Daniel Hjort | Page 2

kangastusta, jolla pohjaa Ei maass', ei taivaass' ole. K??nny, St?larm, Kun viel' on aika, tielt? v??r?lt?, Ja anteeks ano, mit? kansaa vastaan Olette tehneet, sin? ja Klaus Fleming.
ST?LARM.
Jos Ruotsi valans' unhotti, ei Suomi Niin tehnyt, eik? tee niin, kun vaan ykskin J?? aatelinen, joll' on kunniaa Ja miekka, mill? sit? puolustaa. T?? kansa valan rikkomust' ei tee, Ja me olemme Suomen kansa, me!
PIETARI PIISPA.
Puheilla moisill' ?l? lis?? syyt? Jumalan vihaan t?t? autiota Maa raukkaa kohtaan. Viekas kuningas Ja haira-oppinen on Sigismund, Jok' aikonut on paavin-opin y?h?n Kirkkomme puhtaan uskon valon peitt??. Luvaton kapina ei sy?snyt h?nt?, Ei herttua, ei kansa. Vaan h?n itse, Kun p??t?kset, jotk' Upsalassa tehtiin Kirkkomme iki suojaks, viekkaast' ensin Valalla vahvisti ja sitten rikkoi. Nyt Ruotsiss' on yks' uskonto, yks' kansa, Ja siks kun n?yristyy h?n jalkoihimme, On Ruotsin valta murhehtiva leski, Jok' ep?kelvon ylk?ns' unhotti, Ja pyh?ss' sanass' etsii lohdutusta, Jok' auttaa syv??n isketytkin haavat. ?l' usko, St?larm, ett?s uhka-mielin Voit muuttaa, mit' on Luoja p??tt?nyt, Siis n?yr?st' alas kalpas laske, jottei Raskaana p??lles Herran k?si lankee.
ST?LARM.
En ole, hyv? herra, tarpeeks piispa, Ett' taitaisin tuon vaskan-nahan vuoksi, Jonk' Upsalassa kokoon kyh?s papit, Vakuutust' uhrata ja kunniaa. Sit' ennen Jumalaani uskalsin, Ja, toivon, h?n mua suojaa vastakin. Jumalan asettaman kuninkaan Edest? sodin henkeen kuolemaan.
EERIKKI BRAHE.
Ja p??t?ksenne?
ST?LARM.
Sopimust' en hiero.
LAUR. PAULINUS.
Kadutten viel? tuota vastausta. Jo kerran, muistakaa se, voiton teist? Sai herttua ja silloin valan vaati. Ja muistakaa kuin silloin tehdyn liiton Rikoitten taas. H?n pian tulee j?lleen.
(Osoittaa v?rsyj? ulkoparven yl?puolella).
Tuon runon, jonka muuriin silloin uursi, H?n verell' uurtaa aiantiedon lehtiin.
(lukee sen ??neen).
"T?nne m? Kaarle, riensin, n?in, kapinalliset voitin, T??lt? m? l?hden taas, en j?t? j?lke?k??n. Mut takasin tulen, pelj?tk??t mua pett?j?t silloin! Silloin armoa ei yksk??n syyllinen saa."
ST?LARM.
Sit' emme pelk??. Paikallaan se pysyy, Saa kirkkaaks miekan vaan ja tarkaks silm?n. T?? keskustelu t?h?n p??ttyk??n.
PIETARI PIISPA.
Siis olkoon petollinen kuninkaas Sinulle kalliimpi kuin is?nmaas. Surulla l?hdemme. Mi sanoiks vaan Nyt j?i, se kohta miekoin ratkaistaan.
(Eerikki Brahe, Laur. Paulinus ja Wexi?n piispa Pietari l?htev?t).
Nelj?s kohtaus.
ARVID ST?LARM. JUHANI FLEMING. OLAVI KLAUNPOIKA.
OLAVI KLAUNPOIKA.
Hyv?sti, sanansankarit, te j??k??, Hupainen sota-aika terve taas! Hyv?sti rakkauden kuherrukset, Ja terve tykin pauke, rummun pauhu! Hyv?sti unisuus ja haukotus, Koht' alkaa mielity? ja hauskotus!
JUHANI FLEMING.
Vihasta heihin syd?n syyst? hehkuu.
ST?LARM.
Viel' l?hte?k? meilt? aiot?
JUHANI FLEMING.
Nytk?? Ma kuninkaani maan n?in pett?isin. Ja vaikka sodass' apuni on halpa, Tok' eest? kuninkaani v?lkkyy kalpa.
ST?LARM.
Sit' uskon poiasta Klaus Flemingin. Nyt Ebba rouvan luo! H?n vartoo meit? Rukoushuoneessansa. (St?larm l?htee).
