Ensimmaiset novellit

Ensimmaiset novellit

The Project Gutenberg EBook of Ensimmäiset novellit, by Juhani Aho
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Ensimmäiset novellit
Author: Juhani Aho
Release Date: October 1, 2004 [EBook #13564]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
ENSIMMÄISET NOVELLIT ***

Produced by Tapio Riikonen

ENSIMMÄISET NOVELLIT
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1915.

SISÄLLYS:
Siihen aikaan, kun isä lampun osti Sipolan Aapon kosioretki Kello
Lempeni loppu Hovin herra Tytön kirkossa käynti Kievarin pihalla

SIIHEN AIKAAN, KUN ISÄ LAMPUN OSTI.

I.
Siihen aikaan, kun isä lampun osti, sanoi hän äidille näinikään:
--Äiti hoi, kuulehan,--eiköhän ostettaisi lamppua meillekin
--Mitä lamppua!
--No, etkö sinä tiedä, että kirkonkylän kauppamies on Pietarista tuonut
semmoisia lamppuja, joista yksi näyttää enemmän kuin kymmenen
pärettä. Jo ovat pappilaankin semmoisen ostaneet.
--Onko se semmoinen, että, kun se keskellä huonetta palaa, näkee joka
nurkassa lukea melkein kuin selvällä päivällä?
--Se se on--ja siinä palaa öljy, eikä tarvitse muuta kuin sytyttää iltasella,
niin se palaa sammumatta, vaikka aamuun asti polttakoon.
--Mutta mitenkä se märkä öljy palaa?
--No, mitenkäs viina palaa?
--Mutta saattaisihan siitä tulla tulipalo koko taloon--kun viina syttyy
palamaan, ei se sammu vedelläkään.
--Eihän siitä mitenkä talo palamaan pääse, kun öljy on kiintonaisen
lasin sisässä ja tuli on myöskin.
--Lasin sisässä!--Mitenkä se tuli saattaa lasin sisässä olla--eikö se
poksahda rikki?
--Tuliko?
--Ei, vaan lasipa.
--Poksahda rikki! Eikä poksahda--kyllä se saattaa poksahtaakin, jos
tulta liian korkealle vääntää, mutta onko pakko vääntää.
--Tultako vääntää'--Elä--elä, mitenkä sinä tulta väännät!
--No, ka--kun ruuvia vääntää oikeaan käteen, niin sydän nousee--siinä
on niinkuin kynttilässäkin sydän, ja tuli nousee myöskin, mutta kun
vasempaan käteen, niin se pienenee, ja kun sitten puhaisee, niin se
sammuu.
--Vai sammuu--mutta en minä sitä nyt ymmärrä, vaikka kuinka
selittelisit--mitä lienee niitä uusmuotisia herrain laitoksia.
--Kyllä sitten ymmärrät, kun saat nähdä, jahka minä sen ostan.
--Paljonko se maksaa
--Seitsemän ja puoli markkaa--öljy erittäin, ja sitä saa markalla kannun!
--Seitsemän ja puoli markkaa, ja vielä öljy erittäin! Sillähän saa jo
pärekupoja moneksi talveksi, jos ostaa tahtoo, mutta kun Pekka niitä
kiskoo, ei mene penniäkään hukkaan.

--Ei lampussakaan hukkaan mene, ja maksavathan ne metsätkin, eikä
meidän maalla enää niin joka paikasta pärepuita otetakaan; pitää etsiä
ja vedättää korven taustalta asti tänne suohautaan, ja sieltäkin jo kohta
ovat lopussa.
Äiti kyllä tiesi, etteivät pärepuut vielä kuitenkaan niin yht'äkk taida
loppua, koskapahan siitä tähän asti ei ole mitään kuulunut, mutta että
nyt vain piti se syyksi sanoa, kun lamppua teki mieli. Mutta ei se äiti
siitä asiasta kuitenkaan sen enempää sanonut, sillä isä olisi saattanut
suuttua. Ja koko lamppu olisi ehkä sitten saattanut jäädä näkemättä ja
ostamatta. Taikka olisivat johonkuhun muuhun taloon ennen
ennättäneet lampun ostaa, ja kohta olisi koko pitäjä puhunut, että se
talo oli-- pappilaa lukuun ottamatta--ensimmäinen, jossa alettiin
lamppua polttaa. Näin se äiti ajatteli sitä asiaa ja sanoi sitten isälle, että
»osta sitten vain, jos mieli tekee, sama kai minulle on, mikä palaa,
pärekö vai muu öljy, kunhan vain kehrätä näen. Milloinka sinä sen
sitten ostaisit?»
--Ajattelin, että sopisi ehkä jo huomenna lähteä--olisi vähän muutakin
asiaa kauppamiehelle.
Tämä oli keskellä viikkoa, ja äiti kyllä tiesi, että ne muut asiat olisi
ennättänyt lauantainakin ajaa, mutta ei hän nytkään virkkanut mitään,
ajatteli vain, että kuta pikemmin sitä parempi. Ja jo samana iltana
kannatti isä aitasta sen ison matkakirstun, jossa ukkovaari ennen
vanhaan Oulussa käydessään eväänsä kuletti, ja käski äidin täyttää sen
heinillä sekä panna pumpulia keskelle. Me lapset kysyimme, minkä
tähden siihen ei panna muuta kuin heiniä ja sitten pumpulia keskelle,
mutta äiti käski meitä olemaan vaiti. Isä oli paremmalla tuulella ja
selitti, että hän tuo kauppamieheltä lampun, joka on lasista ja saattaisi
särkyä, jos sattuisi kaatumaan tai reki muuten tärskähtäisi.

II.
Sinä iltana me lapset pitkän aikaa valvoimme ja ajattelimme sitä uutta
lamppua, mutta se vanha istukas-Pekka, joka kaikki päreet kiskoi, alkoi
jo heti kohta kuorsata, kun päre oli sammutettu. Eikä hän edes
kertaakaan kysynyt, mikä se lamppu oli, vaikka meillä siitä niin paljon
puhetta riitti.
Isä viipyi matkallaan koko päivän, ja se päivä tuntui meistä kaikista
hyvin pitkältä, ettei tahtonut syöntikään käydä, vaikka oli maitovelliä

puoliseksi. Istukas-Pekka se vain söi muidenkin edestä ja kiskoi sinä
päivänä päreitä orren täyteen. Äitikään ei sinä päivänä monta leperettä
kehrännyt, kun aina tuli menneeksi ikkunaan katsomaan, eikö isää jo
näkyisi jäältä tulevaksi. Muutaman kerran hän sanoi Pekalle, ettei niitä
päreitä enää taideta tarvitakaan, mutta Pekka ei sitä puhetta edes
senkään vertaa mieleensä pannut, että olisi kysynyt, miksi nyt ei enää
muka päreitä tarvittaisi.
Vasta iltaista syötäessä kuului ruunan kulkunen kartanolta.
Pala suussa me kaikki lapset kapistimme ulos, mutta isä ajoi meidät
pirttiin ja käski istukas-Pekan tulla kirstua reestä nostamaan. Pekka jo