Fjalar Kuningas

﹔
The Project Gutenberg EBook of Fjalar Kuningas, by Johan Ludvig Runeberg
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Fjalar Kuningas
Author: Johan Ludvig Runeberg
Translator: K. Kiljander
Release Date: July 5, 2005 [EBook #16211]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK FJALAR KUNINGAS ***
Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.
FJALAR KUNINGAS.
Runoillut?Joh. Ludv. Runeberg.
K. Kiljander'in?suomentama.
Ensimm?isen kerran julkaissut?G. L. S?derstr?m 1881.
Ensim?inen laulu.
H?n, s??t?j? onnen ja lain,?N?keepi suvun Fjalarin sortuvan?H?pe?h?ns?, h?nen poikans'?Ainoa siskoa vaimona syleilee.
Uljaana ja kunniassaan?H?n istui Fjalar, kuningas Gauthiodin.?Voittoa mont' on kokenunna,?Siksip? tulta silm?ss? harmaap??n.
On joulu ja siksip? nyt?Kesk'talven juodaan kesti? linnassa.?Soittoja leimuu sadottaisin,?Sankarijoukko salissa riemuitsee.
Alf, Versete, Kare ja Rafn,?Sodissa kest?neet, jalo Ingul my?s,?Raivurinsurma Hadding, Agnar,?Vaikkapa nuoret, kuulut jo runoissa,
Styr arpinen, Sote, se mies,?Min kilpi t?ynn? reiki? vasamain,?Fjalarin luona joivat t?ll?in.?Nuo sotaurhot kaikki ken mainita vois'?
S? tok' olet muistettava,?Sjolf vanha, surma s? sotalaumojen,?Ainoa muinaissankareista?S??stynyt iloks' Fjalarin vanhuuden.
S? h?ll' olit kumppalina,?Kun nuoruus kiehui suonissa molempain;?Vanhana viel? kuolon teill??Fjalarin kanssa vertasi vuodatit.
Vait'! Ruhtinas nousevi nyt?Ja ottaa maljan vaahtisen k?teens?.?Lausua sanan nyt h?n halaa,?Valansa tehd? hetken? lupauksen.
"Mua sankarit, kuunnelkaa,?Te lehdet nuoret harmajan tammipuun?Runkohon puhjenneet, sen, jonka?Taistelumyrskyt runteli useinkin.
Ken teist? jo silloin ois'?Ajellut kiit?in perhoja nurmen, kuin?Morvenin mailla sai Dunkomar?Miekkani kautta kuoleman kalpean?
Ol' laivojan' yhdeks?n?Ja miest? uljasta sata kussakin.?Morveni aamun koittehessa?Miehi? kaksin verroin vastaan toi.
Kaks rannalla miest' oli vaan,?M? toinen, toinen Sjolf, rusopilviin kun?P?iv? jo laski, kuu kun katsoi?Silmill? rauhan tuhoja miekkojen.
Ty? t?? oli nuoruuden.?Me miehistyimme, parta se pensastui,?Maita me sortelimme, joita?Talvi ei sorra, kes? ei enn?t?.
Kun nain, olin harmaap??,?Mutt' kuninkuuteen impeni vied? voin.?Pojan ja tyt?n sain ma h?lt?.?Haudalla ?idin leikkiv?t viel? nuo.
Urot?ist? jo kyll?ni sain.?On monta ruhtinastakin vallassain,?Fjalarin t?it? laulut kaikuu,?Kannel jo uupuu voittojen kiittelyyn.
Nyt lev?t? mieleni on.?Jo illaks' k?ypi p?iv?ni myrskyinen,?Tyyntyvi tuulet; voittamani?Meret ja maat my?s rauhani tuntekoot."
N?in h?n. Sodanoppinut Sjolf?Sen kuuli. Rinta sankarin arpinen?Kohosi mielikarvaudesta,?Synke? varjo nous' h?nen otsalleen.
H?n saneli: "Tottako ois'??Tuo rauhan ??ni oisiko Fjalarin??Kotka jo oisko uupununna?Lennosta kunnian avaruudessa?
Viel' Erin ylpeilee,?Sun voittos viel? ei sit? sortanut.?Permej? hiipii pitkin merta,?Heit' odotatko s? rannallas'?
Meill' on lepo haudassa vaan;?Sit' ennen rauhaa ei ole kell?k??n.?Kovat on elon retket, voi kun,?Ruhtinas, ennen aikojas' uuvuit s?!"
N?in saneli Sjolf. Ylev??n?Hymyilyyn Fjalar puhkesi; maljan h?n?Antavi pois ja tyynn? ottaa?Nyt asepylv?h?lt? h?n jousensa.
H?n laukaisee. Salaman?V?r?hdys n?htiin. Kilvest? kilahdus?Sein?ll? kuului vastap??t?,?Takana nuoli vapisi hirress?.
Sen moistapa mielest??n?Ei kenk??n laukaust' ole n?hnynn?.?Kuningas otti maljan j?lleen,?Korkea kuului ??nens? uudelleen:
"Nyt rauhaa harrastan.?Valaani kuulkaa, miehet Gauthiodin!?V?ljemm?t suojat, kauniit lehdot,?Viljavat pellot voittoni olkoot nyt.
Nyt maassani it?v? on?Mit' ihmisluontoon kylvetty sulint' on,?Heikkoa suojellaan ja voimiin?Miekaton riemu vaan ompi s??li?.
Mun tahtooni luottanut ma?Oon aina, siihen luotan ma viel?kin;?Sodassa johti kuolon menot,?Rauhassa on se johtava el?m?n.
