Aili | Page 2

meille. -- -- Sep? oli hauskaa!
HARTIN.
No kyll? se on hyv?, ett? vieroittavat sinut edes v?h?ksi aikaa rakkausunelmistasi.
AILI.
Mit? tarkoitat?
HARTIN.
Eth?n sin? t?h?n aikaan muuta ajattelekaan kuin Vilhelmi?si ja tulevaa kotiasi, milloin sen viel? saatkaan.
AILI.
Mit?s pahaa siin? on?
HARTIN.
Kaikella on rajansa.
IV:s KOHTAUS.
Edelliset, Gryhling.
Gryhling tulee unisena, tukka p?rr?ll??n y?viitta p??ll?, sikaria poltellen oikealta takimaisesta ovesta.
HARTIN.
Kaarlo! Mit? tuo nyt on taas?
GRYHLING.
Mit??
HARTIN.
Ett? se tapahtuu aamulla, sit? en juuri ihmettele, mutta iltap?iv?ll? tulla tuollaisena muitten, -- niin miks'en sanoisi, naisten n?kyviin, se ei k?y laatuun.
GRYHLING.
Jos aamup?iv?ll?, niin miks'ei my?s iltap?iv?ll?.
HARTIN.
Omassa kamarissasi el? ja ole niinkuin sinua haluttaa, vaikka p??laellasi k?velisit, kun se sinua huvittaa. --
GRYHLING.
Ei, kiitoksia!
HARTIN.
-- mutta meit? et ep?hienoilla tavoillasi saa alinomaa rasittaa. -- Sanoppas suoraan, miksi k?ytt?yt sin?, joka olet ik?si el?nyt hienoissa piireiss?, noin kummallisesti?
GRYHLING.
Siksi, ett? se minua huvittaa.
HARTIN.
Mutta meit? se ei huvita. -- Mene nyt pukemaan itse?si, t?nne tulee vieraita kohta. -- Kuule odotahan. Saat t?m?n kirjan takasin. Aili ei tahdo sellaista kirjallisuutta lukea.
GRYHLING
Sellaista kirjallisuutta?
HARTIN.
Niin juuri! Sinun pit?isi ymm?rt??, ettei Strindbergin teokset sovi nuorelle, sive?lle neitoselle.
Gryhling ryk?see ivallisesti, ottaa kirjan.
HARTIN.
Mene nyt! En tahdo n?hd? sinua en?? tuollaisena silmiss?ni.
Menee vasemmalle.
V:s KOHTAUS.
Gryhling, Aili.
GRYHLING.
Teid?n siveellisyytt?nne!
AILI.
Itsekseen.
Voi, voi! H?n luulee nyt, ett? min? -- --
Gryhling aikoo l?hte?.
Eno, kuule!
GRYHLING.
No?
AILI.
?l? sin? minua tuomitse. Kyll? min? sen mielell?ni lukisin, mutta kun ?itini kielt??.
GRYHLING.
No niin! Kyll?h?n min? sen arvasinkin.
AILI.
Min? niin kernaasti tahtoisin tiet??, millaisia ne ovat sitten nuo Strindbergin teokset.
GRYHLING.
T?st?p? et sit? juuri tiet?? saisikaan, sill? t?m? on juuri teik?l?isi? "siveit?" varten tehty. Jos olisin sinulle "Giftas" nimisen teoksen antanut, se olisi ollut toista.
AILI.
No mit? siell? on sitten sellaista?
GRYHLING.
Silitt?? Ailin p??t?.
Jos minun tytt?reni olisit, saisit tiet?? kaikki.
AILI.
Miksen nyt?
GRYHLING.
Siksi ett? ?itisi sen kielt??. -- Mutta l?hdenp? nyt, etten saisi h?nelt? uutta saarnaa kuulla.
Menee oikealle.
VI:s KOHTAUS.
Aili, sitten Hartin.
AILI.
Hm! Ihmeellist?! -- Mutta viis min?, heid?n salaisuuksistaan; on minulla muutakin ajateltavaa. -- Olenhan iloinen, onnellinen morsian, onhan minulla kelpo sulhanen, joka minua syd?mest??n lempii. -- V?list? tosin h?nkin suuttuu ja rypist?? silloin niin somasti kulmakarvojaan. Mutta sitte tulee h?n kiltiksi taasen. -- Toista on ?itini laita. H?net kun kerran pahalle tuulelle saa, on h?n totinen pitk?n aikaa. -- Ja kaikesta h?n viitsii suuttuakin. -- Oliko tuo nyt niin pahaa, ett? enoni -- -- Mutta onhan se h?nen asiansa.
Menee pianon luo.
En tahdo tuota vanhaa rimputusta! -- Jotakin uutta! -- Min? tahdon oppia ty?t? tekem??n.
Tuumailee.
Sep? ei olisi hullumpaa. -- N?inh?n kuinka puutarhuri menetteli.
Panee sanomalehden lattialle.
Kas noin!
Ottaa yhden kukan ja kaataa, iloista laulua hyr?ellen, mullan ruukusta sanomalehdelle.
Kun en vaan pilaisi.
HARTIN.
Tulee vesikannu k?dess?.
Mit? teet sin? nyt?
AILI.
Panen t?lle kukalle uutta multaa.
HARTIN.
