Cymbeline | Page 2

t?in? ostaa Ja kalliin niist? maksaa.
(Menee.)
POSTHUMUS. Vaikka kest?is Elomme loppuun n?m? j??hyv?iset, Niin kasvais eron tuska vain. Hyv?sti!
IMOGEN. Ei, viivy viel?! Vaikka ratsasajoon Huvikses l?htisit, niin liian k?yh? T?nlainen ero ois. Kas t?ss?, armas: T?? ?itini on helmi; ota, armas; Se k?tke, kunnes toista kosit naista, Kun Imogen on kuollut.
POSTHUMUS. Mit?? Toista? Hyv? taivas, omani vaan mulle anna Ja toisen halauksesta kuolon kahle Mua est?k??n! -- (Panee sormuksen sormeensa.) Tuoss' ole sin?, tuossa, Siks kunnes tunto turtuu! Sulo armas, Niinkuin ma sinuun k?yh?n itseni Rajattomaksi tappiokses vaihdoin, Niin sinust' aina turhissakin hy?dyn. Minulle t?t? kanna, lemmen kahle Se on, sill' ihanimman sidon vangin.
(Kiinnitt?? rannerenkaan h?nen ranteeseensa.)
IMOGEN. Oi, jumalani! Milloin toisemme Tapaamme taas?
(Cymbeline tulee seurueineen.)
POSTHUMUS. Voi meit?! Kuningas!
CYMBELINE. Pois, kurja olento! Pois silmist?ni! Jos halpuudellas hovia sa lokaat, T??n kuultuas, niin kuolet. Mene sin?, Vereni myrkky!
POSTHUMUS. Taivas teit? kaitkoon Ja kaikki hyv?t t??ll? siunatkoon! Ma menen.
(Poistuu.)
IMOGEN. Kuolemassa ei voi tuskaa Kovempaa olla.
CYMBELINE. Sin? ep?kelpo, Mun oisit voinut nuorentaa; nyt vuoden Ik??ni lis??t.
IMOGEN. Is?, kiukull' ?lk?? Pilatko itse?nne; vihanne Ei minuun pysty; kaikki pelot, tuskat Sulompi tunne voittaa.
CYMBELINE. Armotonko? N?yryytt? vailla?
IMOGEN. Ep?ilyksess' aivan Ja vailla toivoa, siis armoton.
CYMBELINE. Sa kuningattareni ainoon pojan Olisit saanut.
IMOGEN. Onni etten saanut! Ma kotkan valitsin ja p?ll?n v?ltin.
CYMBELINE. Sait kerj?l?isen; valtaistuimestain Ois tullut halpa istuin.
IMOGEN. Uuden loiston Se oisi saanut.
CYMBELINE. Kurja sin?!
IMOGEN. Is?, Syy teid?n, ett? Posthumusta lemmin; H?nest? mulle leikkiveikon teitte; H?n vaimon ansaitsee jos millaisen; Mun arvoni h?n kaksin kerroin korvaa.
CYMBELINE. Oletko hullu?
IMOGEN. Melkein vain; mut taivas Mua auttakoon! -- Josp' oisin paimentytt?, Ja lampurimme poika naapurista Leonatukseni!
CYMBELINE. Mielet?nk? olet? -- (Kuningatar palajaa.) Taas ovat yhtyneet; te ette tehnyt Niin kuin m? k?skin. Tytt? oiti pois Ja salvan taa!
KUNINGATAR. Mut malttukaahan! -- Vaiti, Vait, neiti, rakas tyt?r! -- Ruhtinaani, Nyt meid?t j?tt?k??, ja lohdutaitkaa Parhaanne mukaan.
CYMBELINE. Hivukoon h?n verta Pisaran p?iv?ss?, ja houkkuuteensa N?in kuolkoon vanhoillaan!
(Cymbeline seuralaisineen menee.)
KUNINGATAR. Hyi! -- Taipukaa! (Pisanio tulee.) Kas, tuossa palvelijanne. -- Mit? tied?t?
PISANIO. Herraani vastaan miekan veti prinssi, Poikanne.
KUNINGATAR. Eih?n vaaraa?
PISANIO. V?h?n oli; Mut herrani ei taistellut, vaan leikki, V?h??k??n kiihtym?tt?. Pari herraa Erotti heid?t.
KUNINGATAR. Hyv?.
IMOGEN. Poikanne On is?n yst?v? ja puoltaa h?nt?. -- Maanpakolaista h?tyytt??! -- Mik' uljuus! Oi, Afrikass' ett' oisivat he kaksin[2] Ja min? siell? neuloin pist?m?ss? Sit?, ken v?istyy! -- Miksi herras j?tit?
PISANIO. H?n k?ski; itse??n ei minun suonut Satamaan saattaa; listan antoi siit?, Mill' oisi minun teit? palveltava. Jos k?skette.
KUNINGATAR. H?n alttiisti on aina Sua palvellut, ja, kautta kunniani, Sen vastakin h?n tekee.
