Coriolanus | Page 4

rumpua, kuin tarkkaa opettajaansa.
VOLUMNIA. Is?ns? poika, totta tosiaan! Oikein herttainen lapsi, sen takaan. Niin, kuulkaapas, katselin h?nt? viime keskiviikkona puolen tuntia yht? mittaa; h?nell? on niin miehek?s ryhti. N?in h?nen tavoittavan kultaperhosta, ja kun h?n sen oli kiinni saanut, p??sti h?n sen taasen irti; ja taas takaa ajamaan, ja sitten nen?llens? maahan, ja j?lleen pystyyn, ja saikin sen taasen kiinni. Lankeeminenko h?net raivoon sai vai mik?, sit? en tied?, mutta hampaitaan h?n kiristeli ja rouhi perhosen, oi, ette usko, kuinka h?n sen palasiksi rouhi.
VOLUMNIA. Is?n tapoja.
VALERIA. Toden totta, oikein jalo lapsi.
VIRGILIA. Vallaton koko poika.
VALERIA. Kas niin, pois nyt ompelunne! Voittehan joutilaiksi ruveta t?ksi iltapuoleksi.
VIRGILIA. En, rouvaseni, en l?hde ulos ovesta.
VALERIA. Ettek? ulos ovesta?
VOLUMNIA. H?nen t?ytyy kuin t?ytyykin.
VIRGILIA. En, oikein totta, suokaa anteeksi. En astu kynnyksest? yli, ennenkuin mieheni sodasta palajaa.
VALERIA. Hyi! J?rjet?nt?h?n noin on huoneeseensa salpautua. Tulkaa nyt hyv?n tuttavan luoksi varpajaisille.
VIRGILIA. Toivon, ett? h?n pian parantuisi, ja tahdon rukoilla h?nen puolestaan, mutta tulla sinne en saata.
VOLUMNIA. Ja miksik? et, saako kysy??
VIRGILIA. En mukavuudesta, enk? yst?vyydenk??n puutteesta.
VALERIA. Tahdotte matkia Penelopea; mutta sanotaan, ett? kaikki se lanka, mink? h?n Ulysseen poissa ollessa kehr?si, vaan t?ytti Ithakan koilla. Tulkaa pois! Jos olisi palttinanne yht? tunnokas kuin sormenne, niin j?tt?isitte pelk?st? s??list? tuon ompelunne. Tulkaa nyt vaan kanssamme!
VIRGILIA. En, hyv? rouva, suokaa anteeksi. Toden totta, en tahdo l?hte? ulos.
VALERIA. Kas niin, l?htek?? nyt vaan, niin kerron teille suloisia uutisia miehest?nne.
VIRGILIA. Ei, niit? ei ole viel? saattanut saapua.
VALERIA. On todellakin; en t?ss? nyt turhia puhu: viime y?n? tuli h?nelt? tietoja.
VIRGILIA. Tottako, rouva?
VALERIA. Toden totta; kuulin sen er??lt? senaattorilta. T?mm?inen on asian laita: volskilaiset olivat l?hett?neet sotajoukon liikkeelle, jota vastaan ylip??llikk? Cominius vei osan roomalaista sotavoimaa. Puolisonne ja Titus Lartius piirittiv?t heid?n kaupunkiansa Coriolia. He eiv?t ep?ile voittavansa ja tekev?ns? pikaista loppua sodasta. Kunniani kautta, t?m? on totta. Ja nyt, l?htek?? kanssamme!
VIRGILIA. Anteeksi, hyv? rouva; vast'edes noudatan kaikessa teid?n mielt?nne.
VOLUMNIA. Antakaamme h?nen j??d?; tuommoisena h?n vaan pilaisi ilomme.
VALERIA. Niin kyll?, samaa min?kin. -- Hyv?sti siis! -- Tulkaa, rouva hyv?! -- Virgilia, kuules, viskaa nyt nurkkaan tuo juhlallisuutesi ja l?hde kanssamme.
VIRGILIA. En, en todellakaan saata. Toivotan teille paljon hauskuutta.
VALERIA. No, hyv?sti sitte!
(Menev?t,)
Nelj?s kohtaus.
Coriolin edustalla.
(Liehuvin lipuin ja helisevin soitoin astuvat sis??n Marcius, Titus Lartius, sotaherroja ja sotamiehi?. Sanansaattaja rient?? heit? vastaan.)
MARCIUS. Tuoss' uutta kuullaan; -- vetoa, ett' ovat He otelleet!
LARTIUS. Eip' ole; orhist' orhi!
MARCIUS. No, menk??n!
LARTIUS. Hyv?!
MARCIUS. Sano, onko p??mies Jo vihollisen kohdannut?
SANANSAATTAJA. He toistaan Katselleet ovat, mut ei haastelleet.
