Ensitaistelujen ajoilta | Page 7

tyytyv?isen? mutta samalla itsekin ihmeiss??n. -- Oletko tuntenut kaipausta aina uudestaan tapaamiseen!
-- Sit?p? en sano, vastasi Julia naurahtaen, mutta sitten taas uudelleen Aarnioon vilaistuaan h?n jo virkkoi: -- Kyll? joskus!
-- Mutta sep? ei olekaan en??n rakkautta, vastasi nyt Aarnio nauraen.
Julia heitti h?neen ihmettelev?n silm?yksen. -- Sek? ei olisi rakkautta?
-- Niin! jatkoi Kaarlo nyt vallattomana. -- Se ei ole en??n sit?, vaan se on jo kiintymist?. Muistan lukeneeni kerran, ettei mit??n saisi kaivata semmoisissa asioissa. Se olisi vasta sit? oikeata. Se ei est?isi eri henkil?it? kyll?kin viihtym?st? toistensa seurassa vaikkapa aina, mutta sittenkin kaipaus voi muuttua mieliteoksi, ja silloin kun se siksi kehittyy, tuo se mukanaan suuria suruja, eik? sit? saisi olla. Sielunel?m? ei saisi olla muuta kuin iloa ja onnea!
Julia jo hiukan ik??nkuin tuskaantui. Sitten katsoi h?n nuhtelevasti Aarnioon sanoen: -- Mit? sin? puhut! Min? en ymm?rr?!
Aarnio h?nt? rauhoitti. -- Ota huomioon ett? niin muutamat opettavat, onko se totta siit?h?n voi olla eri mieli?!
Enh?n min?k??n ole sit? kokenut, en voi siis taata my?sk??n sen v?itteen p?tevyytt?.
Poistuessaan vuorelta ja erotessaan Julia viel? useasti varoitteli Kaarloa tekem?st? lakkojutussa mit??n tyhmyyksi?, johon t?m?, huomatessaan Julian aivan tosissaan pelk??v?n, antoi nauraen puolittaisen my?ntymyksens?.
T?m?n j?lkeen useasti illoin yhtyess??n eiv?t he antautuneet erityisesti keskusteluun en??n n?ist? asioista. Aarnio, pit?en itse??n paljoa korkeammalla kehitysasteella, ei johtanut puhettansa siihen. Julia taas nautti vaan enempi Aarnion kirkkaista silmist?, reippaudesta ja iloisuudesta. Sanalla sanoen he seurustelivat nauttiakseen suudelmista ja rakkauden riemuista.

V.
Pitkin viikkoa olivat yhdistyksen miehet innolla k?yneet ty?pajasta toiseen kehoittelemassa rautaty?ntekij?it? saapumaan yleiseen kokoukseen, jossa niin t?rkeist? elinkysymyksist? tultiin keskustelemaan ja p??tt?m??n.
Ahdinkoon asti, iso sali t?ydelt?, saapuikin ty?l?isi?. Kaikkiaan nousivat osanottajat nelj??n sataan. Siin?p? oli v?ke?, nuoria ja vanhoja, kurjistuneempia ja hyvinvoivimman n?k?isi?, kuin edustajia n?ytteen? siit? sekamelskasta, johon nykyisen huippuunsa kehittyneen teollisuuden hyllyv? hyrsky voi eri yksil?iss? vaikuttaa ja erilaatuiseksi muodostella.
Suuren eroavaisuuden voi jo ensiksi huomata j?rjestyneitten ja j?rjestym?tt?mien v?lill?. J?rjestyneet esiintyiv?t kaikin puolin puhtaissa, siistiss? pukimissa, olivat puhetavassaan j?rkev?mpi?, sek? kaikissa asioissa monipuolisemmin ajattelevia. J?rjestym?tt?miss? voi taas tehd? jaon tehtaissa ja pienemmiss? pajoissa ty?skentelevien v?lill?. Tehtaissa ty?skentelev?t n?yttiv?t hyvinvoivimmilta samalla kuin omasivat enempi ryhdikkyytt?, joskaan eiv?t voineet kohota ajatustensa julkilausumisessa j?rjestyneitten rinnalle. Se mik? heiss? oli pahinta, ett? pitiv?t itse?ns? tavallaan parempina pienemmiss? paikoissa ty?skentelevi?. Pienempien ty?pajojen v?ki olikin kaikkein kurjinta. Oli paljon semmoisia, jotka n?yttiv?t kuin ensikerran p?iv?nvaloon jostain pime?st? loukosta haalituilta, jota itsekin ihmetteliv?t. He olivat oudoksuen ja julkisuutta kaihtaen nyt monikin huonoihin risoihin puettuja sek? jotkut humalassa. El?imellinen el?m?, huono ruoka, v?kijuomain kohtuuton nauttiminen, sek? kurjat asunto-olot olivat painaneet kasvoillensa jo tuntuvasti leimansa. Puhellessaan harppasivat he joka toisella sanalla asiasta toiseen, lausuivat raakuuksia tuhkatihe??n sek? hermostuivat suuttumukseen pienimm?ss?kin sanak??nteess?, turvautumalla vaikkapa uhkauksiin.
