Alla kasvon kaikkivallan

Alla kasvon kaikkivallan, by
Eino Leino

The Project Gutenberg EBook of Alla kasvon kaikkivallan, by Eino
Leino This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Alla kasvon kaikkivallan
Author: Eino Leino
Release Date: December 24, 2004 [EBook #14440]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALLA
KASVON KAIKKIVALLAN ***

Produced by Tapio Riikonen

ALLA KASVON KAIKKIVALLAN
Mystillinen trilogia
Kirj.

Eino Leino
1917.

SISÄLLYS:
ALLA KASVON KAIKKIVALLAN. Mystillinen trilogia. Erään
aikansa lapsen ajatuksia, tunnustuksia ja kaukonäkyjä
Itsestäni minä vain todistan
I. Jumaltieto
Tähdet Ihmiset Pajavirsi Lemmenvirsi Tietovirsi Taitovirsi Kirkkovirsi
Kuningasvirsi Tuomarivirsi Toukovirsi Mieronvirsi Täydelliset
II. Jumaltunto
Syvyyden ääniä Laiva Sydämen hyvyys Runous ja taide Ristiriita
Jumala on rakkaus Itsetutkistelua Rikos Neiet niemien nenissä Nuori
Väinämöinen Sininen loihtu Aurinkolaulu Piika pikkarainen Yksilö ja
yhteiskunta Neien surma Vastahankaan Raivottaret Iltahämärä
Myrskyjen nokka Taivaan vallat Kuolema Kiertokulku Maailmanloppu
Niniven lapset Kohtalottaret Maailmantaiteilija
III. Jumaltahto
Yleis-itselö Jälleensyntyminen Ristin tie Kansan suosio Rauhantekijä
Mestari Vapaus Itse-uhri Jumalan yrttitarha Polun päässä Näkymätön
saattaja Uni-elämä Myrsky-ihmiset Elämän muukalaiset
Kuolemattomuuden toivo Oikeudenmukaiset Yli-ihminen Neitsyt-Äiti
Epilogi

ALLA KASVON KAIKKIVALLAN

Mystillinen trilogia
Erään aikansa lapsen ajatuksia, tunnustuksia ja kaukonäkyjä
(1917)

ITSESTÄNI MINÄ VAIN TODISTAN.
Tiedän, että Hän on olemassa.
Hän, jota kaikki kirkkokunnat kiittävät ja jonka palvelus on yhteistä
kaikille uskonnoille.
Laki tai Logos, Henki tai Herra, Brahma tai Jehova, kaikki ovat yhtä
hyviä nimiä Hänelle. Pääasia, että Hän on Hän ja että me Hänen
nimellään käsitämme Kaiken-Yhteyttä ja maailmanrakenteen ääretöntä,
ihmeellistä, itsetietoista järkeä ja järjestystä.
Omasta puolestani nimitän Häntä mieluimmin Jumalaksi.
Hän on! Maailmankaikkeus ei ole enää tyhjä ja autio minulle.
En ole löytänyt Häntä kirjoista enkä kansantaruista, en luonnosta enkä
yksilöiden ja kansojen elämästä. Olen löytänyt Hänet omasta
kuolemattomasta itsestäni.
Nyt näen Hänet kaikkialla.
En aio todistella Hänen olemassa-oloaan enkä edes koettaa kuvailla
Hänen olemustaan, sillä eiväthän mitkään ihmiskielen eivätkä
ihmismielen sanat kuitenkaan riittäisi siihen.
Aion laulaa vain kuin lintu äänelläni. Aion kuuluttaa vain Hänen ijäistä
kunniaansa.
Teen sen ilosta enkä velvollisuudesta.
Teen sen saman luonnollisen välttämättömyyden voimasta kuin meri

