Alla kasvon kaikkivallan | Page 5

lempeni ei ole pieni eik? matala. Tunnenhan itse sen kautta juuri nousevani jumaliin.
--Suuret sanat eiv?t suuta halkaise. Mutta mill? todistat sanasi?
--Tuntoni todistuksella, joka sanoo, ett? tulen p?iv? p?iv?lt? paremmaksi ihmiseksi.

TIETOVIRSI.
--Sallinet, ett? h?iritsen sinua? N?in tulen tuikkivan lampustasi y?h?n sankeaan.
--Olet tervetullut, kun et kauan viivy. My?skin minulle voi olla hyv? hetkinen huoahtaa.
--N?yt?t vanhalta ja rasittuneelta. Milloin lienet viimeksi lev?ht?nyt?
--Lep??n silloin, kun puhun muiden ihmisten kanssa. Mutta yksin ollen minun ajatukseni ei lep?? milloinkaan.
--Sin? olet paljon yksin?
--Min? olen aina yksin. Mutta muiden seura est?? ajatusteni paljouden aivojani pakahduttamasta.
--N?en paljon kirjoja edess?ni. Mit? etsit niist??
--Koetan oppia ik?ni kaiken.
--Mutta lyhyt on ik? ihmislapsen. Luuletko koskaan kaikkea k?sitt?v?si?
--Tied?n oppivani vain pienen murto-osan. Mutta minun j?lkeeni tulee toisia, jotka j?lleen viev?t el?m?nty?t?ni eteenp?in.
--Ja mit? kutsut sin? el?m?nty?ksesi sitten?
--Samaa, mink? pit?isi olla jokaisen ihmisen el?m?nty?. Mutta kaikki ihmiset eiv?t sit? k?sit? viel? ja siksi on se j??nyt viel? vain muutamien yksil?iden hartioille.
--Siis mik? sitten?
--Tiedon valkeus. Tulla tuntemaan kaikki, mit? maassa, maan alla ja vesiss? on. Ja jos mahdollista, tulla tuntemaan my?s kerran, mit? piilee maailmankaikkeudessa.
--Ja jos tuo olisi mahdollista? Luuletko, ett? ihmiset tulisivat siit? sen paremmiksi?
--Sit? en tied?. Mutta ainakin uskon, ett? he tulisivat suuremmiksi. Ja Jumalan kaltaisemmiksi.
--Uskotko itse Jumalaan?
--Tiedon summa on Jumala. Mutta meill? on siihen viel? pitk? matka.
--Ja ennen kuin p??semme siihen? Mill? siihen saakka henkemme polttoa viihdytt???
--H?nt? etsim?ll?. En tied? mit??n muuta keinoa.
--Etsitk? H?nt? my?s kirjoistasi?
--Etsin aina H?nt?.
--Ilman ett? sinulla on toivoa edes koskaan l?yt?? H?nt? el?ess?si?
--Niin. Siksi teenkin ty?t? tulevien sukupolvien edest?.
--Ja voiko tuo syd?nt?si tyydytt???
--Ei aina. Ei vaikeina hetkin?ni.
--Milloin ne tulevat?
--Silloin kun ep?usko tulee. Silloin kun ty?ni tuntuu niin turhalta ja edess?ni oleva taival niin toivottomalta.
--Ymm?rr?n. Tuo tapahtuu joskus kaikille ihmisille.
--Mutta ehk? useimmin tiet?jille. Sill? heill? olisi niin monta totuutta, joita he tahtoisivat ihmisten lapsille lahjoittaa. Mutta ihmisten lapset eiv?t tahdo ottaa vastaan niit?.
--Uskotko aina tietojesi totuuteen?
--En aina sit?k??n. Ja nep? ne lienev?tkin juuri vaikeimpia hetki?ni.
--Mit? silloin teet?
--Painan silloin p??ni alas n?yryydess? ja tunnustan, etten varmuudella tied? mit??n. Mutta tunnen, ett? ty?ni kasvaa juuri tuosta n?yryydest?.
--Ja tyytym?tt?myydest??
--Niin. Sill? se pakottaa minut ij?ti pyrkim??n.
--Mutta my?s j??m??n ij?ti ep?t?ydelliseksi niinkuin elosi ty?kin?
--Ei ole t?ydellist? mik??n inhimillinen. Kuitenkin osaan olla kiitollinen siit?, ett? olen saanut aivot, joilla tutkia ja ajatella.
--Kiitollinen? Kenelle?
--Kohtalolle, Jumalalle, maailmankehitykselle, miten vain tahdot H?nt? nimitt??.
--Ja kun kiit?t H?nt?? Mit? silloin tunnet?
--Tunnen jotakin itse?ni varmempaa ja tietoisempaa liikkuvan l?hell?ni.