No mutta herranen aika! Oletko sin? aivan --? J?t? se heti! Ei tuollainen toimi sovi sinulle. Fyi!
AILI.
Miksik? ei?
HARTIN.
Viel?k? rupeat vastaan intt?m??n?
AILI.
Katsoo kysyv?sti.
Sin? komennat, ?iti, minua aivan kuin mit?kin --?
HARTIN.
Aili! Arvostelemaanko sin? minua rupeat! -- Min? varoitan sinua ajoissa.
Menee kannun kanssa oikealle.
VII:s KOHTAUS.
AILI.
Kummallista! Vaikka niin varmaan tied?n h?nen rakastavan minua enemm?n kuin ket??n muuta, voipi h?n kuitenkin tuolla tavoin -- Kuinka sallii h?nen rakkautensa sellaista. Enh?n min? uskalla Vilhelmilleni v?hint?k??n pahaa mielt? saattaa. Onhan suurin iloni p?invastoin, kun h?nt? ilahduttaa saan. Niin! Sellaista on oikea rakkaus. Omituista todellakin kuinka se saattaa ihmisen kokonaan haltuunsa ottaa. Eih?n muuta juuri ole mieless?nik??n kuin h?n. Vai olisiko ?idin rakkaus aivan toisellaista kuin morsiamen. -- Mutta joku tulee. -- Vilhelm luultavasti!
VIII:s KOHTAUS.
Edellinen, Ahrén.
AHRéN.
Muodikkaasti puettu herrasmies, tulee per?lt?.
Hyv?? p?iv??, kultaseni.
AILI.
Juoksee h?nelle kaulaan.
Terve tullut.
Syleilev?t.
AHRéN.
Mit? kuuluu, lintuseni?
AILI.
Hyv?? muuten, mutta ?itini on vaan hiukan pahalla p??ll?.
AHRéN.
Pahallako p??ll??
AILI.
Niin, h?n torui minua.
AHRéN.
Kai h?nell? oli syyt? siihen.
AILI.
Menetk? sin? jo h?nen puolelleen, vaikka et viel? tied? asiatakaan!
AHRéN.
Kuule Ailiseni. Ei tyt?r saa ?iti??n arvostella. Niinkuin Jumalan ty?t meist? usein ovat selitt?m?tt?mi?, emmek? h?nt? vastaan kuitenkaan nurista saa, niin t?ytyy meid?n mukaantua vanhempiemmekin tahdon alle, eritt?inkin sinun, joka olet viel? niin nuori ja kokematon.
AILI.
Mutta jos sattuisi niin, ett? vanhemmat tekisiv?t lapselleen suoraa v??ryytt?.
AHRéN.
Niin ei ole sittenk??n lapsen asia ruveta heit? rankaisemaan.
AILI.
Mist? on h?nen silloin oikeutta etsiminen?
AHRéN.
H?nen tulee olla k?rsiv?llinen vaan. Pahuus kyll? rankaisee itse itsens?.
AILI.
No niin kai se lienee.
AHRéN.
Jos sin? vaan olet kiltti ja kuuliainen, niin kyll? h?nkin on hempe? sinua kohtaan. Kiit? Jumalaa siit?, ett? sinulla on niin hyv? ?iti.
AILI.
Kyll? min? olenkin aina h?nen tahtoaan noudattanut, niin vaikealta kuin minusta ensin tuntuikin hillit? poikamaista luontoani.
AHRéN.
Tuntuuko se viel?kin vaikealta?
AILI.
Tuntuu joskus. Minun mieleni tekisi v?list? olla iloinen ja vallaton.
AHRéN.
No mutta eih?n ?itisi sit? kiell?.
AILI.
Min? tarkoitan toisella tavoin. Tahtoisin telmata tuolla ulkona niinkuin pojat, tahtoisin juosta ja vihellell?. Kuules!
Vihelt??.
Enk? osaa?
AHRéN.
Onko tuo sinusta niin hauskaa?
AILI.
On kyll?. -- Tuleppas painimaan. Mutta sin? vaan yhdell? k?dell?. -- Tuleppas!
AHRéN.
Sinun pit?? muistaa, ett? olet hieno daami.
AILI.
Sep? en tahtoisikaan olla!
AHRéN.
Silitt?? Ailin p??t?.
Voi millainen lapsi sin? olet viel?.
AILI.
No niinh?n min? olen.
AHRéN.
T?mm?isen? sinusta juuri enimmin pid?nkin. Min? tahtoisin, ett? pysyisit aina t?llaisena viattomana lapsena.
AILI.
Tahtoisitko?
AHRéN.
Onhan naisen t?rkein teht?v? kodin sulostuttaminen. Kun mies h??rii raskaissa virkatoimissaan, on vaimon hellyys, sulous h?nen paras virvokkeensa. Sellaisena on perheel?m? ihaninta, sellaisten avioonni on aina varma.
Ottaa Ailin syliins?.
AILI.
Eik? vaimo voisi kumminkin olla suloinen, hell?, vaikkei h?n lapsellinen olisikaan. Eih?n se lapsellisuus kuitenkaan kauan kest?.
AHRéN.
Hyv?? on s?ilytett?v? niin kauan kuin mahdollista. Silloin kun vaimo jo oppii tuntemaan ihmisel?m?n varjopuolet, silloin ovat aviopuolisot itsekin p??sseet