pauhaa tai koski kohisee, kuin aamukaste kimaltelee auringossa tai
kärsivän poskelta kyynel vierähtää.
Laulunlahjani pyhä pakko se on. Tiedän sen Häneltä saaneeni, tahdon
tuntea sen Hänelle myös takaisin antavani.
Hän on tehnyt suuren ihmeen minussa. Ja nyt näen minä pelkkää
ihmettä kaikkialla.
Tuskin tulevat nämä näkemykseni ketään toista hyödyttämään tai
kenellekään muulle Hänen olemassaoloaan todeksi vakuuttamaan. Enkä
usko, että ihmiset olisivat edes onnellisemmat, jos niin tapahtuisi.
Mutta minä olen varma siitä, että he silloin olisivat hiukan lempeämmät
ja hiukan laupiaammat toisilleen.
Olen liian vanha jaksaakseni käsitystäni muille tyrkyttää. Olen liian
viisas edes koettaakseni käännyttää ketään samoin uskomaan ja
ajattelemaan.
Hän on opittava eikä opetettava.
Hän on tunnettava, kunkin omassa mielessään ja omassa sielussaan,
eikä kaikkialla ja joka hetki suullaan tunnustettava.
Mutta kerran tai kaksi elämässään saattaa ehkä tehdä sen, Hänen pyhää
nimeään turhaan lausumatta, silloin kun tuntee, että Hänen suuri
hetkensä on lähestynyt.
Silloin on Hänen nimensä mainittava. Silloin on kuulutettava Hänen
kunniaansa.
Tuo hetki tulee joskus jokaiselle.
Nyt on se tullut minulle. En voi väistää enkä välttää sitä, en voi
valehdella enkä teeskennellä Hänen edessään.
Itsestäni minä vain todistan.

I. JUMALTIETO.
»Vain täydellisille voi Hän ilmoittaa itsensä täydellisenä.»

TÄHDET.

1.
Seisoin yksin hiljaisessa talvi-yössä. Näin maailmoiden äärettömyyden
kuin korkean tähtiteltan kaartuvan ylitseni.
Äänetön hartaus täytti minut. Ei pelko eikä vavistus, vaan pyhä, rajaton
kunnioitus ja kiitollisuus kaiken sen suuren ja ijäisen edessä, jota tunsin
olevani kutsuttu aavistamaan, vaikka en ehkä valittu tajuamaan tai
kenellekään muulle tajuttavaksi tekemään.
Siksi huokasi sieluni kohti korkeutta:
--Tähdet kirkkaat! Mitä saattaa kurja kuolevainen tietää Hänestä, joka
oli, joka on ja joka yksin on todella olevainen?
Vyöryi vastaus kuin syvien vetten pauhu. Taikka saapui se minun
omasta sydämestäni:
--Kukaan ei voi tietää Hänestä enempää kuin kukin tulee Häntä omassa
itsessään tuntemaan.
Eikä tuo vastaus vielä tyydyttänyt minua.
Se vain herätti toisia kysymyksiä. Kuulin niiden ponnisteleivan esille
sielustani kuin tuskan ähkynällä:
--Miksi Hän ei siis ilmoita meille itseään? Eikö Hän voi taikka tahdo
tehdä sitä? Miksi Hän ei muuten valmistaisi meille tuon riemun

vapautusta?
Antoi vastauksen kuin etäinen tähtikuoro. Taikka ehkä soinnahti tuon
pulman kuullessaan kuin tuhansin kannelkielin oma korkeampi,
henkisempi minuuteni:
--Hän tekee sen aina ja kaikkialla. Täytyy olla vain korvat kuulla ja
silmät nähdä sitä havaitakseen.
Eikä tuokaan vastaus vielä tyydyttänyt minua. Mutta se vaiensi minut
moneksi pitkäksi tuokioksi.

2.
Mietin ja mietin. Tunsin, että tarvittiin rohkeutta tunnustaa julki, mitä
nyt liikkui sielussani.
Minäkö, jumalankieltäjä, minäkö, tunnettu vapaa-ajattelija, minäkö,
koneellisen maailmankatsomuksen tunnustaja, tässä seisoin
yksinäisessä talvi-yössä ja kaikessa hiljaisuudessani tutkistelin
suhdettani korkeimpaan olentoon?
Eikö se ollut tuiki naurettavaa?
Olihan maailman-arvoitus luonnontieteellisesti ratkaistu jo. Eihän ollut
mitään Henkeä ihmishenkeä korkeampaa, ei mitään Totuutta
korkeampaa kuin ihmistotuus. Ihminen