Viides kohtaus.
JUHANI FLEMING. OLAVI KLAUNPOIKA.
JUHANI FLEMING.
Kuules veikko! Me emme ole oikein sovuss' olleet Nyt viime-aikaan.
OLAVI KLAUNPOIKA.
Sen m? kyll? n??n; Mut syyt' en siihen l?yd? yht?k??n.
JUHANI FLEMING.
Mun vika on. Mun valtaa, syyt' en tied?, Ep?ilys sinuun, itseeni ja kaikkiin. Miks' Sigrid'in ja minun toisillemme He m??r?siv?t? Sytytt?en n?in Poveeni turhaan liekin riehumaan? H?n kylm' on, ??neti, ja karttaa mua, Jos ket?k??n h?n rakastaa, niin sua. Vie tytt?, poista ep?ilyni, p??st? Mua rauhaan! Teid?n onnenne on mun.
OLAVI KLAUNPOIKA.
Vai tuo se syyn? asemaamme on! Hiis' olkoon rakkauden, joka n?in Sokaisee yst?vyyden puhtaat tunteet, Ja meid?t kummankin on narriks tehnyt! Mun lemmittyni Sigridk?? Jos oisi H?n vapaa, pulska porvar'-impi, silloin Ehk' oisin salaa suuta suikannut. Mua rakastaisko h?n! Tuo totinen, Kopea, kaunis tytt?. Lausu h?lle Ne sanat vaan, niin nauraapi h?n sulle Ja samass' itkee, kun et paremmin Ujoa naisen syd?nt? s? tunne, Joll' ei lie toivomusta suurempaa Kuin ett? kaulahas sais kavahtaa.
JUHANI FLEMING.
Ei, ei.
OLAVI KLAUNPOIKA.
Tuo, totta tosiaan, ei kelpaa; Sun pit?? viel? t?n??n h?net saada. N?et, muuten rakastajaan uros hukkuu, Ja se ei sovi meid?n aikaan.
JUHANI FLEMING.
Mutta, Jos h?n ei mua rakasta?
OLAVI KLAUNPOIKA.
Ei vaan! Ei tarjolle vie tytt? tunteitaan; Ne peitt?? h?n, kuin nahkapoika, jolla On toivo kerran kenraaliksi tulla.
JUHANI FLEMING.
Suo anteeks' ett? ep?illyt sua olen.
OLAVI KLAUNPOIKA.
Ei haita. Min' en juuri paremp' ollut. Kun kaikkein enimm?n, n?et, surua L?hinn? herttuata vihaan, koitin Rikotun yst?vyyden nauruks' k??nt?? Ja naurull' ajaa mielest?ni muistos. Mut v??rin oli tuo, se unhota. Ja nyt -- n?ist' asioist' ei hiiskausta; Tuoss' ompi k?si vanhan yst?v?n.
JUHANI FLEMING.
Sen hiljaisella katumuksell' otan, Ja sit? puistan, muistellen sit' aikaa, Kun ?sken Suomeen tulleena, enskerran M? k?vin haudall' is?ni, ja siell? Sun polvillasi itkusilmin n?in. Ken tuon ois luullut hauskaks Olaviks, Jost' olin paljon Warsovassa kuullut. Siin' yhdess? siis kauan haasteltiin Ja toisiamme lainkaan tuntematta, Siks kunnes kaulaan' ?kisti s? lensit Ja huusit nimeni. Ja ilta my?h? Ol' erotessamme, ja taivaan t?hdet N?kiv?t hartaan yst?vyyden liiton.
OLAVI KLAUNPOIKA.
Ja hartaasti se pidet??nkin. Kohta Se koitellaan, koht' alkaa myrskys??t; T?ss' silloin lujan yst?v?n s? n??t.
JUHANI FLEMING.
Nyt ?idin luo, meit' odottaa jo St?larm!
OLAVI KLAUNPOIKA.
Ly?n vetoa, sun tytt? viel' on t?n??n! Ja mustan, uljaan orhini s? saat, Jos hukkaan.
JUHANI FLEMING.
Hupsu, rakkautt' et ole S? koskaan tuntenut.
OLAVI KLAUNPOIKA.
Vaan kahdeksasti, Ja katumoiksi, kiusaks' ainoasti.
(Molemmat menev?t vasemmanpuolisesta sivu-ovesta).
Kuudes kohtaus.
DANIEL HJORT (astuu sis??n patsaiden taatse, lukien vanhaa kirjaa).
Puhujan suuren laill' en v?itt?? taida: "Mun hauskuuten' on aattehet ja kirjat; Ei iloist' ole, jok' ei iloisemmaks K?y niiden kautta; ei niin suruista. Jolt' ei ne osaks suruisuutta poista." Tuot' olen