Ensimmaiset novellit | Page 4

Juhani Aho
isommaksi, ja soma rusko valaisi v?h?n aikaa aittoja, tallia ja navetan p??ty?. Tuota me lapset ikkunasta katselimme, ja se oli meist? hyvin kaunista. Mutta kun Pekka saunan ovesta sinne sis??n kumartui, niin pimeni taas kaikki kartanolla, ja sen sijaan n?imme me vain lampun h?ik?isev?n kuvaimen mustassa ikkunassa.
Sen per?st? ei meill? en?? p?rett? pirtiss? milloinkaan poltettu. Lamppu se vain katossa loisti, ja usein sit? kyl?l?iset k?viv?t sunnuntai-iltoina ihmetellen katselemassa. Koko pit?j?ss? kohta tiedettiin, ett? meid?n talo oli ensimm?inen, jossa--pappilaa lukuun ottamatta--alettiin lamppua polttaa. Meid?n j?lkeen osti lautamies samanlaisen lampun, kuin meid?nkin oli, mutta kun h?n ei sit? milloinkaan sytytt?m??n oppinut, niin h?n m?i sen kievariin, ja siell? se on viel? nytkin. K?yhemm?t talot eiv?t ole viel? yritt?neetk??n lamppua itselleen hankkia, vaan tuhraavat viel? t?n?kin p?iv?n? pitk?t puhteensa p?revaikean ??ress?.
Mutta sitten, kun meill? oli lamppu ollut v?h?n aikaa, piilusi is? tuvan sein?t ihan valkoisiksi, eiv?tk? ne sitten en?? ole milloinkaan mustuneet, kun vanha sis??n l?mpi?v? uunikin s?rettiin ja sijaan tehtiin uusi ulosl?mpi?v?, peltiniekka.
Vanhan uunin kivist? Pekka teki saunaan uuden kiukaan, ja niiden kanssa muuttivat sinne sirkatkin, koskapa niit? ei sen koommin en?? ole tuvassa kuulunut. Is? on siit? hyvill??n, mutta meille lapsille tulee v?list? pitkin? talvi-iltoina entisi? aikoja ik?v?, ja silloin me juoksemme sirkkoja kuuntelemaan Pekan luo saunaan, jossa h?n yh? viel? p?rett? polttaen iltojansa viett??.

SIPOLAN AAPON KOSIORETKI.

