Coriolanus | Page 6

heimos kerska, Et pakoon multa p??sis! (Taistelevat, ja muutamia volskilaisia tulee Aufidiolle avuksi.) Avuliasta, Mut urhokasta ei. -- Mua h?p?isette Te tuolla kirotulla avullanne.
(Poistuvat taistellen, ja Marcius ajaa heit? edell?ns?.)
Yhdeks?s kohtaus.
Roomalaisten leiri.
(Sotahuutoja. Soitetaan paluumatkalle. Torventoitauksia. Toiselta puolelta tulee Cominius roomalaisinensa; toiselta Marcius, k?si k??reess?, ja h?nen kanssaan toisia roomalaisia.)
COMINIUS. T?np?iv?iset jos ty?si kerron, niit' et Omikses uskois. Vaan kun ilmi tuon ne, Senaattorit hymyyv?t kyyneleiss?, Patriisit olkap?it??n nostelevat, Mut vihdoin ihastuvat, vaimot s?ikkyin Ja sulotuskiss' enemp?t? kuulla Vain halaavat, tribuunit tyhm?t sek? Likainen rahvas, joita mainees vaivaa, Sanovat vasten mielt??n: ?Kiitos taivaan, Ku Roomalle soi moisen sotamiehen!? -- Ja t?? se vaan on juhlan j?lkiruokaa, Jo ennalt' olit kyll?inen.
(Titus Lartius tulee sotajoukkoineen vainoretkelt?.)
LARTIUS. Cominius, Tuoss' sotaorhi, ja me vaan sen valjaat; Jos oisit n?hnyt --
MARCIUS. Vaiti! ?itinikin, Joll' oikeus ylist?? on omaa vertaan, Mua loukkais kehullaan. Ma saman tein Kuin tekin, se on: mink? voin, ja samoin Kuin tekin, rakkaudesta is?nmaahan. Ken parhaan halunsa on t?ytt?nyt. On saman verran tehnyt.
COMINIUS. Ansiotas Et noin saa peitt??. Omaisuutens' arvo Tuleepi Rooman tiet??. Petos oisi, Pahempi varkautta ja kavaluutta, Salata ty?s, ja vaiti miehest' olla, Jok' ylistyksen kukkuloille ylt?? Ja n?yr? vaan on. Siis nyt -- n?ytteeks siit?, Mit' olet, enk? t?ittes palkinnoksi -- Puhua suo mun, sotajoukon kuullen.
MARCIUS. Mull' ompi haavoja, jotk' ?ilehtiv?t. Kun niit? mainitaan.
COMINIUS. Jos sit' ei tehd?, Niin kiitt?m?tt?myydest' ?rtyv?t ne Ja voivat surmaks olla. Hevosista -- Joit' otettihin hyvi? ja paljon, -- Ja kenttien ja kaupunkien aarteist' On kymmenekset sun, ne valikoida Saat ennen saaliin jakoa sa itse.
MARCIUS. Ma kiit?n; mutta tuntoni ei salli Mun ottaa lahjaa miekan palkinnoksi; Pois kiell?n sen ja enemp?? en pyyd? Kuin ty?ni n?kij?tk??n.
(Kest?v?? toitotusta. Kaikki huutavat: ?Marcius! Marcius!? ja viskelev?t lakkejansa ja keih?it?ns? ilmaan. Cominius ja Lartius seisovat avop?in.)
Soitto tuo. N?in h?v?istyn?, vaietkohon ij?ks! Jos rumpu kent?ll' imartaa ja torvi, Niin sula mainitus ja valhe nielk??n Hovit ja kaupungit! Jos ter?s nuortuu Kuin loisen silkki, silloin silkkinuttu On paras sotisopa! Vait, ma sanon! Siks ett'en nen?st?ni verta pessyt Tai kurjan raukan voitin, jonka teist? On, huutoon joutumatta, moni tehnyt. Nyt riemuhuudoill' ylenm??r?isill? Mua tervehditte, Kun tahtoisin ma h?yst?? halvan ty?ni Valeiden maustamilla kiitoksilla.
COMINIUS. Tuo liikaa kainoutt' ompi. Julmemp' olet Maineellesi, kuin kiitollinen meille, Parastas aikoville. Vaan suo anteeksi Jos itsees hurjistut, niin k?siis silloin, Kuin sen, jok' itsens' aikoo vioittaa, Sidomme raudat; sitten haastaa saamme. -- Siis, tulkoon maailmalle, niinkuin meille. Nyt tiedoks, ett? t?m?n sodan seppel' On Cajus Marcion oma; merkiks siit? Ratsuni saa h?n, tutun kautta leirin, Valjaineen kaikkineen. T?st' alkain h?ll? -- Ilohuudoillaan sen sotajoukko my?nt?? -- Nimen?, t?ist??n Coriolin luona, On Cajus Marcius Coriolanus. -- Se arvonimes kunnialla kanna!