TAITOVIRSI.
--Tervehdin sinua, suuri taideniekka! Miksi niin tiukasti silmi?si sirist?t ja tuijottelet?
--Etk? n?e? Katson naista, joka seisoo tuolla kauempana.
--Miss??
--Tuolla, tuolla jalustalla. Mik? onni, ett? l?ysin h?net! Vahinko vain, ett? h?n ei jaksa s?ilytt?? asentoaan niin kauan kuin vaatisi siveltimeni.
--N?en naisen, joka on alaston. Eik? h?n siis h?pe? ollenkaan?
--Ei, sill? h?n tiet??, ett? h?nen ei ole tarvis h?vet?. H?n tiet??, ett? kauneuden jumala itse on h?nen muotonsa muovaellut.
--Kenties h?n on viel? ylpe? kauneudestaan?
--Ep?ilem?tt? h?n on ylpe?, niinkuin on rikas rikkaudestaan ja nero neroudestaan. Ja eik? h?nell? ole siihen mielest?si oikeutta sitten, sill? onhan kauneus taivaan ylin armolahja?
--Jos on kuin sanot, eik? h?nen pit?isi kantaa sit? n?yryydess? ja h?veli?isyydess??
--Ei mielest?ni. Vain rumuus peitt?k??n itsens? ja k?yk??n allap?in. Kauneuden teht?v? on s?teill? kaikille vapaana ja alastomana.
--Kuolemattoman kauneuden, tarkoitat?
--Teen h?net kuolemattomaksi.
--Henki yksin on todella kuolematon.
--Siisp? puhallan el?v?n henkeni h?nen sieraimiinsa! Etk? n?e, kuinka h?n alkaa el?? ja hengitt?? toista, ihanampaa ja ij?isemp?? el?m?? tuossa kankaallani?
--N?en kauniin naisen kuvan, joka aistejani miellytt??.
--Etk? muuta? Etk? n?e h?ness? sen ij?isen ihanuuden rakkautta, joka t?ll? hetkell? t?ytt?? koko olemukseni?
--En. Mit? sin? nimit?t ij?iseksi, nimit?n min? ajalliseksi.
--Luuletko, ett? luon silm?ni h?neen h?nt? himoitakseni? Luuletko, ett? rakastan h?nt? sill? rakkaudella?
--Siis mill??
--Toisella, paljon suuremmalla ja korkeammalla, jonka kautta ja jonka voimasta juuri olen taiteilija. N?en h?ness? jotakin n?kym?t?nt?.
--Jos niin on, mit? teet h?nell? siis? Miksi et l?het? kotiinsa h?nt??
--Tarvitsen h?nt? mielikuvani kiteytt?misess?. Tarvitsen h?nt? sitoakseni h?nen ajallisiin muotoihinsa jotakin ajatonta ja rajatonta, joka liikkuu sielussani.
--Miksi sitoa sit?? Miksi et salli sen t?ydess? vapaudessaan siell? liikkua ja l?ikehti??
--En voi muuten tarjota sit? ihmisille.
--Ja ellet voisikaan? Pit?isitk? sit? sitten niin suurena onnettomuutena?
--Kyll?.
--Kenelle? Meille vai itsellesi?
--Pit?isin itse?ni kitupiikkin?, joka ei jaa maljastaan janoaville, vaikka miljoonat k?det h?nt? kohden tuskaisesti kurkottavat.
--Etk? pelk?? siten suurta pienent?v?si? Etk? pelk?? siten pyhint? alentavasi ja my?s samalla ij?ist? itse?si?
--En. Enh?n tee muuta kuin mit? ovat tehneet kaikki suuret uskonnonperustajatkin, silloin kun he ovat syvimm?t ajatuksensa sanoihin pukeneet.
--Et voi itse?si verrata heihin. He ovat Jumalan totuutta eiv?tk? kauneutta julistaneet. Taikka niinkuin se sinun kielell?si kuuluu: ihmisille tajuttaviin muotoihin pukeneet.
--Jos pid?t sen pienemp?n? syntin?, niin mielell??n minun puolestani. Mutta kuinka luulet muuten totuuden kauneudesta erottavasi?
--Kaikki totinen totuus on aina kaunista.
--Ja kaikki oikea kauneus on aina totta. Mutta ty?ni h?iriytyy, en nyt tahdo antautua kanssasi sanasotaan.
--Yht? v?h?n kuin min?k??n. Mutta salli viel? yksi kysymys!
--Sano se siis!
--Ymm?rr?n, ett? etsit ihannettasi...
--En! Se on jo minulla. Etsin vain ilmaisua sit? ilmi saadakseni.
--Ja senk? luulet l?yt?neesi tuon naisen katoavaisesta muotomuhkeudesta?
--L?yd?n kaavat h?nest? katoamattomalle kauneuskuvalleni.
--Niink? alhaiseksi arvaat ihanteesi? Vai n?etk? Jumalan my?skin maan tomussa siis?
--Kuinka en n?kisi? Kuinka en uskoisi kaiken el?m?n jumaluuteen? Enh?n muutoin voisi hetke?k??n harjoittaa taidettani.
--Se ei ole taakka sinulle?