Dityrambeja | Page 3

voiton korkeata virtt?,?terve Caesar,?terve sankari, nyt kultakotkin?tervehdimme sua k?yden kylm??n kuoloon!
3.
ARPA LANGENNUT ON.
Arpa langennut on, rajan kielletyn yli?sotajoukkonsa sankari uhmaten ohjaa.
Arpa ankara langennut, ikuinen Rooma?vavisten herraansa suurinta vuottaa,?min kultaiset kotkat?seudusta seutuhun myrskyten lent??,?arpa ankara langennut, pauhaten kuohuu?voittojen voimakas, vy?ryv? koski?maan kukkivan yli, mi iskutta miekan?valtahan sankarin saapuvan taipuu.
Arpa langennut on, rikos ihanin tehty,?mi t?htihin saakka?maineensa s?ihkyv?n glorian nostaa?yli jumalien kaukaisten, kirkkaitten kentt?in.?Rikos ihanin tehty, min suuruutta saata?ei tahrata siveyslakien mitta,?mi orjia varten?on alussa aikojen muinaisten luotu,?oma lakinsa sankarin toimilla, t?ill?,?min timanttikova?kohtalo korkeille hengille s??t??.?Rikos ihanin tehty, mi suurin on hyve?k?dess? sankarin, salliman suoman?k?skij?ksi kansojen, luojaksi aikain,?joittenka valta?kirkkaana s?ihkyy, kun hautahan vaipuu?menneiden polvien tahto ja tarmo.
Arpa langennut on, tulenlieskoina lent???sankarin s?ihkyv?t, kultaiset kotkat?seudusta seutuun ja p??tyv?t Roomaan,?min marmoriportit?salpansa valtiaan k?skyst? avaa.
Pyh? Rooma on vallattu, j?llehen aika,?korkea, ankara urhojen aika,?valtikan ottaa.?J?lleen sankariseppele vehree?kulmilla ihmisten suurien kukkii,?j?lleen pilvihin nousevi maine?Rooman, mi maailman kohtalot ohjaa?valtiaan alla, min voittojen t?hti?kirkkainna s?ihkyvi aikojen y?ss?.
4.
POMPEJUKSEN CURIASSA.
(Maaliskuun idusp?iv?n?.)
Pylv?s maailman kaatunut, ihanin, suurin?ihminen sortunut, s?ihkyvin helmi?sammunut luomisen kirkkahan kruunun,?sammunut, heitt?nyt purppurahehkun?viimeisen, hell?n?maailman ylle, mi v?rjyen vaipuu?mustien varjojen outohon y?h?n.
Imperaattori surmattu! Tyhj? on maineen?kultainen istuin,?tahrattu verin on ikuinen Rooma,?verin, min j?lki? puhtaaksi pese?koskaan ei aika, ei umpehen painu?milloinkaan haavat,?jotka on iskenyt alhainen vietti?alhaisten henkien, alhaisen koston.
Rikollinen Rooma!?Sa helmassas hoivasit kavalia kyit?,?jotka armolla valtiaan kerran?nousivat, iskiv?t yst?v?n, miehen?uhriksi kuoleman keskell? ty?t??korkeinta, pyh??.?Rikollinen Rooma,?ajasta aikaan on tuomio soiva:?etsikkoaikaas et ?lynnyt kerran!
On valtias poissa, mut voittojensa kulku?aaveena vy?ryvi aikojen halki,?on valtias poissa, mut i?ti seisoo?se huone, min k?tens? voimakas kerran?vuorille vuoli,?on valtias poissa, mut henkens? yh??huipuilta hyisilt? kansoja ohjaa,?on valtias poissa, mut auki on rata,?min tarmonsa rasti,?on valtias poissa, mut voittojensa vaunut?s?ihkyen vy?ryv?t aikojen y?ss?.
VOITTAJA PUHUU.
