Aksel ja Valpuri | Page 3

oiv' on uutinen. On hyv? mulle.
(Menee.)
AKSEL palaa takaisin, puettuna toivioretkel?is-kaappuun, johon kommankynsi? on ommeltu; h?nen on k?dess??n valkoinen sauva ja leve?lierinen hattu.
Jo poissa! Hakonille hauskaa sanaa Vaan rienn?t?; ma tulen itse. -- H?nt? H?n lempii! Hakon Valpuria lempii! -- Mut Valpur lempii minua. Vaan mist?, -- Vaan mist? tied?t, ett? sinua H?n lempii? Kuningas on Hakon, Valpur On impi, naisen osa heikkous. H?pe?, Aksel! Syntisenk? sopii Ep?ill? puhtautta enkelin? Mut tytt? mielii loistoon! -- Aksel, Aksel! Kun t?ss? Herran eteen polvilleen H?n lankes syd?n t?ynn? rakkautta, Maailman loisteko se silloin kiilsi Sen puhtukaisen katseessa? -- Ah, aika Tuhoopi kaikki! Pyramiiditkin Se Niilin lakeoilla pirstoilee, Kuin paljon muut' -- -- Oi, rakkaus, et ole S? hyv?, puhdas aisto; pelvon, vihan Ja ep?luulon miehen syd?mess? S? her?t?t! -- -- Viis vuotta! Muuttunut Sill' aikaa olen, tok' en vahingoksen', Nyt urho olen; tyyni, ter?v?mp' On katseheni; tumma, taaja parta On leuassan'; ei miekka tupessaan Sill' aikaa ruostunut; mua arvoin maini Suur' Henrik Leijona; ja h?nen vuokseen Mun rinnassan' ja olkap?iss?ni On monta kurttunutta arpea. Jos rakas olin Valpurille ennen, Niin enemm?n nyt lienen miehen?. Mi mieluisemp' on naiselle kuin miehuus?
(Silm?ns? pystyy kukkasseppeleeseen.)
Oi, kukat armahat! Kuin valorikas Kev?inen p?iv? sinilakineen Te suruani lievit?tte. Thora Jo impinens? tulee messusta. Nyt toimeen! Onneani harmaap??n? Nyt vakoilen. Jos huikentelee Valpur, Niin pois, niin rient?en kuin tulinkin, Ja Henrik Leijonan taas joukkoon joudun Ma nuolta nopeammin; siell? surman Pian Vendil?isten tapparasta saan. Ja vangiksi jos joudun, pakanat Jos Radegastin, Svantevitin, Provon Tai hirvitt?v?n Sivan alttarilla Mun uhraisivat, -- pahempaa ei tuo! Jo t??ll? uhriks jouduin kristitylle Ma jumalattarelle julmemmalle.
(Menee syrj??n. Kuningatar rouvineen ja neitoineen menee poikki kirkon.)
VALPURI tulee viimeisess? parissa; seisahtuu n?ytt?m?n edustalle ja sanoo kumppanillensa:
Svanhvide, mene vaan ja minut j?t?, Ett' ensin tavan mukaan haudoill' is?- Ja ?iti-vainaan rukoilla ma saan. Sua sitte seuraan.
(Kuningattaren seurue menee pois. Valpuri kumartuu polvilleen vanhempainsa haudoille.)
AKSEL (joka valepuvussa on palannut, kumartuu my?s polvilleen v?h?n kauemmaksi).
Taivahinen! Tuoss' on On Valpur! H?nt? tuskin en?? tunnen. Kuink' uhka varreltaan! On t?ysi ruusu, Mik' ennen vaan ol' umpu. Kuinka kauniiks On k?ynyt! Muotonsa on sama vaan. Mut punaruusut, -- surun liljoiks ovat Ne valjenneet. Mua onnellista! Reippaan Verev? jos h?n ois, mua kammottaisi.
VALPURI (nousee seisoalle katsoen ymp?rillens?). M? yksin olen. Tuossa vaan on vanha Pyhiss? matkustaja polvillaan.
(Menee pylv??n luo, jossa nimimerkit ovat, ottaa vanhan kukkasseppeleen pois ja panee uuden, tuoreen sen sijaan.)
S? terve, lempiseni! Hyv?? huoment'!
AKSEL. Oi, taivas!
VALPURI (katsoo Akseliin). Kuinka harras vanhus on.
AKSEL. Oi, is? hyv?, kiitos armostasi.
