Dityrambeja | Page 2

kaatunut, purppurarusko?riutunut Pohjolan pakkastaivaan,?aurinko kirkkain varjojen helmaan?vaipunut, kullaten k?yh?n ja kylm?n?viluisen tienoon, siunaten sammunut?luojista suurin.
V?ki roskainen voittanut?
Ei, kolmasti ei! Oli liiaksi kova?se timantti, min pintahan tuhoter?n iski?voimaton viha,?voittaen timanteista s?ihkyvin murtui.
?Tuli valloilla on!? k?vi myrskyis? huuto?kun sankari sortui.?Tuli valloilla on, joka paisuen kasvaa?ja kulona kulkien valtiaat, vallat?sy?ksevi maahan ja lieskoihin hautaa.?Tuli valloilla on, ja Europa leiri?joka kolkka min vihaa ja kostoa hehkuu!
TASA-ARVOISUUS.[1]
Verihuurut ne peitt?vi Ranskan,?tuli roihuvi valloillaan,?viha vihreen? lieskana loimuu,?punahurmeella huuhtovi maan,?se allensa tallaa ja ruhjoo,?mit? vuossadat suurinta loi,?se pirstoo ja sy?ksevi surmaan,?tuhokellot kun turmion soi.
Nyt kostohon k?ynyt on kurja?roskarahvas ja mellastajat,?giljotiinit ne y?t? ja p?iv???verivirtoja purskuttavat,?nyt poistetaan juopa, min luoneet?tuhatvuosien arvot on --?tuligloria s?ihkyen pett???voi jalotkin hurmiohon.
Mit? koskevi meihin tuo ilve,?verivirrat ja julmuus sen,?ken huipuilta katsoo, h?n nauraa?surun?yt?st? laaksojen,?suku t?n??n jos sortuvi toinen,?niin huomenna nousee jo uus,?vain yksi on hengelle myrkky:?tasa-arvo ja vertaisuus!
Verihuuruista nousevi Ranska?v?ki roskainen p?yhkeilee:?Ei herroja, orjia en??,?nyt oikeus hallitsee!??Eri suuria ihmiset ovat,?-- se oppi on oikeuden, --?sama oikeus vertaisille,?eri oikeus toisillen!?
[1] Er?s Ranskan vallankumouksen ?totuuksista?.
MARCIUS CORIOLANUS.
1.
PATRIISI PUHUU.
Pyh? Rooma on herjattu, orjien suku?alhainen, p?yhke? valtaan on p??ssyt.?Pyh? Rooma on herjattu, plebeijilaumat?r?yh?ten kulkee?katuja ikuisen kaupungin, joka???net?n sankaritemppeli muinen?suurien, ylh?isten henkien oli,?nyt alhaisen rahvaan?kilpojen, taistojen kiehuva kentt?.
Pyh? Rooma on herjattu, curian ovet?aukeevat k?skyst? joukkion joudon,?ikuinen istuin?lakien, tuomion tahrattu ompi,?n?yr?n? taipuu?senaatti tahtohon huutavan heimon.
Ei huudoilla hallita ikuista Roomaa!?Ylh?inen, ??net?n sankarirotu,?min j?nteiss? vangittu, vellova voima?mykk?n? piilee, mut iskee kuin ?inen?synke? pilvi, kun taistelun hetki?korkea koittaa,?ylh?inen, ankara, ??net?n heimo?on valtias Rooman, ei r?yh??v? rahvas!
Pyh? Rooma on herjattu, plebeijilauma?alhainen, p?yhke? valtaan on p??ssyt.
2.
MIEKKA PUHUU.
Ei Rooma kuunnellut sankarin ??nt?,?nyt laulua kalpojen kuulla se saapi!
Pois valkeatogaiset patriisit ylpeet,?pois temppeli koruja kantavat papit,?ei pyynt?nne auta,?se kuolee kuin kuolevi s?rkyv? s?vel?kolkkohon y?h?n,?y? saartavi Roomaa ja verinen vimma?tuomios?il?ns? s?ihkyv?n nostaa.
Ei Rooma kuunnellut sankarin ??nt?,?nyt laulua kalpojen kuulla se saapi.
Talot tuhkana ompi ja poljettu pellot,?joilla kultainen, keinuva vilja?valmiina vartos,?talot tuhkana ompi ja ly?tyn? joukko?maailman vallan, mi vavisten vuottaa?iskua sankarin raivoisan s?il?n.
Vapise Rooma, nyt laulavi kalpa?laulua ylpe?n, ylh?isen vihan,?vapise valtio, vallasta sotii?kuoleman ??net?n, uhmaava joukko,?vapise Rooma, sa sankarin ??nt??kuullut et, kuulla saat kalvan nyt kielt?.
3.
HAAMU.
On sankari sortunut, ylpe? liian?miekkansa oli?iskem??n isien nostamaa pyh???ikuista valtaa, mi kirkkahin koru?aikojen kultaisen kruunun ompi.
On sankari sortunut, joukkonsa toivo?pettynyt tuonelle uhrasi urhon?ylpe?n, suuren,?on sankari sortunut, ikuinen Rooma?vapaana j?lleen, ja pauhaten kaikuu?kaduilta, toreilta rahvahan riemu.
On sankari poissa, mut henkens? ylpee?ajasta aikahan ylpeen? katsoo?huipuilta kulkua r?yh??v?n rahvaan,?on sankari poissa, mut ylenkatse?ylh?inen yll? kaupungin lep??,?mi halvaksi luki?esikoiskruununsa kansojen kesken,?mi valtansa ikuisen aatelin antoi?koruksi p?yhke?n barbarilauman.
