Dityrambeja

很
A free download from www.dertz.in ----dertz ebooks publisher !----
Project Gutenberg's Dityrambeja, by Aarni Kouta and Friedrich Nietzsche
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Dityrambeja
Author: Aarni Kouta and Friedrich Nietzsche
Release Date: May 3, 2006 [EBook #18303]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
? START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DITYRAMBEJA ***
Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed?Proofreaders Europe.
DITYRAMBEJA
Aarni Kouta
Ensimm?isen kerran julkaissut?Kustannusliike Arvi A. Karisto 1907.
DITYRAMBEJA
[Kuva]
VERIVALA.
Verivalani vannonut oon.?En tahdosta isien, yst?vien?kuin Hannibal muinen,?en suitsussa jumalain alttarien.?Min? valani vannoin?kun y?hyt yll?ni synkk?n? uhkas,?kun t?hdet ei v?lkkyneet kannella taivaan,?vihan salamat viilsi vain pime?t? pintaa,?min alla purjehti pilvet.
Verivalani vannonut oon.?En kostoa vierahan, vennon heimon,?mi omaani uhkaa,?en vuorille nousta ja laaksoihin laskea,?miss' aavoilla v?lkkyvi kultaiset viljat,?en polkea peltoja, tallata tarhoja?vainoojan maan.
Min? vannoin laaksoista vuorille nousta,?heimoni hylj?t?, yst?v?t heitt??,?jumalien suitsuvat alttarit j?tt??,?yksin taistella, kamppailla, nousta,?kuiluja, kulkea, tuskia tuntea,?korkeella kangastushuippuja n?hd?,?joille aurinko purppurahehkun?kirkkaimman heitt??,?joilla humisee raikkaammat tuulet.
Alla syvimm?t, synkimm?t kuilut,?yll? hopea-kangastus huiput.
HUIPUILLA
Taivas yll?, manner alla,?ymp?rill? hyiset huiput,?talven kirkkahat kinokset.
Alla uhkuvi el?m?,?puhkeavi puihin pihka,?sihisevi mannun mahla,?tuulet ilman tuoksut?ydet.
T??ll? talvi, viima vinha,?silm? siinnossa lumien,?katse kentill? kiteiden,?syd?n surmien ilossa,?mieli h?iss? Hallatarten.
Kev?t keikkuen tulevi,?mielet innosta ilona,?veret valta-valkeana,?tulet Helka-helluntaiset,?rukoukset, riemu soipi,?syd?n inehmon herkk?, hell?.
T??ll' ei riemuita, rukoilla,?t??ll' ei liesku luojan liekit,?syd?n ei s??list? syk?hd?,?aatos lemmest? avarru,?t??ll' ei syyt?, syytt?myytt?.?Tunnon j?? on ainut l?mp?,?mielen halla hyyrrelamppu,?joka s?ihkyen s?ken?i,?kuumottavi keskiy?ss?.
Veljenk?tt? kaikki ly?v?t.?Kirpoavi kahle, muurit?murtuu raudan, roudan luomat.?Vapahina vangit valjut!?Kajastavi toivo kirkas,?unet, uskot uudet luopi.
T??ll' ei vankeja, vapaita,?veljeytt?, vertaisuutta,?t??ll' ei uskoja, unia,?t??ll' ei toivoa, totuutta,?ylin yks' on k?sky kylm?:?korkealla aina kierr?,?niinkuin t?hti talvitaivon,?pyh?, puhdas, koskematon,?kiill?, konsa ei kimalla?p?iv?n kirkas kultakehr?,?itse pakkasen purema?muille tuhlaten tulesi?n?yt? oudot ilmanrannat?y?sen synk?t umpiukset,?vaivan ylpe?n yl?ng?t.
SANKARIT SOTII.
Pois katsojajoukot,?pois aseita, kalpoja kantavat joukot,?nyt sankarit sotia k?yv?t!
S?ilitt? sotivat, kalvoitta kamppailevat,?ei paisu julmina k?sien j?nteet,?vihan vasamat silmiss? yksin s?ihkyy,?ly? aivoissa s?ken?iv?t salamat oudot,?y? synkk?n? yll? ja alla lep??.
Pois katsojalaumat, kun sankarit sotii!
Y? n?kevi yksin sen tulen, mi uhmaa?taivaita, maita ja meri?, joita?tuhannet tuulet pilvihin nostaa,?kuiluihin viskaa.?Y? n?kevi mykk? ja helmaansa peitt??.
Sankarit sotii, sankarit sotii,?tuskat tuimimmat rintoja polttaa,?syd?mi? leikkaa.?Kuiluihin sy?ksyv?t sadat ja kaatuu,?kuiluista nousevat tuhannet taasen,?nousevat, sotivat, h?ipyv?t y?h?n,?mi mykk?n? lep??.
Sankarit sotii,?et??lt? himme? rusko vain hohtaa?kerran nousevan p?iv?n, mi takaa?vuorien synkkien s?teit? heitt???harvoja, valjuja taistojen teille.
MIT? VUOTATTE?
Mit? vuotatte meilt?, te kirjavat joukot?
Me seisomme y?ss?. Henkemme soihtu?suurena palaa, kun sammuvi tulet?taivaan ja maan. Kun pimeys saartaa?vuorisen, louhisen, jylh?n tienoon.?Mit? vuotatte meilt??
