Ensitaistelujen ajoilta | Page 9

joka on sinulle suotu!
Aarnio vastasi tähän ylenkatseellisesti hymähtäen.

-- Hm! sinä vaan vastaat. Ennenkun näet seuraukset, silloin se on
myöhästä!
Aarnio ei tähän vastannut. Eikä he enään puhuneet liioin mistään.
Kaarlo ajatteli turhaksi kaikki yritykset Julian mielipideitten
muuttamiseksi siihen liioin sen enempää painoa asettamatta. Naiset
voivat ajatella mitä hyvänsä niissä asioissa. Julia taas näytti kuin
odottelevan häneltä jotakin. Hän oli huomannut tuon saman jo niin
useasti, mutta ei voinut käsittää mitä se olisi. Sen hän kuitenkin oli
huomannut että jotain merkille pantavaa se varmaankin oli, kun Julia
sitä niin surumielisenä toisinaan kuin kaihoten odotteli. Tahtoessaan
hyvästellessään suudella Juliata veti tämä itsensä pois, katsoen
Aarnioon niin pitkään ja kummallisesti.
Julia tullessaan kotiinsa oli nyt tavallista huonommalla tuulella,
tiuskien ja räiskäen kyökissä lapsenhoitajan kanssa. Tulipa rouvakin
kyökkiin. Tämän mielestä oli Julia viipynyt ulkona liiaksi kauvan, joten
hän ei voinut olla siitä huomauttamatta:
-- Julia taas varmaankin oli lakkoneuvotteluissa Aarnion kanssa, kun
viipyi yli aikansa! Onhan se komea maailman parantaja!!
Julia puri hammasta, virkkamatta sanaakaan.
-- En minä ainakaan viitsisi semmoisen profeetan kanssa seurustella,
jatkoi rouva pisteliäästi.
Julia heitteli yhä tuimempana astioita paikoilleen hyllylle, vilaisten
olkansa yli rouvaan.
-- Olisi toista -- jatkoi rouva -- jos koettaisit saada sitä nuortenmiesten
kristilliseen yhdistykseen! Sittehän tuon kanssa viitsisi kadullakin
kulkea ja tunnustaa sulhasekseen!
Nyt ei Julia voinut enään pidättää.
-- Eihän rouvan tarvitsekaan sen kanssa seurustella! tiuskasi hän
terhakasti. -- Eikä se taitaisi paremmaksi tulla teidänkään opetuksilla.

Antakaa siis minun olla rauhassa, kiusottamatta.
Pisteliäs nauru oli tähän rouvalta vastauksena. -- Häpeä Julia,
uskaltaissasi noin törkeästi vastustaa minua! Tiedätkö mikä minä olen!
Sinun käskijäsi ja sinä palvelijani! -- Rouva seisoi nyt jo kädet
puuskassa, lisäten mahtipontisena: -- Ja muistakin olla vast'edes moisia
lausumatta! Sen miehen seuraa on sinun myöskin vältettävä, jos aijot
meillä palvella!
Julia purskahti nyt itkuun, mennen palvelijain kammariin.
Siellä istui hän kauvan harmitellen sitä kun herrasväkikin oli alkanut
löytää yhä enempi sanomisen syytä hänen seurustelussaan Aarnion
kanssa. Se että hän ensi kerran oli uskaltanut vastustaa rouvaa, ei
tietenkään johtunut eriävistä mielipiteistä Aarnion käyttäytymisen
suhteen, vaan siitä kun oli jo aikasemmin joutunut pahalle tuulelle
Aarnion seurassa. Pääasiassa oli hän rouvalta juuri imenyt itseensä ne
mielipiteet, joita hänellä yleensä oli työväen edistysriennoista. Se että
oli ryhtynyt nyt tavallaan Aarniota puolustamaan, johtuikin vaan siitä
että oli kuullut hänestä jo niin paljon huolestuttavia uutisia. Tämän
tuskallisen mielialan haihtuessa, olikin hän heti valmiina tunnustamaan
rouvan sanat oikeiksi. Tultuaan uudelleen kyökkiin, koetti hän sitä
osoittaakin, iloiselta ja välinpitämättömältä näyttäytyen. Rouva oli
myöskin tarpeeksi ihmistuntija huomaamaan tuohon äänettömyyteen
kätketyn tunnustuksen, sen enempää sinä iltana Aarniota
moitiskelematta.
Samana iltana, myöhemmällä oli Stenbergin perheeseen tulossa vieraita.
Hikipäissä sai Julia hyöriä ruokain valmistuksessa ja muissa
vastaanottopuuhissa. Usein tämmöisiä vierailuita pidettiinkin.
Toisinaan kävi Stenbergin perhe vastavierailuilla, jolloin Julia sai
valvoa neljään viiteenkin aamuun, aina korva tarkkana milloin eteisen
ovikello kilahtaisi. Mutta kotona ollessa pidot, sitä vasta polttava kiire
sukeusi. Täytyi yksinään, ollen kaikesta vastaavana, valvoa ruokien ja
herkkujen valmistusta, kantaa niitä pöytään, samalla ottamalla
huomioon mitä kukin rouva tai herra suvaitsi yksityisesti haluta.
Rouvia täytyi hemmotella, herroja miellyttää hymyilyillä ja sulavilla
liikkeillä, ettei maisteri joutuisi häpeään palvelijansa kömpelyydestä.