KAIKKI. Cajus Marcius Coriolanus!
(Toitotusta. Torvet ja rummut soivat.)
CORIOLANUS. Ma pest? tahdon kasvoni; Kun puhdas olen, n?ette punastunko Vai enk?. Kiitoksia kuitenkin! -- Ma otan ratsunne, ja voimain takaa Alati koitan tulla ansainneeksi Tuon liikanimen arvokkaan.
COMINIUS. Nyt telttaan; Sielt', ennen maatapanoamme, Roomaan Voittomme ilmoitamme. -- Sin?, Lartius, Palaja Corioliin; Roomaan laita Sen parhaat miehet neuvottelemaan, Mik' etuisint' ois kummallenkin.
LARTIUS. Kyll?.
CORIOLANUS. Jumalat ilkkua mua alkaa. Minun, Jok' ?sken ruhtinaiset lahjat kielsin, P??miehelt?n' on kerj?t? nyt pakko.
COMINIUS. Kaikk' ompi teid?n. Sanokaa, mit' on se?
CORIOLANUS. Coriolissa k?yh?n miehen luona Majailin kerran; kohtelun sain hyv?n. H?n mulle huusi, vangiks kun h?n tehtiin; Mut edess?n' Aufidion silloin n?in, Ja raivo s??lin voitti. Vapautt' anon Is?nt?-raukalleni.
COMINIUS. Jalo pyynt?! H?n on kuin tuuli vapaa, vaikka poikan' Ois surmannut h?n. -- P??st? h?net, Titus!
LARTIUS. Mut nimi?
CORIOLANUS. Unhottanut, kautta Zeun! -- V?synyt olen; muistinikin uupuu. -- T??ll' onko viini??
COMINIUS. Pois telttahamme! Sun kasvoissasi kuivunut on veri; On aika pit?? siit? huolta. Tule!
(Menev?t.)
Kymmenes kohtaus.
Volskilaisien leiri.
(Torventoitotusta. Tullus Aufidius tulee veriss??n, pari, kolme soturia h?nen seurassaan.)
AUFIDIUS. Corioli on valloitettu!
1 SOTAMIES. Takaisin hyvill' ehdoilla sen saamme.
AUFIDIUS. Ehdoilla! -- Oi, jos oisin roomalainen! En volskilaisna olla voi, mik' olen. -- Ehdoilla! Mit? ehtoja on sill?, Jok' antaunut on toisen armoihin? Viis kertaa ottelin ma kanssas, Marcius, Viis kertaa voitit mun, ja voitat viel?, Vaikk' yhtyisimme joka ruokahetki. -- Kautt' elementtien! Jos viel? kerran Ma h?neen yhdyn, parta vasten partaa, Niin h?n on mun, tai min? h?nen. Kiihkon' Ei ole en?? vilpit?n kuin ennen: Jos h?nt' en ruhjo tasatappelussa Ja miekka vasten miekkaa, silloin kiukku Tai juoni, mik? sattuu, h?net kaataa.
1 SOTAMIES. H?n itse perkele on.
AUFIDIUS. Uljahampi, Vaikk' ei niin kavala. Mun koko voiman' On myrkytetty; lamannut h?n on sen Ja tahrannut, ett' itse??n se kaikoo. Ei uni, pyhyys, sairaus, turvattomuus. Ei Capitolit, eik? pyh?t paikat, Ei uhrit, eik? pappein rukoukset, Nuo raivon hillitsij?t, poistaa saata M?dill?, kuluneilla etuuksillaan Vihaani Marciota kohtahan. Jos h?net tapaan, kotonakin vaikka Ja veljenikin turvista, niin rikon Ma majayst?vyyden lait ja pesen K?teni julmat h?nen syd?mmess??n. -- K?y kaupunkiin, ja kysy, kuink' on laita, Ja ken on panttivangiks Roomaan viety.
1 SOTAMIES. Mukaanko ette k?y?
AUFIDIUS. Mua varrotaan Sypressilehdon luona (etel?h?n Se myllyist' on); tuo sinne tieto, kuinka On maailmassa laita, ett? osaan Sen mukaan tieni suunnata.
1 SOTAMIES. Sen teen.
(Menev?t.)

TOINEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus.
Rooma. Julkinen