LARTIUS. Heposi mun on.
MARCIUS. Takaisin sen ostan.
LARTIUS. En myy sit' enk? lahjoita, mut lainaan Sen viideksikymmeneksi vuodeks sulle. -- No, kaupunkia antaumaan vaadi!
MARCIUS. Miss' ovat joukot?
SANANSAATTAJA. Tunnin matkan p??ss?.
MARCIUS. Toistemme sotahuudon kuulemme siis. -- Nyt, Mars, sua pyyd?n, pane vauhtiin, ty?mme. Niin ett?, miekat suitsevina, t??lt? Kedolle avuks yst?v?imme p??st??n! Hoi, torvet soimaan!
(Soitetaan sovinnon hierojaisille. Muutamia senaattoreja ilmestyy muurille.)
Onko Aufidius Muurien sis?ll??
1 SENAATTORI. Ei, eik? yht?. Ken teit? s?ikkyis v?hemm?n kuin h?n, Ja se on v?h?n kyll?. Kuulkaas rummut Kokoovat nuorisomme; ennen muurit Me murramme kuin t?nne salpaan j??mme. Ei lukoss' ole porttimme, ne korsill' On salvatut vaan, itsest??n ne aukee. (Sotahuutoa kuuluu kaukaa.) Haa, kuulkaatten! Aufidius on se. Kuulkaas, Kuin rehkii h?n ja armeijaanne pirstaa!
MARCIUS. Oo, niiks' on tullut!
LARTIUS. Melu tuo se olkoon Nyt oppaamme. -- Hoi, tikapuita t?nne!
(Volskilaiset tulevat ja marssivat n?ytt?m?n poikki.)
MARCIUS. Meit' eiv?t pelk??, ulos rynt??v?t he. Syd?nten eteen kilvet nyt, ja, syd?n Lujempana kuin kilpi, taistelkaa! -- K?y p??lle. Titus! Enemm?n, kuin luulin, Meit' ilkkuvat he; vihast' oikein hiestyn. Eteenp?in, veikot! Volskilaiseks sanon Sen, joka v?ist??; miekkaa saa se maistaa.
(Sotamelua. Roomalaiset ja Volskilaiset poistuvat taistellen. Roomalaiset per?ytyv?t varustustensa taakse. Marcius palajaa.)
MARCIUS. Etel?n rutto teid?t nielk??n, roistot, Te, Rooman saasta! Rohtumat ja paiseet Niin sy?k??t teit', ett', ennen jo kuin n?hd??n, Teit' inhotaan, ja, vastatuulta k?yden, Levitk??n virstain p??st? teihin rutto! Te, hanhen sielut ihmishahmossa, Te pakenette orjaa, jonka voittaa Vois apinakin! Helvetti ja Pluto! Kaikilla teill' on haavat takapuolla; Punainen selk?, mutta pelvon horkast' On naama kalvas. K??nn?s! P??lle k?yk??! Tai, kautta taivaan tulten, volskit j?t?n Ja teihin isken. P??tt?k??, ja menk??! Jos lujina te pysytte, niin heid?t Ajamme heid?n vaimojensa luoksi, Niinkuin he meid?t saartovallillemme.
(Sotamelua. Volskilaiset ja roomalaiset palajavat ja ryhtyv?t uudelleen taisteluun. Volskilaiset per?ytyv?t Corioliin ja Marcius ajaa heit? takaa portille saakka.)
Nyt auk' on portti. Miehi? nyt olkaa! Ei pakolaisille, vaan vainoojille Sen avaa onni. Seuratkaa mua, tulkaa!
(Sy?ksyy sis??n portista, joka suljetaan h?nen j?lkeens?.)
1 SOTAMIES. Mik' uskaljas! En min?.
2 SOTAMIES. Enk? min?.
3 SOTAMIES. Nyt lukon takan on h?n.
KAIKKI. Selk??ns' saa h?n.
(Titus Lartius tulee.)
LARTIUS. Miss' ompi Marcius?
KAIKKI. Surman suussa varmaan.
2 SOTAMIES. Pakoojia h?n kantap?ill? seuras Portista sis??n; kiirein suljettiin se; Siell' yksin??n h?n koko kaupunkia Nyt vastaa.
LARTIUS. Jalo veikko! Tunteellisna H?n tunnotonta miekkaans' uljaamp' on; H?n seisoo, se kun taipuu. Mennyt mies! Rubiini t?ysi ja sun painoisesi Ei kalliimp' olis kalleus. Sotur' olit Sa Caton henke?, et hurjan julma Vain iskeiss?s, ei, jyrisev? ??nes Ja katsees tulinen sun vihamiehes Niin vapisemaan sai, kuin koko mailma V?rissyt olis kuumeissaan.
(Marcius palajaa veriss??n ja viholliset