Aliina | Page 5

tuokaan uusi sen enemp?? kuin t?m? entinen.
R??t?li venytteli kumpaakin ja my?nsi ett? tuskinpahan kest?isi, mutta on kauniimpaa.
--Silloinpa ei ruveta valmista repim??n, teki em?nt? p??t?ksen.--Saat vaan my?d? minun osani muille.
--Antaisit panna uuden, sanoi Auvinen v?h?n pettyneen?.--Kuka sit? ostaakaan.
Vappu tuli t?m?n kuultuaan nypel?im??n vaatetta tarkemmin ja hieman kainosti sanoi:
--Kun olisi rahaa, niin min? ostaisin.
--Vappuhan sen kyll? saattaa ostaa, alkoi em?nt? kehoittaa.--Riitt??h?n sinun palkkasi hyvin kyll? siihen, kun laitat t?n? vuotena v?hemm?n muuta vaatetta.
L?sn?olijain kasvoille syntyi omituisia liikkeit?. Auvinen itse myh?ili ??nett?m?n?, puhumatta puoleen tai toiseen, ja r??t?li ryhtyi siivoilemaan sieraimiansa.
Aliinaan t?m? my?ntituuma vaikutti eniten. H?n siirtyi samassa pois p?yd?n luota ja seurasi levottomana keskustelun p??t?st?. Kun kauppa kuulosti rupeavan toteutumaan, meni h?n ?itins? luokse ja sanoi hiljaa, mutta jotenkin kiihke?sti:
--Elk?? hyv? ?iti my?k? tuota turkin p??llist?.
--Mink? t?hden? kysyi em?nt? ja katsahti tarkkaavasti tytt?reens?.
--Niin ett? antaa r??t?lin panna teid?n turkkiin.
--Ei, hyv? lapsi, t??ll? auta niin ylellisesti el??, huomautti em?nt?. --Kuningaskin kulunsa pit??, jopa ett? minunlaiset.
Aliinan mieli ei rauhoittunut. H?nen olisi tehnyt mieli sanoa jotain semmoista, ett? varmaan saisi ?idin taipumaan, mutta h?n h?pesi samassa omaa ajatustaan. Vastustamishalua se ei kumminkaan ehk?issyt ja h?n sanoi:
--Jos ette ?iti ota, niin en min?k??n huoli.
--No no, mit? sin? nyt puhut, varoitti ?iti.--Sinulla ei ole entist? turkkia, t?ytyy sinulle kelvata, mit? is?si mielell??n laittaa.
Aliina oli toivonut, ett? ?iti ymm?rt?isi h?nen tarkoituksensa ja peruuttaisi tuon harmillisen kaupan, mutta saikin vain nuhteita osakseen. Uhkamielin poistui Aliina tuvasta.--Tehk??t, ajatteli h?n, mutta niin kauan kuin Vappu on meill?, en pane sit? turkkia p??lleni.

