Cymbeline

Cymbeline, by William Shakespeare

The Project Gutenberg EBook of Cymbeline, by William Shakespeare This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Cymbeline
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Cajander
Release Date: September 10, 2007 [EBook #22556]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK CYMBELINE ***

Produced by Tapio Riikonen

CYMBELINE
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1901.

N?ytelm?n henkil?t:
CYMBELINE, Britannian kuningas. CLOTEN, kuningattaren poika ensimm?isest? naimisesta. LEONATUS POSTHUMUS, Imogenin puoliso. BELARIUS, maanpakolainen ylimys, valenimelt??n Morgan. GUIDERIUS, | Cymbelinen pojat, valenimilt??n Polydor ja ARVIRAGUS, | Cadwal, Belariuksen poikina pidetyt. PHILARIO, Posthumuksen yst?v?, | italialaisia. JACHIMO, Philarion yst?v?, | Ranskalainen ylimys, Philarion yst?v?. CAJUS LUCIUS, roomalaisen sotajoukon johtaja. Roomalainen sotap??llikk?. Kaksi brittil?ist? sotap??llikk??. PISANIO, Posthumuksen palvelija. CORNELIUS, l??k?ri. Kaksi ylimyst?. Kaksi vanginvartijaa. Kuningatar, Cymbelinen puoliso. IMOGEN, Cymbelinen tyt?r edellisest? naimisesta. HELENA, Imogenin kamarirouva.
Herroja ja rouvia, Rooman senaattoreja, tribuuneja, henki-ilmi?it?, tiet?j?, hollantilainen ylimys, espanjalainen ylimys, soittoniekkoja, sotaherroja, p??llik?it?, sotamiehi?, l?hettil?it? ja muita seuralaisia.
Tapaus milloin Britanniasta, milloin Italiasta.

