vuoren kukkulalla?Vanhain urhojen silmist?,?Fjalar yksin miettiv?, synkk? oli,???net?nn? laivoja katseli.
Vasta kun ne oli satamahan?Taakse vuorien kadonneet,?Loihe silm? Fjalarin Dargarihin,???nett?myyden katkasi viimein h?n:
"Poikaani en n?kev?ni luullut,?Maine kaukoa kuului sen.?Mutta p?iv?n?, jona elon heit?n?Voipi ihme, kummatta, sattua.
Hjalmaria mainitsit. H?n tuli?Lis??m??n minun voittoain.?T?ss? maan ja taivahan todistaissa?W?lill?mme ompi h?n p??tt?v?."
Kun h?n sai sen sanoneeksi, Hjalmar?Nousi vuorelle yksin??n,?Ei kuin ennen uljasna miekkamiesn??Mutta kyp?ritt? ja aseitta.
Kalpeat kuin kinos kuutamolla?Oli nyt h?nen kasvonsa,?Haudan synkk? h?n oli n??lt?ns?,?Kantoi miekkaa verist? k?dess??n.
"Terve tultuasi poikain," lausui???ni sortuva kuninkaan,?Oisin suonut tulevas' toisenlaisna,?Mutta noinkin iloni olet sa.
Urhot?ist?s' kerro, lienet monta?Kovaa taistoa kokenut??Haavoistako vuotavat voimas' l?hteet,?Kun oot valju, huulesi vapisee?"
"Kovaa taistelua," vastas' Hjalmar,?"Kokenut olen aseitta.?Ei oo ter?s s?rkenyt rautapaitaa,?Syd?n verta vuotavi kuitenkin.
P?iv?lt? ois' silm?n' peitett?v?t,?Sinuun katsoa kaihoan.?Julkaista mun velkani sulle tahdoin,?Siit? syyst? viel? m? el?n nyt.
Murtunut ma oon, mutt' mainehesta,?Waikka nuori, sain osani.?Kuuntele kun kertovat runoniekat,?Tiet?? saat s?, ken oli Hjalmari.
Pohjan urhoks', merenkuninkaaksi?Mainittiin mua, maailmaa?Kiertelin kuin myrsky, m? ylpeet painoin,?Heikot nostin, kruunuja jakelin.
Jouduin Loran rantahan. Morannal?Maata vallitsi runojen,?Maine tyt?rt? ihanaks' sen kiitti;?Urhoin kanssa taistelin h?nest?.
Tornissaan Morannal vanha, sokee?Istui, pojat sen kukistin;?Saaliinani laivahan vein Oihonnan,?H?it? aaltoin seljill? pidettiin.
Is? tied?tk? mit' ompi rakkaus??Ootko tuntenut riemua,?Jossa maan ja taivahan loisto yhtyy,?Ikikukkivaa kuin taivas, maa.
Mit? ennen olin, varjoks' muuttui?Toivon kirkkaus vaaleni.?Woitot voitetut sek? voitettavat,?Kaikk' ol' tyhj?? rinnalla onnen sen.
Kev?t-tuulet purjeitani veiv?t?Pitkin aavoja meri??P?iv?kirkkaat, kuohuvat aallot nosti?Autuuteni jumalten kotihin.
Silloin murhe joutui. Iltamalla?Per?? pidin ja uneksin;?Rinnallain Oihonna valvoi yksin,?Taivon t?hti katsellen meihin loi.
K?ten' ottaen h?n lausui: "Hjalmar,?Mulle miks' yh? rakkaamp' oot??Aikaiseen Oihonnan jo olit kulta,?Sinun olin ennenku sinut n?in.
Miks' ei j??nyt lempen' semmoiseksi!?Silloin salata rohkenin?Mit' en sulle voinut ma ilmi antaa,?Kun sun ylpeytt?si pelk?sin.
Onnen tunsin ja tuo onni mulle?Hjalmariakin kalliimp' ol';?Is?ksein Morannalia m? kutsuin,?H?nen tytt?reksehen luulit mun.
Nyt mun ompi ilmi annettava,?Silloin mit? m? salasin.?Kaikkia voin k?rsi?, kaikki kest??,?Sua pett??, Hjalmar, sit' en m? voi.
Hylk?? minut! Ei Morannal ollut,?Ei muu kuningas is?ni.?Weri, joka kiehuvi rinnassani?Ehk' on orjaraukan se verta vaan.
Kotimaassas', l?sn? linnaa sit?,?Jossa kerran