Me emme seuraanne konsana liity,?emme kanssanne valloita maita, mahteja kumoo,?emme vajoo kuin pisara vajoo?hyrskyv??n mereen. On henkemme ylpee.
Me yksin seisomme vartiona y?ss?.?Mit? vuotatte meilt??
Ei leimua soihtumme teid?n vuoksi,?ei valaise teit?nne, matkaanne johda.?Eri matka on teill? ja toinen on m??r?.?Oma tiemme on kallein, m??r?mme korkein,?et?isin, suurin.
Erotkohon tiemme!
Te pyrkik?? tulienne pienien ??reen,?majojenne rauhaan tai taistonne teille.?Me synkki? polkuja taivallamme,?louhia kuljemme, kuiluja k?ymme.
Me sytyt?mme soihtumme suurehen liekkiin,?mi valaisevi et?isint?, oudointa mailmaa,?jonne ei silm?nne, aatteenne kanna.
Me seisomme yksin. Teit? on tuhansia,?mit? vuotatte viel??
KANSAN SANKARI.
Sa hyv?huutoja jos joukon kaipaat,?niin ?ll?s puhuko, vaan sammalla,?ja hosianna huutaa he, jos saavut?sa ratsastaen -- aasintammalla.
KUSTAA III.
(1792)
1.
MUSTAT NAAMIAISET.
Valomeren? v?lkkyvi valtiaan linna,?rusoaaltoina vy?ryv? silkkien vuo,?tulenlieskoina s?ihkyv?t timantit leimuu,?tuhat salamoivaa t?hte? kristallit luo,?k?y maljoissa veripuna-viinien kuohu,?hovi juhlivi, pauhaten soitot ne soi,?yli kaikkien valtias vaieten katsoo,?maan aurinko, nousevan aamun koi.
Mit? maastansa h?n, mit? tuhansista noista,?v?likappaleita k?siss? luovan ne vain!?H?n juhlivi t?n??n, jo huomenna nostaa?tuhos?ihkyv?n s?il?n ja polkevi lain.?Mit? miljonista h?n, joka huipuilla el??,?ne juhlien n??ntyy, kun nousevi h?n.?Oma voima ja valta on m??r?ns? korkein?yli herkkien tunteiden, s??linn?n.
Te polvistukaa, miljonat, valtiaan eteen,?kun voittojensa vaunut ne ylitsenne k?y,?h?n kovimmista kovin on, vahana vaipuu?ken k?skyns? valtaa ei tuntevan n?y,?te taivutte, uudesti-luojanne taltta?kun raivoten marmorinne pintahan ly?,?te vapisette, luovat ovat ankaria aina,?ja murtaminen aina on ankaran ty?!
2.
VALTIAS MIETTII.
Te vaaditte vapautta, meluavat joukot!
Ei vapautta teille! Kultainen koru?on vapaus, jolla voi leikki? yksin?ankarat, suuret ja k?skev?t henget.?Ei vapautta teille! Ei helmi? heitet??sikojen eteen, ei timantteja kylvet??tielle, min pintaa?polkevi r?yh??v?, roskainen rahvas!
Ei vapautta teille, on onnenne totella?ja k?skyst? ankarien verihin otella,?kun lankeaa el?m?n ja kuoleman arpa.?Ei vapautta teille!
Vain suuria henki? varten on vapaus.?Se ?inen on taivas, min korkea kansi?kultana s?ihkyvi outoja tulia,?se rusko on uusien p?iv?in, mi uinuu?helmassa taivasta kantavain vuorten,?se synkin on pilvi, min kahleissa s?ihkyy?tuhansia vasamia ylpe?n vaivan,?se suurin on salama, se mustin on y?,?mi raivosta nauraen tultansa ly?.
Ei vaalijoiksi teist? sen valkean vallan,?ei p??st?jiksi synkeiden pilvien kohdun,?ei leikkienne tantere kultainen kentt???isien tulten.?On onnenne k?sky? ankarien kuulla.
On vapaus k?skevi? henki? varten.?He tanssivat soidessa salamien s?il?n,?he huippuja kulkevat, allansa kuilut,?el?m? ja ihmiset, kuoleman kauhu.?He uhraavat itsens?, uhraavat toiset,?he huoli ei onnesta vaistot kun johtaa?polkuja taistojen, voittojen heit?.?He kovinta etsiv?t, vastusta vaikeinta,?jylhint? vuorta, min kylkehen kylm??n?v?kevimm?t vasamansa iske? saavat,?he etsiv?t taistoa, leikkaavat voittoa,?vuottaen salamoiden suurinta soittoa,?he uhraavat itsens?, uhraavat toiset,?kun v?lkkyvi kullassa kaukaisin maali,?he herroja ovat, te kuulijoita k?skyn,?mi korkeilta vuorilta laaksoihin kaikuu.?Ei vapautta teille!
3.
TULI VALLOILLA ON.
?Tuli valloilla on!? k?vi myrskyis? huuto.
Tuli valloilla on, v?kijoukko kuin meri?tuulien ruoskima pauhaten kuohuu.?Tuli valloilla on, pyh? temppeli herjattu,?tallattu maahan on jumalien asunto,?marmori jaloin?s?rjetty,