Ma voitin. Mit? ompi voitosta,?p??m??r? taistellessa vain on pyh?.?Ken yl?puolla ei oo voittoaan,?h?n kahlehissa orjuuden on yh?!
SOTA.
On sota niinkuin tammi taivas-latva,?jot' ase hirveink??n ei maahan ly?,?sen pirstoo vasta salamoista suurin,?min synnytt?vi synkin, oudoin y?.
LUOMINEN.
Alussa maa oli autio ja tyhj?,?pimeys lep?ili syvyyksien p??ll?,?m??r?tt? hyrskyen mustimmat laineet?kulkivat, kiersiv?t mitatonta merta,?vaahdoten valkeana tuolla ja t??ll??kiehuivat muodotta muodostuvat aineet?etsien toisia yhty?kseen kerta.
Alussa maa oli autio ja tyhj?.
Kuohahti ?kki? synkimm?t aineet,?v?kev?n? jylisten pauhasi myrsky,?h?lveni pimeys ja tuhansissa liekeiss??hehkuen hulmusi tulipuna t?hti?keskell? avaruuden ??ret?nt? kantta.?Syvyyden kultana keinuvaa pintaa?El?m? kulki.
Aaltojen harjalta harjalle aallon?myrskysi luovista voimista suurin,?halkesi kahtia vellovat vy?rteet?vuorina vierien outoihin ??riin,?vaipuen, tyyntyen kahleiden m??riin,?sijansa heitt?en karkelokent?ksi?luomisen ty?lle.
Lieskoina leimusi avaruuden t?hti?timantteja, kultia kylv?en maille,?raskaina ilmoihin harmajat huurut?hyisist?, himmeist? notkoista nousi,?kaaoksen kylm?h?n rintahan henki?hehkuvaa tultansa luojista suurin.
H?lveni h?iv?t, kiehuen iti?maa, joka j?isen? lep?si ?sken.?Kuohuen aukeni vehre? helma?k?tkien hehkuunsa hersyv?t voimat,?siitt?en sihisev?t, pursuvat mahlat,?ty?nt?en taivaille uhkaavat huiput.?Poltteesta kohtunsa kuumimman vaivan?synnytti viimeksi syvimm?n synnyn,?huippuja kulkevan ihmisen suuren.
Vuodet ne vieriv?t, kuukaudet kulkee,?ajat ne aikoihin tanssien yhtyy,?ei loppunut ty?.?V?risten vuottavi p?iv?t ja y?t?luomisen levotonta, suurinta juhlaa?maailma, vahvuuden v?lkkyv?t vy?t,?luonto, mi voimaansa vellovaa tuhlaa.?Milloinka salamoista synkehin ly?,?kirkastava, s?ihkyv?, uudesti-luova,?milloinka ty?h?ns? ankaraan ryhtyy?mestarin suurimman raivoisa palja,?milloinka miljonat kuiluihin sy?ksyy?veriss? luomisen kiehtova malja?
Vavisten luojaansa vuottavi maa.?Milloinka salama sen leimahtaa?
UUSI JUMALA.
H?n vuorilla viipyy, allansa kansa?pauhaten juhlivi maalia vailla?kuin korvessa Siinain Israel muinen.?H?n vuorilla viipyy, kasvoista kasvoin?katsovi El?m?n ankaraa Herraa,?min ikuiset k?skyt?piirt?vi pintahan kylm?n ja karmaan?kalliopaaden.
H?n vuorilla viipyy, allansa joukko?juhlivi huoleton, tanssivi eess??kuvien kultaisten, kangastuskaarten,?jumalien outoin.?H?n vuorilla viipyy ja vaieten katsoo?tanhua, riemua joukkion joudon.
H?n vuorilla viipyy kuin synke? pilvi,?min mustassa helmassa tulipuna turman?hehkuvi liesi,?h?n huippuja kiert?? kuin ukkosen lonka,?min kohdussa tuhansia vasamia v?lkkyy,?h?n vuorilla viipyy, mut sy?ksyvi kerran?salamoiden vaunuissa laaksoihin, joissa?juhlivi m??r?tt? r?yh??v? rahvas.