On sankari poissa, mut huipuilta henki?ylpe?, ylh?inen kylm?n? katsoo.
CATILINA PUHUU.
Ei ees, ei taakse, yll? uhkaa y??ja eess? tasavallan joukot taajat!?Soi kalske kaukainen ja t?htivy??taivasta niinkuin kalman sirppi kaartaa,?nyt koston, vainon vaikein hetki ly?,?maat oudot, kansat et?iset ja laajat?on vallassamme kohta, loppuun ty??nyt tehd??n, vihan vimmalieskat saartaa?sua Rooma, voimat kammottavat k?yv?t?vastaasi, maahan sorru nyt tai voita!
Jo taiston laineet k?y, y?n ilmaa viilt???hurjimmat peitset, raivon pilvi ratkee,?min takaa tuhon verit?hdet kiilt??,?jo kalvat kalskahtaa ja kahle katkee,?mi mielt? sitoi, j?yti tahdon juurta,?jo s?il?t salamoi, p?in m??r?? suurta,?tienviitta vihan vihree virvasoihtu,?raivaaja radan sy?men synkk? loihtu,?soi s?il?t, aukee vallan vaskiukset,?kimaltain kaartuu ?iset kangastukset.
Soi, salama, y?n pilvi iske tulta,?ly? maahan valta, m??riins? mi turtuu,?helmassa tulevan on kirkkain kulta,?mi hetken hehkuu, j?lleen mustuu, murtuu,?leimahda lieska vihan, kaikki hautaa,?mi synnytt?? ei uutta en?? voi,?ken kyps? on, h?n vuottaa tuonen rautaa?ja elojuhlaa suurta karkeloi.
Y? h?lvenee ja taiston aallot raukee,?on sammunut jo mielen hurja uhka,?on voitto tasavallan, hauta aukee?nyt sankarin, mut kerran syttyy tuhka,?mi maassa lep??, mutta tulta yh??salassa vaalii, helmahansa sulkee?sen kipin?n, mi lieskan uuden siitt??,?ly? kerran hetki, voimakas ja pyh?,?jolloinka kohti m??r?? uutta kulkee?taas Rooma, kansat kansoin j?lleen liitt??,?lait ihmisille laatii, ohjat ottaa?k?skyst? valtiaan, mi nousee kerran?ja astinlaudaksensa ly?pi maan.
JULIUS CAESAR.
1.
?ISELL? CAPITOLIUMILLA.
Y? saapuu, tummuu iltataivaan syli?maan hetkeksi mi sulki kultavaloon,?y? saapuu, syttyy t?htisarjat paloon?tuhansin lieskoin, mutta kaiken yli?loistossa miljonien tulten seisoo?mies yksin?inen, jumalien juurta,?vuorella jumalten. Y?t p?iv?t kutoo?henkens? sallimuksen vaippaa suurta?kansoille, maille. Milloinkaan ei putoo?k?dest??n voimakkaasta vaskiparta,?mi unen toteen, toden uneen liitt???harsoksi s?ihkyv?ksi, joka sulkee?helmaansa hengen ihanimman runon.?Ei tyynny tahdon hyrsky?v? virta,?mi uutta uraa raunioihin raivaa?maailman vanhan, joka j?lleen kulkee?kuin karkeloiden ikuisuuden ty?h?n.?Ei uuvu voima, joka hautaa kaivaa?hyveille, jotka lailla iltaruskon?kultaavat viel? maita, uuden uskon?syttyiss? niinkuin syttyy t?hdet y?h?n.
Oi terve, Rooma, Messiaasi vuottaa?sua vuorellansa, vaskiukset aukee?Januksen temppelin, uus' astuu luoja?pyh?kk??n ajan, ajan uuden tuoja,?min valta milloinkaan ei maahan raukee,?mi omaan voimaansa vain yksin luottaa,?oi terve, Rooma, uhraa uhri parhain?nyt luojallesi, kautta palmutarhain?ikuinen soikoon kuoro: terve Caesar?sua tervehtii ne, jotka kuoloon k?yv?t!
Y? tumma, uinuu Rooma suurta unta,?mies yksin?inen valvoo kukkuloilla,?mut kohta nouseva on valtakunta,?maan kirkastaa mi uuden aamun koilla.
2.
LEGIOONAIN LAULU.
Terve Caesar,?sallimuksen valtakannel kaikuu,?terve, terve Caesar!?Terve Caesar,?taiston ter?skellot kutsuu?kuolon purppuraiseen juhlaan meit?,?terve Caesar,?terve valtias, nyt arpa lankee,?terve, joukkosi on tuonen tuttu,?terve, tuhannesti terve, suuri Caesar!
Terve Caesar!?Elo kypsynyt on leikkaajalleen,?vilja tuleentunut viikatteelle,?terve Caesar,?raskaat, t?ytel?iset t?hk?t nuokkuu?vuottain sirppi?si, jonka ter??kultasalamana kaikkeen iskee,?mik? valmiina on vainiollaan,?terve Caesar,?terve elojuhlija, min kentt??maasta maahan, merten yli ylt??,?terve Caesar,?ikuinen on elonkorjuuaikas!
Terve Caesar,?kohtalosta kohtalohon johtaa?olemuksen ikivoima meit??niinkuin tulenpatsas korven y?ss?,?tuhatkimaltava taivaankaari?kangastusten et?isest? maasta.?Terve Caesar,?valtas ikiruno kiehtoin k?skee,?terve Caesar,?voimas lannistava pakko s??t???tuskan, vaivan vaikeata tiet??k?ym??n miljonat ja myrskyn lailla?laulaa voiton korkeata virtt?,?terve Caesar,?terve