VALPURI. Kuink' autuas on ukko harmaap?inen! Pyh?lt? retkelt' on h?n palannut, On huojentanut syd?mens? vaivaa; Hautansa partaall' on h?n viatonna, Puhtaana nyt; kuin helma yst?v?n Se h?lle aukee. Hyv? Jumala! Kuink' ihmeen lailla k?y maailmass' sent??n, Iloa lapsellista usein vanhus Kun nauttii, nuorta suru suuri kalvaa.
(Menee Akselia kohden h?nen noustessansa seisoalle.)
S? terve, terve, hurskas vaeltaja!
AKSEL. M? kiit?n teit?, sulo Valpur neito!
VALPURI. Sa tunnet minut?
AKSEL. Tulin Nidarosiin Osaksi polvilleni langetaksen' Olavi pyh?n arkun etehen, Osaksi tuomaan teille kirjett? Ja terveisi? Saksan maalta, jonka Kautt' tieni kulki. Helfrid orpanaanne Ma Immersborgissa jo tervehdin, Ja hyv?? vastaanottoa h?n mulle Hyv?st? sanomastan' ennusti.
VALPURI. Mua mailla mantereill' ei tunne kenk??n; Hyv' yst?v?n' on Helfrid vaan; mut kaukaa Sa tulet, mit? tuotkaan?
AKSEL. Helfrid rouvall' On veli.
VALPURI (punastuu) Aksel Thordinpoikako?
AKSEL (syrj??n). Oi, liljat ihanaiset, muututten Taas ruusuiksi! (??neen.) Niin, Aksel Thordinpoika; On kunnon uros, hieman murheinen. Henrikin leiriss' Saksiss' yhdyimme; H?n matkastani Norjaan tuskin kuuli, Kun kirjeen t??n h?n antoi pyyt?in, ett? Sen teid?n omiin k?sihinne toisin.
VALPURI (katsahtaa, pelonalaisena kirkkoon p?in; havaittuaan olevansa kahden kesken vieraan kanssa ottaa h?n kirjeen).
Tuot, ukko, tiedot tervetulleet!
AKSEL. Tuonko? No, Herra teit? siunatkohon!
VALPURI. Osaa Sa otat Aksel Thordinpojan onneen?
AKSEL. My?s Valpur sulon. Kirje lukekaa!
VALPURI (avaa kirjeen ja lukee).
Nuor' Aksel kirjeen kirjoittaa, Oi, Valpur valioni! Suo, Herra, ett? saavuttaa Se armaan morsioni!
Ma sulle kultasormuksen Nyt sormellesi annan; Sua aina lemmin, herttaisen', Ja mieless?ni kannan.
Sa muista, armas, tarkoin vaan: Sun kihlaan t?ll? lailla, Vaikk' Akselisi matkoillaan On kaukaisilla mailla.
H?n Henrikin on joukossa; On kultaa kannuksensa, Velsklannista on miekkansa, On pulska pukimensa.
Mut unta ei h?n ?isin saa, Mik' urhon oisi mieleen; Sill' enteet monta unelmaa Jo toivat h?nen tielleen.
?l' erkane s? minusta, Ain' ollos armahani! En koskaan luovu sinusta, Sa Valpur ainoani!
Ja usein onni vaihtelee; Niin k?ynee lempiv?lle, Ett' Roomast' Aksel saattelee Pian sulosanan h?lle.
Ehk' Aksel, kosk' et luulekkaan, On eess?s, kyyhkyseni! Hyv?sti, Valpur kaunokkaan', S? syd?nk?pyseni!
(Tirkistelee surumielisesti kirjeeseen ja kertoo hitaasti ja alakuloisesti:)
Ehk' Aksel, kosk' et luulekkaan, On eess?s, kyyhkyseni!
(Aukaisee silm?ns? ja havaitsee samalla Akselin, joka on riisunut valepukunsa.)
Oi, taivahinen!
AKSEL (sy?ksee Valpuria syleilem??n). T?ss' on h?n, Valpur kaunokkaan', S? syd?nk?pyseni!
VALPURI. Aksel!'
AKSEL. Valpur!
VALPURI. Voi, se Sin?k? olet?
AKSEL. Ei, en ole Aksel; Sill' Aksel oli poika murheellinen, Ja t?ss?, armas Valpur, syleilet s? Onnellisinta sota-urosta.
VALPURI. Mun Akselini, onko mahdollista?
AKSEL. Uskolliselle syd?melle kaikk' On, armas tytt?, mahdollista, kaikki Vaeltajalles onnistui. Nyt on H?n m??r?n p??ss', ei haudan partaalla, Ja kiitt?? Herraa h?nen annostansa. Ma valan vannoin, ett'en palais ennen, Kuin kirkko lempemme on hyv?ksynyt.