H?n sy?ksyvi laaksoihin, vapisevi vuoret,?t?risevi manner ja kiehuvi meri,?min raivoista pintaa?myrskyjen valkeat valjakot lent??.
H?n sy?ksyvi laaksoihin, pitk?isen nuolena?keskelle karkelon keinuvan ent??,?h?n saapuvi, kansojen kultaiset kuvat?pirstovi, sy?ksevi marmori-ylv??t?jumalien alttarit maahan, mi ompi?jalkainsa ainainen astinlauta.?H?n saapuvi, antavi maalin, mi s?ihkyy?purppuraruskona taivaalla, jonka?kaukainen kansi?hehkuvi autuutta maallisen riemun.?H?n saapuvi, valtansa rastivi radan?ihmisten kulkea kunne h?n tahtoo,?h?n mennehen valtaa, h?n tulevan luopi,?h?n ohjaa suuret ja pienet virrat,?h?n kutoo kohtalon v?lkkyv?t vaipat,?h?n, kansojen k?skij?, ihmisten herra,?mi synkk?n? pilven? vuorilla viipyy.
TOTUUS.
Te etsitte, tahdotte totuutta te?surumieliset sankarit hurskaat.
Sen alttarille henkenne tuskan te tuotte,?sen uhriksi voimanne parhaat te suotte,?sen kangastuskaaria kultahan luotte,?se el?m?nne huippu ja el?m?nne m??r?,?se n?ytt?? mi tekonne oikea, mi v??r?,?te etsitte, tahdotte totuutta vain?yli kaunihin valheenkin!
Mik? valhetta sitten??Oma etsint?nne,?virvojen v?lkkyv?, v?ikkyv? harha!?Mik? puhtainta totta??Vain el?m?nne,?vaistojen, tuntojen tuoksuva tarha,?ei totuutta muuta,?ei hyvien, pahojen tietojen puuta!?On el?m? ainoa puu, joka kukkii,?se todet ja totuudet helmaansa k?tkee,?se tied? ei oikeasta, tied? ei v??r?st?,?se tied? ei heelm?ins? hyvien m??r?st?,?se kuohuu vain mahloja, nesteit? pursuu,?se kasvaa, se jakaa, se tuhlaa, se antaa,?ja lehvill?ns? suruttomain pesi? kantaa,?sen oksilla ainainen soittelo soi,?elo ainoa totuus on, oi!
Te ette tahdo el?m??, vaan etsitte totta!
Mik? totuutenne sitten, te sankarit valjut??Se el?m?n on loppu, sen kielt?j? kylm?,?liikkumaton, t?ytel?inen, kalpea, j?inen?kuoleman varjo.?Mit? etsitte viel??
Rajojen ulkona kalvas on maa,?hiljainen, kelme?, kiihkoton, hyinen,?totuuden kehto,???net?n, rauhaisa, lep??v? lehto,?miss? ei halujen kiehuvaa maljaa,?miss? ei s?veli?, tanssia, naljaa,?miksi viel? viivytte, totuus on siell?,?johon te tahdotte, jota te etsitte,?lemmitte yli?el?m?n kauniiden valheitten?
LAKI.
Kun elon kahlehtia tahdoitte,?niin lain te loitte,?vain lapsi, viattomuus, ei nouda sit?.?Nyt viattomiksi tulkaa uudelleen --?jos en?? voitte.
LEMPI.
Olkohon lempemme niinkuin l?hde?laella tunturin korkean, jylh?n,?raikas ja selkee,?kalvolla auringon kirkkahin kulta,?pohjalla vellovan el?m?n suoni,?mi v?kev?n?, kiihke?n? tykkii.
NAINEN.
On nainen Suuri-mahdollisuus yh?:?h?n synnytt?? voi lailla syksy-y?n?kirkkaimman t?hden, taikka marraspilven,?mi