Coriolanus | Page 9

ja silm?, Mut syd?n tulevaisiin.
SICINIUS. Min? seuraan.
(Menev?t.)
Toinen kohtaus.
Capitoli.
(Kaksi oikeudenpalvelijaa asettelee pieluksia.)
1 PALVELIJA. Joutuun, joutuun! He ovat kohta t??ll?. Kuinka monta mit? on konsuliksi pyrkij???
2 PALVELIJA. Kolme, sanotaan, mutta kaikki luulevat, ett? Coriolanus vie viran.
1 PALVELIJA. Uhkea mies, mutta saakelin ylpe?. Eik? rakasta rahvasta.
2 PALVELIJA. Onpahan niit? suuriakin miehi? ollut, jotka ovat kansaa imarrelleet, eiv?tk? kuitenkaan sit? rakastaneet. Ja niit?kin on, joita kansa rakastaa, vaikkei tied? miksi. Siis jos se ei tied? miksi se rakastaa, ei se my?sk??n tied? miksi se vihaa. Kun siis Coriolanus ei piittaa siit?, rakastaako h?nt? kansa vai ei, niin t?m? osoittaa, ett? h?n perin tuntee sen mielenlaadun; ja jalomielisess? suruttomuudessaan h?n sit? peittelem?tt? n?ytt??kin.
1 PALVELIJA. Jos h?n ei siit? piittaisi, rakastaako se h?nt? vai eik?, niin h?n olisi v?li?pit?m?t?n, eik? tekisi sille hyv?? eik? pahaa; mutta h?n etsii sen vihaa kiihke?mmin, kuin se sit? osoittaa saattaa, ja k?ytt?? joka tilaisuutta julkisesti esiinty?kseen sen vastustajana. Se seikka, ett? h?n julkisesti etsii kansan vihaa ja suuttumusta, on yht? huonoa kuin sekin, jota h?n ei k?rsi? saata, nimitt?in kansan imarteleminen suosion t?hden.
2 PALVELIJA. H?n on is?nmaansa kiitollisuuden ansainnut, eik? ole niin mukavia teit? kohonnut kuin muut, jotka notkeina ja n?yrin? ovat kansalle lakkiansa nostaneet, eiv?tk? mit??n muuta tehneet saavuttaakseen arvoa ja mainetta; ei, h?n on niin kiinnitt?nyt ansionsa heid?n silmiins? ja tekonsa heid?n syd?mmiins?, ett? olisi laillaan kiitt?m?t?nt? solvausta, jos heid?n kielens? olisivat vaiti eiv?tk? sit? tunnustaisi. Ilkeys yksin saattaisi toista v?itt??, ja itse joutuen valheesta kiinni, saisi se nuhteita ja soimauksia joka korvalta, joka sen kuulisi.
1 PALVELIJA. J??k??n h?n rauhaan! H?n on kelpo mies. Tie auki, he tulevat.
(Torventoitauksia. Konsuli Cominius, liktorit h?nen edell?ns?, Menenius, Coriolanus, senaattoreja, Sicinius ja Brutus tulevat. Senaattorit asettuvat paikoilleen; tribuunit samaten.)
MENENIUS. Kun volskilaisist' on nyt p??t?s tehty Ja sana pantu Titus Lartiolle, J?? j?lki-istuntomme m??r?tt?v?ks Sen miehen palkka, joka maansa hyv?ks Niin jalosti on taistellut. Suvaitkaa Siis, arvoisat ja jalot is?t, ett? Nykyinen konsuli ja ?skeinen Voittoisa p??llikk?mme meille v?h?n Niist' urhot?ist? kertoo, joita tehnyt On Cajus Marcius Coriolanus, jolle Nyt kunnioitus ansaittu ja kiitos Osaksi tulkoon.
1 SENAATTORI. Kertokaa, Menenius; Ei pituudesta haittaa. Ennen puuttuu Varoja valtiolta palkita Kuin meilt? halu antaa. Suvaitkaa siis, Te kansan edustajat, meit? kuulla Ja rahvahassa suosimalla puoltaa Mit' aiomme nyt p??tt??.
SICINIUS. Sopumielin Olemme tulleetkin; ja syd?mmemme Se kunnioittaa mielell??n ja puoltaa T?n istuntomme esinett?.
BRUTUS. Niin, Ja viel? mieluisemmin, jos h?n tahtois Parempaa kansast' ajatella vasta Kuin t?h?n saakka.
MENENIUS. Se ei kuulu t?h?n. Parempi olla vaiti. Tahdotteko Cominiota kuulla?
BRUTUS. Mielist' aivan. Varoitukseni tok' on sattuvampi Kuin teid?n nuhteenne.