I.
On lauantai-ilta loppupuolella elokuuta. Loppuneet ovat viikon kiireiset leikkuuty?t; vasta kylpem?st? tullut v?ki istuksii h?m?r?ss? tuvassa, ja somasti hohtavat kaikkien yll? puhtaat, valkoiset paidat. Etuikkunain ??ress? miehet p??t?ns? sukivat, mik? luukammalla, mik? liinaharjalla, mutta karsinassa istuu naisv?ki ja hiuksiansa palmikoille laittelee. Jutellaan siin? ja tarinoidaan eik? ennen heret?, kuin h?yry?v? perunapata on liedelt? p?yd?lle siirtynyt. Paikallensa sitten kukin p?yt??n ehtii, eik? kotvalle muuta kuulu kuin piim?n s?rpimist? ja tuoppien kolahtelemista p?yd?n honkaiseen pintaan. Mutta v?hitellen kuorikoko kunkin edess? suurenemistaan suurenee ja padan mustanpaistava pohja k?skee sy?m?miehi? herke?m??n. Kohta nouseekin v?ki p?yd?st? ravittuna, ja pian kumpuaa miesten piipuista sinert?v? savu kohden tuvan nokisia orsia. Uudistuu ?skeinen puhekin, ja hilpe?sti hyppelev?t ajatukset sukkelain sanojen sel?ss?, kun mieli on rauhainen ja tyyni ja lepop?iv? vartoo.
Muut ovat jo aikoja ??ness? olleet, mutta talon is?nt?, harvapuheinen Aapo, ei suutaan avaa. Ei n?yt? muiden puheista huolivan eik? sekaudu niihin; istuu vain ??neti p?yd?n p??ss?, piippunyk? hampaissa, sein?? vasten nojaten. Luulisi miehen melkein nukkuvan siin?, ellei r?tisev? koppa ja p?lly?v?t savupilvet ilmoittaisi h?nen henkens? ty?st?. Eip? kuitenkaan kukaan pid? lukua h?nen ??nett?myydest??n, sill? tuommoinenhan on mies ollut jo melkein siit? pit?en, kun is? vainaja is?nnyytens? h?nelle j?tti ja itse muutti tuvan turvekaton alle asumaan. Eip? silti, ett? Aapo ennenk??n olisi ket??n puheellaan pulaan pannut. Pienuudesta pit?en on h?n ollut harvasanainen ja ajatuksiaan muille uskomaton mies--ja siksip? h?nest? pit?j?n mielipide useinkin arveli, ett? ?jos h?n ei juuri tuhmimpiakaan ole, niin eip? j?rin ter?v?p?inenk??n?.
Pahat kielet, jotka aina syit? l?yt?v?t jos mihin ja kaikkien asioista puhuvat eiv?tk? j?t? hiljaistakaan rauhaan, ne kuitenkin yh? juttelivat, ett? Aapon alakuloisuuteen on syyn? yksist??n se, ettei h?n saa mill??n lailla em?nt?? taloonsa. Rukkasia niit? on vain joka talosta satanut, vaikka Sipola on rikas talo, vaikka ?idit ovat puolella olleet ja kanttori puhemiehen?.
Illan kuluessa alkoi Aapon piippu kuitenkin sammumistaan sammua, ja rupesipa mies tuosta v?hitellen liikahtelemaan ja korvaansa miesten tarinoihin kallistamaan. Eiv?t ne h?nt? kuitenkaan tainneet eritt?in huvittaa, koskapahan h?n kohta muistutti miehi?, ?etteik?h?n maatamenon aika jo olisi k?siss?, jos mieli huomenna kirkkoon nousta?.
Eiv?tp? miehet nyt kuitenkaan maata joutaneet, sill? m?kin Tuomas kertoeli parast'aikaa rosvotarinoita ja sanoipa er??n n?hneens?kin monena iltana talonsa ymp?rill? vainuavan. ?Eik? sit? Vahtikaan tahdo haukkua, mik? mies se sitten lieneek??n.? Tuota kaikki pojat, jotka suummalla ovea istuivat, kovasti kummeksivat, renki Kalle kaikista enimm?n, mutta toisilleen ne siin? silm?? iskiv?t ja ajattelivat: ?Taisipa se olla sen rosvo?.
Ja j?ip? kuin j?ikin Aapokin hauskaa pakinoimista kuuntelemaan, ehdottipa viel? itsekin tuo harvapuheinen mies, ett? ?siet?isih?n siit? vallesmannille tieto antaa, koska niit? niin l??m?lt??n liikkuu?. ?Niinp?h?n taitaisi teht?v? olla?, arveli tuohon Tuomas, mutta penkin p??st? meinaili Kalle, ett? ?eik? liene turhaa ty?t?--kyll? ne kinttunsa katsoo?.
Siin? rupatellessa alkoi y? pimit?, ja vihdoin alkoi v?ki levolle hankkiutua. Nuttunsa kukin naulasta otti, heitti sen hartioilleen ja siirtyi, mik? aittaan, mik? tallin ylisille, mik? minnekin. Maata eiv?t kuitenkaan kaikki menneet, sill? olisitpahan pirtin per?lasista katsahtanut tummalle pihalle, olisit ehk? huomannut valkohousuisia olennoita hiipim?ss? siell?. Nuttu korvissa kulkivat he sein?mi? pitkin, kurkistellen nurkista j?lelleen, mutta maantielle p??sty??n juoksivat he sen, mink? jalat kannattivat, l?himm?isen tienk??nteen suojaan. T?m? t?mm?inen varovaisuus oli v?ltt?m?t?n Sipolan rengeille ja kasakoille, sill? Aapo oli kovin vihainen, ja sen h?n heti kohta pani ty?st??n pois, jonka tiesi y?jalassa kulkeneen.
Lopulta ei tupaan j??nyt muita kuin Aapo ja Tuomas, joka t?m?kin, kopistettuaan ?kahvit? piipustaan, alkoi haukotellen hakea nuttuaan naulasta. Mutta Aapo liikautti itse??n lasin kohdalle ja kys?isi:
--Joko sit? aiotte levolle menn??
--Jopahan se lie makuunkin aika--vanhaa enemm?n nukuttaa kuin nuoria, ja jopa n?kyv?t pojatkin t??lt? urjenneen.--No, enh?n saa nutustani selv??, mihink?h?n sen paninkaan.
--Olisi minulla viel? hiukan puhelemista kanssanne.--Muistattehan sit? ?skeist? puhettamme pellolla?
--Muistan kaiketi. Kas, tuossahan on
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 21
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.