Aili | Page 8

se ei muka sopinut hienolle neitoselle. Nelj?toista-vuotiaana pantiin p??lleni entisen lyhyen hameen sijaan ep?mukava pitk? leninki, jossa en en?? saanut pitki? askeleitakaan ottaa. Oo, kuinka min? k?rsin n?hdess?ni lasten Esplanaadin hietikolla kilpaa juoksevan tahi Kaisaniemen nurmikolla viereksiv?n! Kuinka olisi mieleni tehnyt poikien kanssa laipiolla ratsastamaan! -- Vakaana, totisena sain sen sijaan k?yd? t?psytt?? ?itini rinnalla, tohtimatta edes taakseni vilkaista. -- Juoksunhaluinen, uppiniskainen koira saadaan n?yrtym??n. Oliko ihme sitten, ett? min? taivuin?
HELLI.
Aili kulta! Ensi kerran kuulen sinun n?in puhuvan. Tosin olen huomannut, ett? sinussa piili jotakin, mutta n?in paljoa en voinut aavistaa. Muistathan, kuinka sinua koulussa pilkkasin fr??kin?m?isyydest?si! Anna se minulle anteeksi.
AILI.
Siihen oli sinulla t?ysi syy. ?itini sai minut todellakin niin mielens? mukaisesti veistetyksi, ett? ansaitsin pilkkaasi. Mutta nyt sin? k?sit?t minua. Tunnen itseni niin onnelliseksi, saadessani nyt sinulle avata syd?mmeni. Me tulemme nyt hyviksi yst?viksi.
HELLI.
Olemmehan ennenkin olleet!
AILI.
Se oli toisellaista. Min? tahtoisin, ett? sin? olisit aina luonani. Sinun vapaa, mutta kuitenkin vakava k?yt?ksesi antaa minulle rohkeutta, se saattaa minut unhottamaan k?rsimykseni.
HELLI.
Sin? tied?t nyt tien vapauteen. Seuraa sit?!
AILI.
Niin, min? tied?n sen. -- Joku tulee.
HELLI.
Min? kohtasin Esplanaadilla Karhin. Kuultuaan minun t?nne tulevan, lupasi h?n tulla per?ss? hetkisen p??st?. Ehk? se on h?n.
AILI.
No, sep? hyv?! Min? pid?n h?nest? niin paljon.
HELLI.
Ja min? sitten.
Menev?t verannalle p?in. Lapsia menee verannan sivuitse.
AILI.
Hoidokkaanihan ne siell? --
HELLI.
Menn??n heit? puhuttelemaan.
AILI.
Voi, kuinka min? olen heihin kiintynyt. Jos voisin, kokoaisin luokseni kaikki k?yh?t lapset.
Menev?t.
III:s KOHTAUS.
Sillman yksin.
SILLMAN.
Tulee vasemmalta takaovesta hiipien sis??n.
Ei ole ket??n! Hihhihhii sen pojan rohkeutta.
Hoksaa p??llysnutun.
Tuonko ottaisin? Ei hemmetiss?!
Koettaa taskuja.
T??lt? ehk? l?yt?isi leip?rahan. Kas!
Vet?? ulos hopeaisen kotelon.
Tuo se kelpaa meid?n pojalle.
Menee kiireesti pois samaa tiet?, taakseen vilkaisten.
IV:s KOHTAUS.
Emma, Gryhling.
EMMA.
Tulee vasemmalta.
Herra Jumala! Mit? pit?? minun tehd?? -- Mutta miksi en h?nelle sanoa voisi. -- Niin!
Avaa Gryhling'in oven.
Herra! Saanko tulla sis??n?
GRYHLING.
Sis?lt?.
Et!
Tulee ulos.
Mit? asiata?
EMMA.
Olen jo kauan aikonut sen teille sanoa, mutta aina se on j??nyt.
GRYHLING.
Tulee rauhattomaksi.
No, mit? nyt?
EMMA.
Jollet minua nyt auta, olen hukassa.
GRYHLING.
Mitenk? auta?
EMMA.
Min? pelk??n pahinta -- tahi oikeammin min? olen varma siit?.
GRYHLING.
Oma asiasi!
EMMA.
Minun oma asianiko! Olenko min? siihen syyp??.
GRYHLING.
Kuka sitten?
EMMA.
Kas vaan. Etk? sin? minua narrannut? En min? koskaan olisi langennut, joll'et olisi silloin maalla humalaan juottanut ja viekoitellut.
GRYHLING.
Yht?paljon viekoittelit sin? minut.
EMMA.
Min?k??
GRYHLING.
Niin, juuri sin?. Otithan jo edelt?k?sin kev??ll? maksun.
EMMA.
Min?k? maksun? Herra Jumala! Nek? 20 markkaa ?itini silkkihuiviin?
GRYHLING.
Yhden tekev??, mihin ne k?ytit. Ja riitt?? nyt. Mit? min? tein, siit? vastaan, mit? sin?, siit? saat itse vastata.
EMMA.
No mutta olethan sin? seurauksiin ainakin yht?paljon syyp?? kuin min?kin.
GRYHLING.
Nauraa pirullisesti.
Me s?imme yhdess? makeata soppaa. Jos sin? siit? kipe?ksi tulit, en min? siihen syyp?? ole.
EMMA.
Mutta olethan sin?, Herran t?hden, lapsen is? niinkuin min? olen --
Hyr?ht?? itkem??n.