MENENIUS. H?n lempii kansaa. -- Vai vierekk?ink? pit?is heid?n maata? -- Cominius, puhukaa! (Coriolanus nousee ja yritt?? l?hte?.) Ei, j??k??!
1 SENAATTORI. J??k??! H?vet? mainet?it??n Coriolanon Ei tarvinne.
CORIOLANUS. Oi anteeksi Mutta ennen N?en haavojeni uudest' aukenevan, Kuin kuulen kerrottavan, miten sain ne.
BRUTUS. Sanani teit' ei karkoittanut kai?
CORIOLANUS. Ei! Mut usein, vaikk' en iskuj' arastellut. Sanoja v?istin. Ette mairitellut, Siis ette loukannut. Mut rahvastanne Ma arvon mukaan lemmin.
MENENIUS. Istukaahan!
CORIOLANUS. Ei, sotatorven soidess' ennen annan Ma p??ni kynsitt?v?ks auringossa, Kuin istun jouten, kuullen halpaa ty?t?n' Ihailtavan kuin ihme-elukkaa.
(Menee.)
MENENIUS. Tribuunit, h?n kuink' imarrella saattais Tuot' alveparveanne (joista tuskin Yks' tuhannest' on hyv?), h?n, jok' ennen Kaikk' antaa raajans' alttiiks kunnialle Kuin korviins' ottaa kehun? -- No, Cominius!
COMINIUS. Mult' ??ni puuttuu: Coriolanon t?it? Ei heikost' ilmi tuoda saa. Jos uljuus P??-avu on ja miehen suurin kaune, Ei h?nen vertaans' ole maailmassa. Kuustoista-vuotiaana muiden eell? H?n kulki, kun Tarquinius Roomaa uhkas. Diktaattorimme (kunniata h?lle!) N?k' itse, kuinka poika siloleuka Edell??n ajoi urhot viiksihuulet. H?d?st? kansalaistaan auttain, tappoi H?n, konsulimme n?hden, kolme miest?. Tarquinionkin kohtas ja h?nt' iski, Niin ett? t?m? kaatui polvilleen. Niin, t?h?n sankar'-aikaan, jolloin hyvin H?n n?ytt?m?ll? naisest' olis k?ynyt, Mies urhein kent?ll' oli h?n, ja p??h?ns Sai palkaks tammiseppeleen. N?in tullen Pojasta mieheks, nousi h?n kuin meri. Ja seitsem?ss?toista tappelussa Vei joka miekan seppeleen h?n. Vihdoin, Mit' on Coriolissa ja sen luona H?n tehnyt, sit' en ylist?? voi kyllin. Pid?tti karkurit h?n; pelkureille H?n harvinaisell' esimerkill?ns? Nauruksi teki kauhun; niinkuin kaisla Edest? purjelaivan, niinp? v?istyi H?nenkin keulans' eest? miehet; miekka Kuin surman leima, sattui, mihin t?ht?s. H?n p??st? jalkaan oh pelkk?? verta; Jok' askeletta seuras kuolinhuokaus. Kaupungin kulmaportist' yksin tunki, Punaten siihen kostonmerkin julman; Avutta pelastui ja pienin joukoin Corioliin kuin ilmanraana iski. Nyt kaikk' on h?nen. Taas kun sodan ryske Viiletti h?nen valpast' aistintansa, Kaht' uljaammin h?n heti rohkaisi Ruhonsa v?syneen ja liekkiin rynt?s, Miss' suitsuten yl' ihmishenkien, Kuin ikiturma, sy?ksi h?n; ja vasta Kun huudettiin: ?maat, kaupungit on meid?n?, Lev?hti hetkeks heng?ht?in.
MENENIUS. Mies uljas!
1 SENAATTORI. Ja t?ysin ansainnut sen arvon, jonka Aiomme h?lle.
COMINIUS. Pois h?n saaliin kielsi Ja kalleudet hylki, niinkuin oisi Ne pelkk?? lokaa. V?hemm?n h?n vaatii, Kuin mit? kurjin antaa vois, ja katsoo Ty?n palkinnoksi itse ty?n, ik??nkuin Vaan aikaa tahtois ajan vietoks k?ytt??.
MENENIUS. Todesti jalo! Kutsukaa h?n t?nne!
1 SENAATTORI. Coriolanus t?nne!
PALVELIJA. H?n jo tulee.
(Coriolanus palajaa.)
MENENIUS. Coriolanus, konsuliks sun tehd? Senaatti n?kee hyv?ks.
CORIOLANUS. Sille aina Ma ty?ni, henken' uhraan.
MENENIUS. Siis ei