Aili | Page 9

tee. H?n on liian tarkka vanhan ajan s??nt?jen noudattaja.
KARHI.
Te siis vastahakoisesti niit? seuraatte?
AILI.
Tietysti! Ne rasittavat minua.
KARHI.
No, mutta herrainen aika! Tied?ttek?, jos min? nyt rehellisesti sanon ajatukseni --
AILI.
Sanokaa vaan.
KARHI.
-- niin on teiss? vika itsess?nne.
AILI.
Minussako?
KARHI.
Ei t?ysi-ik?ist? neitoa voi mihink??n pakoittaa.
AILI.
Hyv? teid?n on niin sanoa. Olisittepa itse lapsuudestanne asti kasvatettu h?kiss? istumaan. -- Ja katsokaapas vaan kanarialintua. Jos sen p??st??kin vapaaksi ulko-ilmaan, niin joutuu se aivan ymm?lle. Ei se osaa k?ytt?? hyv?kseen vapauttaan.
KARHI.
Mutta jos se n?kee muita vapaita, iloisia kanarialintuja, yhtyy se joukkoon ja oppii pian vapautensa arvoa k?sitt?m??n.
AILI.
Niin! Min? ymm?rr?n teit?. Tehk??mme me kolmen liitto. Min? yhdyn teid?n vapaasen seuraanne. Tahdotteko?
KARHI ja HELLI.
Riemulla!
AILI.
Ja nyt rupeatte te, herra Karhi, meit? sinuttelemaan.
KARHI.
Kernaasti. Ja tekin nimit?tte sitten vaan Teuvoksi minua.
AILI.
No tietysti.
K?ttelev?t.
HELLI.
Me sinuttelemme toisiamme jo ennest??n.
AHRéN.
Tulee.
Kas vaan, kuinka syd?mmellinen k?ttely.
AILI.
Oo! Sulhonikin siin?. Terve tullut.
AHRéN.
Tervehtii.
Onko ?iti kotona?
AILI.
Ei ole, mutta kyll? h?n pian tulee.
AHRéN.
Itsekseen.
Sen arvasin.
AILI.
Mit? h?nest??
AHRéN.
Ei juuri mit??n erityist?, mutta --
KARHI.
Hellille.
Ehk? j?t?mme heid?t.
HELLI.
Niin, menemme vaikka puutarhaan.
Menev?t.
AILI.
Minnek? te --?
AHRéN.
Ailille.
Antaa heid?n menn?. Tahdon puhua kanssasi.
VII:s KOHTAUS.
Aili, Ahrén.
AILI.
No mit?p? sinulla nyt niin vakavia tuumia?
AHRéN.
Min? k?yn suoraan asiaan.
AILI.
Heitt?ytyy huolettomana sohvaan.
No!
AHRéN.
Minua eiv?t miellyt? nuo sinun yst?v?si.
AILI.
Pist?v?sti.
Vai niin!
AHRéN.
Tahdon siit? syyst? ajoissa sinua varoittaa. Sin? olet kokematon tytt? viel? ja annat siksi kaikellaisten aineksien helposti itseesi vaikuttaa.
AILI.
Niink? luulet!
AHRéN.
Min? tunnen sinut paremmin kuin sin? itse.
AILI.
Vai niin!
AHRéN.
Sin? et koskaan voi tulla onnelliseksi aviopuolisoksi, jos avaat korvasi tuon keltanokan hurjille mielipiteille.
AILI.
Millaisia ne sitten ovat?
AHEEN.
Olisihan h?n valmis vaikka kumoamaan kokonaan meid?n yhteiskuntamme.
AILI.
Ivallisella hymyll?.
Mutta jos minulla oli samallaista halua.
AHRéN.
L?hestyy.
?l?h?n nyt ole niin ajattelematon. Muista ?iti?si ja minua.
K?y istumaan sohvalle Ailin viereen.
?itisi on kasvattanut sinut niin puhtaaksi, niin, -- niin -- kuinka sanoisinkaan. H?n iloitsee ??rett?m?sti siit?, ett? h?nen on onnistunut kasvattaa sinut juuri sellaiseksi, jommoinen h?nen mielest??n immen esikuva on. Kuinka voisit sin? turmella h?nen vaivaloisen ty?ns? hedelm?t.
Hyv?ilee Ailia.
AILI.
Mutta min? en voi olla sellainen, kuin h?n tahtoo.
AHRéN.
Muistahan minuakin. Olenhan oppinut sinua kunnioittamaan, ihailemaan juuri sellaisena, jommoiseksi ?itisi sinut kasvatti. Tahdotko sin? nyt minun toiveeni murtaa?
AILI.
Onhan sinulla el?m? edess? ja maailma auki. Hankit toisen, joka paremmin vastaa toiveitasi.
AHRéN.
Kuinka voit sin? tuolla tavoin puhua. Nyt olemme toista vuotta kihloissa; min? olen yh? paremmin oppinut sinua tuntemaan, ja rakkauteni on samassa m??r?ss? kasvanut. Sin? olet nyt maailmani, koko tulevaisuuteni. Enh?n voi sinutta en?? toimeen tulla.
Nojaa p??ns? Ailiin.
AILI.
No, etk? sin? voisi sitten en?? minua rakastaa, jos min? muuttuisin toisellaiseksi, kuin mik? olen ollut t?h?n asti?
AHRéN.