Jos uhkailee vihamies,?Jos ilkivalta lakia rikkoo maan,?S??nt?? rauhan jos ken sortaa,?Unhopa saakoon Fjalaria valoineen!"
H?n vaikeni. ??nens? soi?V?r?ht?in viel? rinnassa sankarein.?Itse h?n maljan huulillensa?Tyynen? vei ja tyhjensi kerrassaan.
Nyt ruhtinas asettui.?Ovelta silloin l?heni outo mies.?Saapunut salaa kummastutti?Muodolla myrskyisell? h?n kaikkia.
H?n kyyryss? ensinn? ol'?Kuin outo vieras, k?yh? ja i?k?s;?Astuvi, kasvaa, j?ttil?isn??Seisovi nyt h?n edess? Fjalarin.
H?n avasi viittansa,?Ja h?mm?styinp? n?htihin Dargar nyt,?Tiet?j?, jonka silm? saattoi?Kohtalot n?hd? aikojen tulevain.
Tuo n?htyp? vuos'sata jo?Oli Pohjolassa, riemuksi harvoin vaan.?Ken h?nen tyynen ??nens' kuuli,?Aavisti kaukaa myrskyj? kauheita.
H?n lausui: "Kuningas, suur'?Oli vannomukses', suuremman kuulin ma?Tuolla kun vuoren kukkulalla?Kuuntelin ??nt' y?hattaran reunalta.
Se kuului: Unhottanut?On Fjalar onnen jakajat jumalat,?Luottavi tahtohonsa, mielii?Kohtalot j?rjest?? valevoimallaan.
Mutt' ennenku hautahan h?n?Jaloudessansa vajonnut on, h?n saa?Oppia, kuinka taivaan voimat?Tekev?t tyhj?ks' tuumia ylpeitten.
H?n, s??t?j? onnen ja lain,?N?keepi suvun Fjalarin sortuvan?H?pe?h?ns?, h?nen poikans'?Ainoa siskoa lempivi vaimonaan."
Sai salihin ??nett?myys.?Niin n?ytti vaan kuin k?yty? rakeiden?Tyyneys taas kun levi??pi?Kylm?n? mannerten lumipeitteille.
Mutt' kuningas vaaleana?Nyt istui, huulet vaan v?h?n v?r?ht?in.?Kov' oli sota syd?mess?,?Malttaen mielens' lausuvi viimein h?n:
"Mun luokseni tuokaatte?Mun Hjalmarini, Gerdani vieno my?s.?Heid?t m? tahdon n?hd?, heist??Valita toisen kuoleman saaliiksi.
N??t, tiet?j?, millinen oon;?Vie tervehdykseni jumaloillesi,?Tutki, he kaiken uhrasitko,?Ennenku kaikkivoiviksi tottuivat.
Nyt y?h?si palaja taas.?Kun Fjalar kerran henkens? lopettaa,?Palaja silloin, miekaltansa?Palkkasi saat s? synk?st? valheestas'."
"Et, ruhtinas, k?skenyt oo?Mua turhaan" Dargar lausui, "ma palajan.?Luetut ovat elon hetket,?P??ttyv?t on ne meilt?ki. Hyv?sti!"
Pois tiet?j? tyynen? l?ks'.?Mutt' saliin lapset kutsutut neito toi,?L?heni kuningasta, nosti?Lapsoset hiljalleen is?n polville.
Ei riemua kuulunut nyt,?Ei maljaa juotu, haudanpa hiljaisuus?Valtasi huoneen, katseet luotiin?Vapisevaiset ??neti Fjalariin.
Nyt hetk' oli valita. H?n?Loi katseen pitk?n poikahan, kirkastui?Muotonsa, hyv?stiksip? vaan?Silm?ns? n?ytti tyt?rt? katsovan.
Hymyilev?n katsehen t???Loi h?neen, p??ns? povelle is?n vei.?Vapisi Fjalar, lapsen eess??Vapisi vastustelija jumalain.
Pois Gerdasta Hjalmarihin?V?l?hti silm?ns?, kuni salama?Toisesta toiseen lentelehti,?Kunnes se korkeuteen kohos' tuiottain.
Sjolf nous'. H?nen kasvoillaan?Kalpeilla vieri kyynele kirkasna.?Etehen vanhan kumppalinsa?Astuen ??nin vavisten lausui noin:
"Oi kuningas, Hjalmarihan?Sun miekkaas' k?ytt??, itse kun lep??t jo,?Maatasi suojelee ja kauas?Fjalarin muiston unhosta ulottaa.
Siis joutuos valitsemaan!?On jyrkk? vuori rannalla, alla sen???neti oottaa kylm? aalto,?Tytt?res' se kuin kipen?n sammuttaa."
N?in lausuen is?lt? pois?Hymyilev?isen uhrin h?n otti. Nyt?Aukeni huoneen ovi, y?h?n?Vaikenevaiseen katosi vanhus n?in.
Mutt' liikkumatonnapa vain?Viel' istui Fjalar. K?si, mi tytt?ren?Tukena ol', kuin kuihtuneena?Lep?si h?nen tyhj?ll? polvellaan.
Nyt katsehen viimein loi?H?n ymp?rilleen, tuiman ja tutkivan;?Sankarit, surmaa pilkkaavaiset,?S?ikytti leimaus tuo h?nen silm?st??n.
H?n saneli. ??nens? ol'?Kuin kaukaa kuultu ukkosen jyrin?:?"Fjalarin murheen todistajat,?Taisto on alkanut, mua kuunnelkaa:
Voi h?nt?, jok'