GRYHLING.
En min? t?ss? keskell? p?iv?? rupea kanssasi pakinoimaan -- -- Sin? sait minusta pian tarpeiksesi, pid? nyt huoli kakarastasi!
EMMA.
Vai olisi minun, siksi, ett? ensi alussa annoin itseni vietell?, pit?nyt ruveta sinun jalkavaimoksesi!
GRYHLING.
Silloin olisin sinusta tahi ainakin penikastasi huolen pit?nyt.
EMMA.
Ajattelehan toki! T?ytyyh?n sinun siit? kuitenkin huoli pit??. Sinun lapsesihan se on!
GRYHLING.
Vai t?ytyy! Todellako!
EMMA.
Joll'et hyv?ll? suostu, niin pakoitan sinut siihen.
GRYHLING.
Nyt loppuu k?rsiv?llisyyteni!
EMMA.
Ja minun my?s!
GRYHLING.
Mene matkoihisi n?kyvist?ni tahi --
EMMA.
?l? peloittele! -- Tuollainen hirvi?! Viattomalta, k?yh?lt? tyt?lt? ry?stit h?nen ainoan aarteensa, kunnian, ja kehtaat sitten tuolla tavoin -- --
GRYHLING.
Vai niin! Kyll? min? sinulle n?yt?n, kuka t?ss? -- Odota vaan!
Menee verannalle.
EMMA.
Sit? en olisi uskonut.
Menee itkien pois.
V:s KOHTAUS.
Gryhling, Aili, Helli.
Aili ja Helli tulevat.
AILI.
T??ll?h?n on enokin.
HELLI.
Hyv? p?iv?.
Gryhling antaa ??net?nn? k?tt?.
AILI.
Miksik?, hyv? eno, olet noin totisen n?k?inen?
GRYHLING.
Hm!
AILI.
Taasen hm! Mik? sinua vaivaa?
GRYHLING.
Ei mik??n!
AILI.
Eno kulta, mik? sinun on? Olethan sin? aina niin tyyni ja rauhallinen, ei sinua koskaan n?e pahalla p??ll?, jollei kasvoissasi juuri riemun ilmauksiakaan huomaa. K?yh?n nyt tuohon istumaan.
Gryhling k?ypi istumaan, Aili tulee h?nen polvelleen.
Katsoppas minua nyt suoraan silmiin.
K??nt?? Gryhlingin p??n itseens? p?in.
Kas noin! -- kyll? siell? pohjalla on jotakin. -- No, en min? tahdo olla utelias. Mutta heit? se unholaan, mit? lieneekin.
Silitt?? poskelle.
T?t? enoani rakastan min?, tied?tk?, Helli, niin suuresti.
HELLI.
Kai h?n sen sitten ansaitsee.
AILI.
No se on tietty!
GRYHLING.
Sin? olet sellainen suloinen olento!
Silitt?? Ailin p??t?, nousee, menee p??llysnuttunsa luo, etsii taskusta.
Miss? se minun sikarikoteloni lienee!
Menee oikealle.
AILI.
Mik? kumma h?nt? nyt vaivaa? Sin? et taida tuntea viel? oikein h?nt?.
HELLI.
En ollenkaan. Omituiselta h?n vaan tuntuu.
AILI.
Niin, h?n on omituinen mies. Vaikka p??lt?p?in totisen n?k?inen, ivaa h?n mielell??n kaikkea. Minusta tuntuu, kuin olisi h?nkin tyytym?t?n oloihimme. Ja se se kiinnitt?? minut h?neen kahta enemm?n.
VI:s KOHTAUS.
Edelliset, Karhi, sitten Ahr��n.
KARHI.
Tulee.
Hyv? p?iv?!
AILI.
Terve tullut. Se oli oikein tehty.
KARHI.
Saavuin jo viime viikolla kaupunkiin, mutta en ole tullut teille pist?yneeksi.
AILI.
Painakaa puuta. Mit? kuuluu uutta?
KARHI.
No, eih?n t?ss? juuri sen kummempaa. Olin, kuten tied?tte, koko kes?n Kuopiossa. Asuin aivan l?hell? kaupunkia er??ss? maatalossa. Siell? sain soudella ja k?yskennell? yksin?ni metsiss?, kirja kainalossa.
AILI.
Luitteko kovasti?
KARHI.
Aina v?h?n. Filosofiiaahan min? koko kes?n tutkiskelin.
AILI.
Filosofiiaako! Onko se hauskaa?
KARHI.
No niin erinomaisen! Voi niit? suuria salaisuuksia, niit? ihania aatteita, mit? niist? kirjoista l?yt??.
AILI.
Te miehet olette onnellisia saadessanne kaikkea sellaista tutkia. Toista on meid?n kanssamme.
KARHI.
Kuinka niin?
AILI.
No, jos min? esimerkiksi rupeaisin filosofiiaa lukemaan, niin luulisi ?itini minun hulluksi tulleen. Eih?n me naiset sellaista lukea saada.
HELLI.
Miksik? ei! Min? olen k?ynyt usein yliopistossa filosofiian luennoillakin.
AILI.
Sin?k??
HELLI.
Niin, min? ja useita muitakin tytt?j?.
AILI.
?l? nyt! Etk? ole ennen sit? minulle sanonut? Min? l?htisin niin mielell?ni mukaan, jos ?itini vaan sallisi, mutta sit?p? h?n ei