IV.
Koti ei en?? ollut Aliinasta niin vieh?tt?v? ja iloinen kuin ennen. H?n katsoi osaaottamatta ja kaipauksella, kun nuoremmat sisaret ja veljet iloisina kiipeiliv?t is?n syliss?, milloin t?m? oli saapuvilla. H?n oli sen sijaan melkein kokonaan vieraantunut is?st?, eik? t?m?k??n puolestaan hyvitellyt h?nt? niinkuin ennen. Aliina siit? tunsi ik?v?? mielt?, ja v?list? teki mieli menn? toisten lasten mukana nahuamaan is?n ymp?rille, mutta siit? ei tullut en?? totta. Ajatella kyll? saattoi, mutta jos aikoi ottaa askeleen, niin se keskeytyi. Pahemmin vaivasi se, kun is? hyvin harvoin en?? katsoi suoraan silmiink??n, mutta n?ytti kumminkin aina ep?ilev?sti seuraavan h?nen k?yt?st??n.
Yst?vyys Vapun kanssa oli my?skin loppunut. Se ilmeni toiselta puolen tylyyten? ja toiselta puolen inhona. Vappu ei vastannut tarpeellisiinkaan kysymyksiin, ja Aliina h?nt? karttoi niin, ettei ruvennut sy?m??n eik? juomaan yksist?, ja siirtyi pois, jos he sattuivat l?hekk?in istumaankin. H?n olisi suonut sen menev?n vaikka minne, niin ettei kuu kuulisi eik? p?iv? n?kisi. Mutta mink? h?n sille tekisi, ett? saisi pois silm?ins? edest?? Uusien ik?vien havaintojen sattuessa syntyi hyvinkin rajuja ajatuksia, mutta ne supistuivat lopulta siihen p??t?kseen, ett? ainakin vuoden lopussa se on saatava pois vaikka mill? keinolla. Jos ei rohkene sanoa sit?, mit? mieli teki, niin h?n ennen vaikka valehteleekin ?idilleen Vapusta; sanoo vaikka varastaneen, kyll? sitten ei ?iti huoli. H?ness? kiihtyi vakoilemishalu, vaikka se alussa v?h?n peloitti ja h?vettikin. Ep?ilt?vien henkil?iden j?lki?, olipa ne kotoisia tai kyl?isi?, veti h?nt? vastustamaton halu nuuskimaan.
Er?s noita ep?ilt?vi? oli suutari Naulanen, ja kun se joulun edell? tuli palkkajyvi??n noutamaan, otaksui Aliina heti olevan salaisia hankkeita tekeill?. Ensiksikin satutti se k?yntins? h?m?r?n ajaksi ja vessasteli hyvin rehellisen tavalla tuvassa tyhjine s?kkineen, tuumaillen, ett? siin? on h?nen vaimonsa eloaitta.
--Kuinka kauan se tuon aitan t?ydell? el??? kys?isi joku.
--Elelee se hyvien s?iden aikana kuukauden p?iv?t, mutta pakkasilla pureksii l?mpimikseen enemm?n, lasketteli suutari.
Aliinaa n?m? pilapuheet eiv?t ollenkaan huvittaneet, h?n odotti muuta. Ja kun Naulanen pyysi talosta hevosta vied?kseen s?kkins? myllyyn, pujahti Aliina eloaittaa l?hell? olevan halkopinon taa vahtimaan. Kappaleen aikaa h?n sai odottaa is??ns? ja Naulasta aitasta joutuvaksi, mutta kun ne joutuivat, niin loppu k?vi sukkelasti. Useampia s?kkej? siin? lenn?htikin kynnyksen yli rekeen, ja samassa l?hti suutari ajamaan t?ytt? kyyti?. Navetan taitse kierrellen palasi Aliina vakoilupaikaltaan. Valoisaan tupaan meneminen h?vetti, aivan kuin h?n olisi tullut joltain rikosretkelt?. Is? oli jo enn?tt?nyt ennen ja istui jotenkin ajattelevan n?k?isen? lavitsalla.
Em?nt? tuli tupaan ja kysyi suutaria.
--Se jo meni, ilmoitti Auvinen.
--Sill?p? kiire, ajattelin sy?tt??, kun ruoka joutuu, sanoi em?nt?.
--Johan sille min?kin siit? mainitsin, vaan kuului olevan kiire jouduttaa jyv?s?kki jauhoiksi.
Aliina kuunteli syrj?st? vanhempiensa keskustelua ja ihmetteli, miten ulkokullattuna is? osasi olla, s??lien samalla ?iti?, joka ei n?kynyt v?h??k??n ep?ilev?n, vaan uskoi aina hyv?? ja piti kaikki totena. Ensi kerran tuntui oikein ik?v?lt? se seikka, ett? h?nen vanhempansa eiv?t olleetkaan sellaisia kuin oli luullut. Ennen h?n uskoi, ett? ne puhuivat kaikki asiat toisilleen oikein ja ettei niill? ollut mit??n salattavaa toisiltaan, ja nyt niit? ilmestyi v?h?nv?li?. Tuntui oikein pahalta, ett? ?iti? tuolla lailla petet??n eik? kukaan sille sano. Mutta h?np? sanoo.
Monesti olivat jo sanat valmiiksi ajateltuna, ettei muuta kuin aukaisee suunsa, mutta silloin laskeutui kuin jokin paino kielelle.

V.
Joulun pyh?in aikana oli Lahnaniemess? tavallista enemm?n eloisuutta, kun em?nn?n veli, M?ntym?en H?linen, tuli tytt?rineen vierailemaan. Vaikka n?in l?heisi? sukulaisia, olivat he kesken??n seurustelleet hyvin v?h?n. Vanhempiensa elinaikana oli em?nt? k?ynyt useinkin syntym?paikallaan, mutta niiden kuoltua harvenivat k?ynnit, kun ei veli moneen vuoteen vastannut vuoroansa. Syyksi teki sen, ett? kun h?n asuu toisessa pit?j?ss? ja on matkaakin. Nyt oli h?nen