Enoni

⓬A free download from http://www.dertz.in ----dertz ebooks publisher !----


Enoni

The Project Gutenberg EBook of Enoni, by Arthur Conan Doyle This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Enoni
Author: Arthur Conan Doyle
Release Date: December 4, 2004 [EBook #14254]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENONI ***

Produced by Matti J?rvinen and Distributed Proofreaders Europe.

ENONI.
MUISTOJA NAPOLEONIN AJOILTA.
Kirjoittanut
A. Conan Doyle.
Suomennos.
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1898.

ENSIMM?INEN LUKU.
Ranskan rannikko.
Olin lukenut enoni kirjeen jo sataankin kertaan, niin ett? muistin sen ulkoa. Vaan sittenkin otin sen taskustani ja, istuessani laivan laitamalla, luin sen uteliaana, aivan kuin olisin ensi kertaa sen avannut. K?siala oli varovaista ja kulmikasta, niin kuin sopikin odottaa miehelt?, joka on alkanut uransa maaseutuasianajajana, ja kirje oli osotettu: "Louis de Laval, seuraa William Hargreaves'in postia Viheri?n mets?st?j?n ravintolaan Ashfordissa, Kentiss?". Ravintolan is?nt? sai usein l?hetyksi?, tullaamatonta ranskalaista konjakkia Normandian rannikolta, ja kirje oli tullut samaa tiet?.
"Rakas Louis", niin kuului kirje, "nyt kun is?si on kuollut ja sin? olet yksiksesi maailmassa, olen vakuutettu, ett? sin? et en??n tahdo pitkitt?? riitaa, joka on ollut suvun molempien puolien v?lill?. Vallankumouksen aikana sinun is?si liittyi kuninkaan ja min? kansan puolueeseen, ja seurauksena oli, kuten sin? tied?t, ett? h?nen t?ytyi paeta maasta, ja Grosboisin maatila joutui minun haltuuni. Tosin on hyvin ankaraa osallesi, ett? sinun asemasi on erilainen kuin esi-isiesi, vaan olen varma, ett? sinulle on mieluisempaa, ett? maatila on Bernac'in suvun j?senen hallussa kuin jonkun vieraan k?siss?. Enosi ainakin on sinua kohteleva aina kunnioituksella ja suosiolla.
Ja nyt minulla on sinulle annettavana neuvo. Sin? tied?t, ett? min? aina olen ollut tasavaltalainen, vaan olen huomannut, ett? turhaa on taistella kohtaloa vastaan ja ett? Napoleonin valta on niin suuri, ettei sit? voi kukistaa. Asiain n?in ollen olen koettanut palvella h?nt?, sill? parasta on ulvoa susien kanssa. Min? olen ollut tilaisuudessa tekem??n niin paljo hyv??, ett? voin h?nelt? tahtoa mit? hyv?ns? palkinnoksi. H?n on nyt, niin kuin luultavasti tied?t, Boulognessa, muutamia penikulmia Grosbois'ista. Jos palaat kotimaahan heti, niin h?n varmaankin enosi ansioitten takia unehuttaa is?si vihollisuudet. Nimesi tosin viel? on valtakunnan kirottujen listalla, vaan minulla on vaikutusta keisariin, joten se asia saadaan selvitetyksi. Tule siis minun luokseni, tule heti, ja tule luottamuksella.
Enosi _C. Bernac._"
Sellainen oli kirje, vaan sen kuori minua oli enin kummastuttanut. Se oli kummastakin p??st? sulettu punaisella vahasinetill?, ja enoni oli n?ht?v?sti k?ytt?nyt peukaloansa sinettin?. Vahassa n?kyi karkean nahan juovat. Ja toisessa sinetiss? oli englanninkielell? kaksi sanaa; "El? tule!" Se oli siihen kaikella kiireell? kirjoitettu, ja mahdotonta oli p??tt?? oliko k?siala miehen vai naisen, vaan siin? se oli silm?ini edess?, t?m? kutsumukseen liitetty onnettomuutta ennustava lis?ys.
"El? tule!" Olikohan minun enoni tehnyt tuon lis?yksen jonkun ?killisen muutoksen ilmestyess? h?nen suunnitelmaansa? Ei ollut luultavaa, sill? mink? vuoksi h?n siin? tapauksessa olisi ollenkaan l?hett?nyt kirjett?? Vai oliko sen kirjoittanut joku toinen, joka tahtoi minua varottaa noudattamasta t?t? kutsua? Kirje oli ranskan-, vaan varotus englanninkielell?. Olikohan varotus lis?tty Englannissa? Vaan sinetit olivat rikkomattomat, ja miten kukaan Englannissa voi tiet?? kirjeen sis?lt???
Istuessani siin? laivan laitamalla ja suuren purjeen tohistessa p??ni p??ll?, mietin kaikkea, mit? olin kuullut t?st? enostani. Is?ni, joka kuului Ranskan vanhimpaan ja mahtavimpaan sukuun, oli nainut ?itini h?nen kauneutensa ja avujensa vuoksi, h?nen arvostaan v?litt?m?tt?. Eik? ?iti koskaan ollut antanut v?hint?k??n aihetta is?lle katumaan naimistaan, vaan t?m? ?itini veli, asian-ajaja, oli joutunut is?n ep?suosioon matelevan n?yryytens? takia, jota h?n osotti is?lle onnen p?ivin?, ja myrkyllisen vihollisuutensa takia, jota h?n osotti onnettomuuden is?? kohdatessa. H?n oli kiihottanut talonpoikia, kunnes vanhempaini t?ytyi paeta maasta ja sitten h?n oli auttanut Robespierre'? hurjimmissa vallattomuuden t?iss? ja palkinnoksi saanut Grosbois'in linnan ja maatilan, joka oli meid?n omaisuutemme. Nyt n?kyi h?nen kirjeest??n, ett? Ranskan uusi keisarikin suosi h?nt?, vaan mink? vuoksi h?n suosi t?llaista miest? ja mit? palveluksia minun tasavaltalaismielinen enoni voi keisarille tehd?, oli kysymys, josta en voinut luoda itselleni mink??nlaisia mielipiteit?.
Nyt kysyt??n ehk? minulta, mink? vuoksi min? noudatin sellaisen miehen kutsua -- sellaisen miehen, jonka is?ni oli leimannut anastajaksi ja kavaltajaksi. Vaan seikka oli se, ett? me nuoremman sukupolven j?senet olimme hyvin v?syneet jatkamaan vanhempain katkeria riitoja. Vanhempien maanpakolaisten mielest? oli ajankello pys?htynyt 1792, ja sen ajan rakkaus ja viha oli ainiaaksi sy?pynyt heid?n sieluunsa tulikasteessa, jonka he olivat saaneet. Vaan me, jotka olimme kasvaneet vieraalla maalla, ymm?rsimme, ett? maailma oli kulkenut edelleen ja uusia teit? oli avautunut. Me olimme taipuisia unehuttamaan edellisen sukupolven riidat. Ranska ei en??n meist? ollut sankylottien ja gillotinin verinen maa, vaan sodan mahtava kuningatar, joka voitti kaikki, vaan jota viel? kovasti ahdistettiin, niin ett? sen hajalla olevat pojat kuulivat yht?mittaa kaikuvan korvissaan sen huudon: aseisiin! Ja t?m? huuto minua houkutteli kanavan poikki.
Jo kauan oli syd?mmeni halu palanut maahani sen taistelujen aikana, vaan is?ni el?iss? en sit? uskaltanut sanoa, sill? h?n, joka oli