Kyll?! -- Mutta min? k?rsin kuitenkin, jos n?en sinun menett?v?n kalliimman ominaisuutesi.
Suutelee.
Eik? sinusta tunnu kuitenkin suloiselta istua n?in minun rinnallani, sylitysten, kaulatusten.
AILI.
Kuinka kummallista! ?sken viel? kuohui aivoissani uusia ajatuksia, uusia n?k?aloja. -- Nyt haihtuvat ne jo kokonaan. Yksi ainoa suloinen hurmaava tunne vallitsee sielussani. ?sken vallitsivat aivoni, nyt olen kokonaan syd?mmeni vallassa....
AHRéN.
Eik? n?in olisi paras aina olla?
AILI.
Hiljaa.
Mink? l?hemm?s rintaasi minut painat, sen syvemm?lle vaivun tuohon selitt?m?tt?m??n hurmauksen tilaan. Eik? sinustakin silt? tunnu?
AHRéN.
Kyll?!
AILI.
Ollessani n?in, voin sulkea silm?ni, unohtaa kaikki tyyni, sinutkin, -- tuskin voin mit??n ajatellakaan. -- Mielikuvitukseni vaan on valloillaan. Se luopi eteeni kaikellaisia ihania kuvia.
AHRéN.
Mink?laisia?
AILI.
Min? luulen voivani todellakin sen sanoin selitt??. On aivan kuin n?kisin edess?ni taulun, jossa luonto uinuu ??net?nn?, hiljaa seisovat puut, v?r?ht?m?tt? j?rven pinta, kaikki, kaikki on niin hiljaa, -- mutta kuitenkin tuntuu silt?, kuin kaikki odottaisi k?rsim?tt?m?n? jotakin, -- aurinkoa. Se rusottaakin jo it?isen taivaan rannalla, ulottuvatpa sen tuliset s?teet jo korkeimman koivun latvaan, jossa lehdet vienosti k?yv?t v?r?htelem??n. -- Tuollainen kuva on edess?ni.
AHRéN.
Etk? muista, kuinka lapsena usein n?it samallaisia kuvia, heti kun vaan silm?si ummistit. Ainoastaan onnelliset, viattomat lapset sellaista mielikuvituksen leikki? n?kev?t.... Etk? nyt huomaa, kuinka ?itisi on sinussa kaikkia lapsen kalliita ominaisuuksia s?ilytt?nyt? Sin? olet lapsi viel?!
AILI.
Her?? unelmistaan.
Lapsiko? En ole lapsi en??. Toisellaisia olivat ne kuvat, joita lapsena n?in. Viaton ja puhdas olen kyll?, mutta lapsellinen en.
On silitellyt Ahrénin k?tt?.
Katso, miss? on kihlasormuksesi?
AHRéN.
Itsekseen.
Perhana!
??neen.
Olen unohtanut sen sattumalta kotiin p?yd?lleni... Ole huoletta, ei se sielt? minnek??n joudu.
Suutelee. Sitten itsekseen.
Hitto viek??n! Mihin olen sen j?tt?nyt. Kun ei olisi vaan se Elsan riivattu --
EMMA.
Tulee.
Saisinko, neiti, astiat ja lusikat.
Aili ottaa p?yd?lt? avaimet, menee.
AHRéN.
Min? tulen mukaan.
Menee per?ss?.
VIII:s KOHTAUS.
Helli, Karhi.
Helli ja Karhi tulevat puutarhasta, keskustellen innokkaasti.
KARHI.
Muista, mist? v?ittely alkoi. Min? v?itin vaan, ett'ei miehet suinkaan yksist??n ole syyp??t naisen poljettuun asemaan, vaan naiset itse my?skin, sill? eiv?th?n he ennen muuta juuri vaatineetkaan kuin miehen suojelevaa yst?v?llisyytt? ja korkeintaan herruutta omien ovien sis?ll?. Turvautuvathan he Ranskassa viel?kin p??asiassa lumousvoimaansa.
HELLI.
No niin, no! Eih?n meist? v?ittelij?iksi ole. Meill? on liiaksi samallaiset mielipiteet.
KARHI.
Siin? sanot aivan oikein. Meill? on liian samallaiset mielipiteet, voidaksemme riidell?.
HELLI.
Minua todella tuo oikein kummastuttaa v?list?.
KARHI.
Itsekseen.
Nyt jos milloinkaan.
??neen.
Tuota, min? tahdon puhua sinulle nyt suoraan asian, josta kyll? jo olisin ennen puhua voinut, mutta se on aina j??nyt. Olet ehk? huomannut, ett? min? olen sinua kohtaan k?ytt?ytynyt toisella tavoin kuin kaikkia muita, ja olenhan, kuten sanotaan, suorastaan sinua hakkaellut. Min? tahdon kerrankin selitt?? syyn k?yt?kseeni. Yst?vyyteni sinua kohtaan ei ole ollut teeskennelty? eik? tuollaista salonki-ihailua. K?yt?st?ni ei ole m??r?nneet mitk??n salaiset syyt, joita en voi tunnustaa. Min? olen suoraan ja koristelematta puhuen seurannut luonnollista taipumusta, olen oppinut pit?m??n, miksen k?ytt?isi runollisempaa sanaa, rakastamaan sinua. Siin? kaikki. Tahdoin vaan t?m?n ilmaista, ett? tiet?isit