PISANIO. N?yrin kiitos!
KUNINGATAR. K?vell??n hiukan.
IMOGEN. Tule hetken p??st? Mun puheilleni. T?ytyyh?n sun toki Is?nt?s l?ht? n?hd?. Tavataan.
(Menev?t.)
Kolmas kohtaus.
Julkinen paikka.
(Cloten ja kaksi ylimyst? tulee.)
1 YLIMYS. Prinssi hyv?, neuvoisin teit? muuttamaan paitaa; tappelun palavuudesta h?yry?tte kuin polttouhri. Mist? ilmaa virtaa ulos, siit? ilmaa virtaa sis??nkin; mik??n ulkoilma ei ole niin terveellist?, kuin se, mik? teist? l?htee.
CLOTEN. Jos olisi veress? paitani, niin sopisihan muuttaa. Haavoitinko h?nt??
2 YLIMYS (syrj??n). Et ik??n; et edes h?nen malttiaan.
1 YLIMYS. Viel?k? kysytte? Kuultava luurankale h?nen ruumiinsa on, jos h?n ei ole haavoittunut; avoin ajotie se on raudalle, jos ei se haavaa saanut.
2 YLIMYS (syrj??n). H?nen rautansa teki niinkuin velkamies: kierteli takateit?.
CLOTEN. Se konna ei mielinyt pit?? puoliaan minua vastaan.
2 YLIMYS (syrj??n). Ei, h?n karkasi aina vain eteenp?in, suoraan silmillesi.
1 YLIMYS. Pit??k? puoltaan teit? vastaan; Teill? oli maata tarpeeksi itsell?nne, mutta h?n antoi teille viel? lis??: h?n pakeni tantereelta.
2 YLIMYS (syrj??n). Niin, yht? monta tuumaa kuin mit? teill? on valtameri?. -- Senkin h?lm?t!
CLOTEN. Olisin suonut, ett'eiv?t olisi v?liimme tulleet.
2 YLIMYS (syrj??n). Niinp? min?kin, kunnes olisit ottanut maasta mittaa, kuinka pitk? olet narri.
CLOTEN. Ja ett? se naikkokin rakastaa mokomaa ja antaa minulle rukkaset!
2 YLIMYS (syrj??n). Jos on synti? tehd? oikea valinta, niin h?n on kadotettu.
1 YLIMYS. Niinkuin aina teille sanoin, eiv?t pid? yht? h?nen kauneutensa ja h?nen aivonsa; h?n on hyv? kylttikuva, mutta heikosti olen n?hnyt h?nen ?lyns? heijastavan.
2 YLIMYS (syrj??n). H?n ei paista narreihin; heijastus tekisi h?nelle pahaa.
CLOTEN. Tulkaa mukaan huoneeseeni. Voi, ettei t?ss? vahinkoa tullut!
2 YLIMYS (syrj??n). Sit? en min? toivoisi, paitse jos aasi olisi kaatunut, joka ei ole suuri vahinko.
CLOTEN. Tuletteko mukaan?
1 YLIMYS. Seuraan teid?n ylh?isyytt?nne.
CLOTEN. Ei, kaikki yhdess? joukossa.
2 YLIMYS. No niin, herra prinssi.
(Menev?t.)
Nelj?s kohtaus.
Huone Cymbelinen hovilinnassa.
(Imogen ja Pisanio tulevat.)
IMOGEN. Jos voisit rantaan juuttua ja laivaa Jokaista urkkia! Jos kirjoittaa h?n, Ja sit' en saa -- oi, kirjeen kato oisi Kuin kadotettu armo! Mit? viimeks H?n lausui?
PISANIO. Valtiaani, valtiaani!
IMOGEN. Ja liinaa viuhtoi?
PISANIO. Jopa suutelikin.
IMOGEN. Tunteeton vaate, mua onnekkaampi! -- Ja siin? kaikki?
PISANIO. Ei; niin kauan kuin Voi saada minut silmin, korvin h?nt? Muist' erottamaan, kannella h?n viipyi Ja viuhtoi hatuin, sormikkain ja liinoin, Miten vain parhain mielenkuohultaan Voi n?ytt??, kuinka vitkaan sielu l?hti Ja joutuun laiva.
IMOGEN. Pienelt? kuin p??sky, Viel' ehk? pienemm?lt?kin h?n n?ytti, Kun tarkkaamasta herkesit.
PISANIO. Niin kyll?.
IMOGEN. Min' oisin tuijottanut silm?t puhki Ja t?hystellyt, kunnes et?isyydess' Ois pieneks pienennyt kuin neulank?rki, Niin, seurannut siks, kunnes s??sken hahmost' Ois ilmaksi h?n siintynyt, ja sitten Pois katseen k??nt?nyt ja kyynel?inyt. -- Mut sano, milloin h?lt? tiedon saamme?
PISANIO. Ens