Kutsuvieraiden joukossa oli myöskin eräs nuori lasisilmä-maisteri.
Julian jo ensikerran sisässä käydessä herätti tämän kauneus hänen
huomiotansa. Aamuyöstä, juomahöyryjen päähän noustessa alkoi hän
yhä suuremmassa määrässä tätä mieltymystänsä ilmaista. Toiset
vanhemmat herrat saivat tästä myöskin mitä suurinta huvia. Lopulta
kun nuori maisteri Alm ei voinut enään pysytellä Juliasta irti, tunkeillen
tuontuostakin häntä halailemaan, alkoi isäntä Stenberg ilvehtiä:
-- Älä yritäkään Alm! Se on sosialistin morsian, et sinä siitä mitään
voita!
-- Mitä puhut? Sosialistinko?
-- Niinpä juuri! Erään rautasepän, jotka nykyään ovat lakossa. Ne ovat
kovia poikia!
Alm rehahti nyt täyttä kurkkuansa nauramaan: -- Osaavatko
sosialistitkin rakastaa? Varmaankin aineellisesti! He, he, he!
Julia kuuli tämän. Se koski kylläkin, mutta samalla pääsi hänessä
luontainen halu ilvehtiä hiukan tuon nuoren herran kanssa. Siksipä
koetti hän myöskin yhä edelleen näyttäytyä kuin mistään välittämättä.
Kaiken hyvän lopuksi alkoi Alm tuon tuostakin juosta kyökin puolella.
Teikaroi ja kumarteli koettaen esiintyä mitä suloisimmassa ja itselleen
edullisessa muodossa. Julia nauroi, oli iloinen myönnellen kaikkiin
Almin tarjouksiin, lupautumalla uloskin kävelylle joskus lähteä.
Poistuessaan yritti maisteri Alm useampaa kertaan saada Julialta
suudelmaa, joka ei kuitenkin onnistunut. -- Seuraavana iltana täytti
Julia kuitenkin muodollisesti lupauksensa, maisterille, ollen hänen
kanssaan ulkona kävelyllä.

VI.
Mestarien ja työntekijäin yhteinen kokouspäivä oli tullut. Mestareita oli
saapunut eninosa, noin kolmenkymmenen paikkeille. Puheenjohtajaksi

kokoukselle valittiin Kovanen. Hauskaa oli vertailla näistä mestareista
eri yksilöitä toisiinsa. Siinä seisoi, ovensuussa, hinteräruumiinen, kovin
laiha kissamaisilla kasvoilla varustettu Oskari Ananiasson.
Epäluuloisen alentuvalla kainoudella puheli hän kaikkien kanssa.
Harmailla pienillä tihrusilmillään vilkuili hän jokaisen kasvoihin,
samalla tehden hermostuneesti nopeita liikkeitä käsillään ja jaloillaan.
Hän olikin kautta maan kuulu omituisesta menettelytavastaan
työmiehiään kohtaan. Ei semmoista miestä vielä ollut ilmestynyt, joka
olisi osannut hänen mielikseen toimia. Oppilaisiaan kiusasi hän
huonolla ruualla ja kovalla kurilla. Vaikka hän näin tahdittomasti
menetteli kaikessa kotiolossaan, ei sitä olisi voinut hänestä uskoa
vieraiden kanssa esiintyessään. Kiroussanoja ei