Semmoista, suuresti erilaista oli nyt t?m? kokoukseen saapunut joukko. Aarnio puolestaan laajahkossa puheessa pohjusti kysymyksen, toivoen kaikkien tuovan ep?kohdista niin todenmukaisia selvityksi? kuin suinkin voivat. N?in se alkoi t?m? rautaty?ntekij?ill? ensim?inen ja mit? merkillisin kokous. Ananiassonin miehist? esiintyi ensiksi J?rvinen, tuo kaikkien kesken tunnettu leikkis? ja kompasanainen mies. Sanoi kolmasti jo maanpallonkin ymp?ri merimiehen? purjehtineensa, sek? olleensa jos jossain sopessa, mutta semmoista ketunluolaa kuin Oskari Ananiassonin ty?paja oli, ei h?n ollut koskaan tavannut. Itse mestari jo oli poikkeus kaikista muista kuolevaisista. T?h?n joku sivulta muistutti ett? kaksi hyv??p? heit? olikin nyt sattunut yhteen! Puheenjohtaja nyt korpraalin ??nell? huusi j?rjestykseen! J?rvinen vastasi muistuttajalle olevansa enempi vakavaluontoinen mies, paitsi Oskarin parissa, siis tarkoin my?skin asioita punnitseva, eik? tuo huomautus siis voinut saada h?nt? asiasta oikeata selvyytt? esille tuomasta, jota toivoi my?skin kaikkien uskovan. Kirkko oli sittenkin asetettava keskelle kyl??! Ja h?n jatkoi: Kappalety?ss? saivat enimm?t ty?l?isist? ty?skennell?, voimatta ansaita edes harvat kolmeakaan markkaa p?iv?ss?. Eik? se Oskari herra koskaan arvostele ty?t? ennenkuin mies on saanut sen valmiiksi. Silloin useammassa tapauksessa on teht?v?n??n heitt?? esine nurkkaan tai se rikkoa kelvottomana, jos siin? vaan huomaa pienimm?nkin virheen. Ty?n keskener?isen? ollessa ei taas huomauta vaikkapa huomaisikin. Semmoinen hermostunut hullu se on, ett? aina vaan kirota m?ss?ilee eik? sen mieliksi ole viel? yksik??n osannut puhua koskaan. Palkkoja ei silt? saanut koskaan s??nn?llisesti. Oppilaat olivat mestarin ruuissa, eik? ne saaneet sy?d?kseen kuin pilaantuneita r??ppeit?, potaattia ja silakoita.
Toinen pes?, yli kaupungin kuuluisa rivosta el?m?st??n, oli Sundbergin ty?paja. Siell? maksettiin tavallisesti palkat tuskinpa kolmea markkaa korkeimmissa eriss?, joka tietenkin heti ly?tiin viinaan, etenkin kun ty?paikassa sai juopotella p?iv?t ja y?t miten paljon vaan halutti. Mestari Sundberg olikin tavallisimmin aina joukossa. Juomingien lopussa syntyi aina tappelu ja el?m? semmoinen, ett? miehet saivat k?vell? p?? nyytiss? viikkoja j?lkeen. Ty?t? tehtiin m??r?tt?, miten milloinkin halutti, kuitenkin nousten jo oppilasten verstassa ty?skentelyaika kolmeentoistakin tuntiin.
Useimmissa ty?pajoissa oli kyll? taaskin j?rjestys parempi mutta kehittyneen? kuitenkin huippuunsa kurin ja ylenpalttisen kuuliaisuuden vaatimuksissa. Nelj?nnestunnin my?h?stymisest? j?tettiin esim. koko ruokav?lilt? palkka maksamatta. -- Siin? oli my?skin aina pidett?v? silm?ll? josko kappalety?ss? ennemmin tuli hinnasta sopineeksi. Muuten maksoi mestari useinkin mielens? mukaan, jos ei siihen tyytynyt sai marssia maantielle. Leiv?n ja pysyv?isen ty?paikan turvasi my?skin tekohurskaus, jossa jotkut mestareista hyvin n?yttiv?t, kuitenkin itseel?m?ss??n ja toiminnassaan valittelematta v?h??k??n kristillisyyden vaatimuksista.
Asioista n?in seikkaper?isesti keskusteltua, innostui