ENSIMM?INEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus.
Britannia. Cymbelinen lumilinnan puutarhat
(Kaksi ylimyst? tulee.)
1 YLIMYS. T??ll' ovat kaikki nurpeillaan; ei veri Niin ilmaa noudata kuin hovikkomme Kuninkaan katsetta.
2 YLIMYS. Mut mik? syyn??
1 YLIMYS. N?et, tytt?rens?, vallan perillinen, Jot' avionsa ainoon pojan vaimoks H?n aikoi -- lesken, n?et, nai h?n hiljan -- Valinnut k?yh?n on, mut kelpo herran. Vihityt ovat; vankina on vaimo; Mies maanpaossa; muodoissa on murhe, Mut kuningas, ma luulen, syd?mmess??n Sen tuntee.
2 YLIMYS. Kuningasko vain?
1 YLIMYS. H?n my?skin, Jok' immen kadotti, ja ?iti my?skin, Mi kauppaa suosi; mutta ylimykset, Vaikk' onkin heill? kasvot yht? maata Kuin kuninkaan ja vaikka nurisevat, Niin syd?mmest??n iloitsevat.
2 YLIMYS. Miksi?
1 YLIMYS. H?n, jok' ei neitt? saanut, mies on halpa, Huonolle maineellekin liian huono. Ken h?net sai, -- ma tarkoitan: ken nai, -- Mies-parkaa, oi! ja siksi maanpaossa -- Niin kelvos mies on, ett?, vaikka etsit Maanpiirin halki h?lle vertaista, Niin verrattavasi aina jotain puuttuu. Ma luulen, ettei toista ole, jossa Niin kaunis ulkomuoto somistaisi Niin ehon sielun.
2 YLIMYS. Liikoihin jo menee.
1 YLIMYS. Ei toki yli h?nen ansionsa; Kutistan pikemmin kuin venyt?n Arvonsa mittaa.
2 YLIMYS. Nimi? Sukuper??
1 YLIMYS. En tunne juuriaan. Mut is? oli Sicilius, joka kunnialla soti Cassibelanin kanssa Roomaa vastaan. Tenantiukselt' arvonsa h?n sai,[1] Jot' urhokkaasti palveli ja taidoin; Sai siit? liikanimen Leonatus. H?ll' oli, paitse t?t? nuorukaista, Kaks poikaa viel?, jotka miekka k?ess? Sortuivat sotaan. Is?, ollen vanha Ja lapsirakas, katoaan niin suri, Ett' uupui hautaan. Jalo puolisonsa H?n t?t? silloin kantoi, mutta kuoli, Kun syntyi t??. Kuningas lapsen otti, Sill' antoi nimen Posthumus Leonatus, Kasvatti, teki kantapojakseen, Opetti kaikki, mit? sen-ik?inen Omistaa saattoi; laps sen otti vastaan, Niin kuin me ilmaa, heti tarjomalta. Jo kev?t sadon soi. H?n hoviss' oli -- Mi harvinaist' on -- kehuttu ja rakas, Nuorille esikuva; vanhemmille Avujen peili; vanhuksille lapsi, Jok' ik?heikot ohjaa; armaalleen, Jost' on nyt maanpaossa, -- t?m?n maine Jo todistaa, mink' arvoiseksi miehen Ja miehen avut katsoi; vaimon vaali On selv? n?yte siit?, mik? oli H?n miehi??n.
2 YLIMYS. Ma h?nt? kunnioitan Jo kertomastanne. Mut sanokaahan: Kuninkaan ainoako laps tuo tytt??
1 YLIMYS. Niin, ainoa. H?ll' oli kaksi poikaa -- Jos kuulla kannattaa, niin mieleen pankaa -- Vanhempi oli kolmen vuoden vanha, Kehdossa toinen; imett?j?lt??n He varastettiin; mihin joutuivat, Ei tietoa.
2 YLIMYS. Kuin pitk? siit' on aika?
1 YLIMYS. Hyvinkin vuotta parikymment?.
2 YLIMYS. Niin ry?stet??nk? kuninkaankin lapset? Niin pahoin kaitaan? Etsit??n niin vitkaan, Ett' umpeen j?ljet k?yv?t?
1 YLIMYS. Kummaa olkoon Ja naurettavaa moinen laiminly?nti, Mutta totta vain se on.
2 YLIMYS. Sen kyll? uskon.
1 YLIMYS. Mut vaiti nyt! Se tuossa on se herra, Ja kuningatar my?s ja prinsessa.
(Menev?t.)
Toinen kohtaus.
Sama paikka.
(Kuningatar, Posthumus ja Imogen tulevat.)
KUNINGATAR. En, tyt?r, koskaan en sua karsastele, Jost' usein moitett' ?itipuolet saavat. Sin' olet vankini, mut vartijaltas Avaimet saat sa, jotka tyrm?s ovet Sinulle avaa. Ja te, Posthumus, -- Kuninkaan vihat kun saan lauhtumaan, Niin puhun puolestanne. H?ness' yh? Kytevi raivo; paras teid?n oisi Mukauta tuomioon niin alttihisti Kuin vaatii viisaus.
POSTHUMUS. Jos suvaitsette, Niin t?n??n l?hden.
KUNINGATAR. Vaaran tuntenette. Ma kerran puiston kierr?n, s??litellen Eh?tyn lemmen tuskaa, vaikk' on teilt? Kuningas kielt?nytkin haastelun.
(Menee.)
IMOGEN. Tekohyvyytt?! Se k??rme hienost' ensin Kutittaa, sitte pist??. -- Rakas ylk?, Is?ni vihaa pelk??n, mut en mit??n -- Kun valani vain s?ilyy -- mit? mulle H?n tehnee raivossaan. Sun t?ytyy menn?; Mua joka hetki t??ll? iskut kohtaa Vihaisten silm?in, muu ei lohtunani Kuin ett' on mailmass' aarre, jonka kerran N?en viel?.
POSTHUMUS. Valtiaani! Puolisoni! Armaani! ?l? itke, muuten annan Syyt' ep?ilyyn, ett' olen hempe?mpi Kuin sopii miehen. Uskollisin ylk?, Mi koskaan lemmen vannoi, olen aina. Pakenen Roomaan nyt, Philarion luo, Jok' is?ni ol' yst?v? ja mulle Kirjeist? tuttu. Sinne kirjoita: Sanasi, armas, silmin juon, vaikk' onkin Sapesta muste tehty.
(Kuningatar palajaa.)
KUNINGATAR. Joutukaa! Jos tulee kuningas, niin tiesi mitk? Saan vihat kest??. -- (Syrj??n.) T?nne h?nt? toki Ma johdatan. Jos kuinka h?nt? loukkaan, Niin loukkaukset h?n lemmen