Aarniometsaen Sydaen | Page 6

joka oli ulkohuoneen takana, h?n j?tti ennalleen, tuumaillen itsekseen:
"T?nne karhujen ja pantterien maahan, viel?k? h?n tahtoisi t?nne lampaitakin harmikseen? Kyll? Kirstill? on t?ysi ty?, jos mieli saada elukkansakin s?ilym??n!"
"Elukoilla" h?n tarkoitti lehm?? ja h?rk?paria, jotka Kirsti kyl?kunnassa omisti ja jotka Taavi tiesi h?nen aikovan tuoda mukanaan t?nne pakopaikkaansa aarniomets?n keskelle.
Kotiutuneena n?in yksin?iseen m?kkiin ja hyvin tiet?en, ett? ovi kesti, Taavi Titus nukkui seuraavan y?n unien h?iritsem?tt? illan pime?st? hamaan aamun koittoon vuoteensa miellytt?v?ss? tuoksussa. Illasta aamuun saakka juoksentelivat hiiret parvella, lepakot lepattelivat r?yst?iden ymp?rill?, tuntemattomat turkkurit painelivat ruumiillaan ovea taikka pehme?sti tassuttelivat katolla yl?s ja alas, mutta ne eiv?t voineet h?nen lepoaan h?irit?. Sitten mets?n kesyt?n kansa alkoi oivaltaa n?m? todet totiset, ett? ihminen j?lleen oli ottanut raivion valtoihinsa, ja sana t?st? uudesta maailmanj?rjestyksest? kulki salavihkaa kautta mets?n. Kun Taavi Titus seuraavana aamuna huolellisesti tutki raivion reunat ja arvaili, paljonko hakoja ja seip?it? tarvittaisiin Kirstin aitaan, samalla suunnilleen arvostellen raivion eekerialan ja hyv?ksyen todeten sen hyv?n ruskean maanlaadun lihavaksi, niin h?n luuli olevansa yksin??n. Mutta yksin??n h?n ei silti ollut. Kaikilta aarniomets?n kulmilta v?ijyi aprikoivia silmi?, isoja ja pieni?, vihaisia ja pelokkaita.

III LUKU.
Kyl?kunnasta karkotetut.
My?h??n samana iltap?iv?n? saapui Kirsti Craig. H?nen tulonsa oli oikea majanmuutto.
Ensim?inen ilmoitus tulevien l?hestymisest? oli kumea _t?nk t?nk ? tonk t?nk_ lehm?nkellojen helkkyess? polulla, jonka ??nen kuultuaan Taavi-ukko heitti luotaan kirveen ja astua nuhjusti heit? vastaan. Sielt? kuului pojan huutelua nuorella k?skyvallalla "hoi! hoi P?iv?! hoi T?hti! menettek? siit?!" ja jonon etup?? ilmestyi samalla mets?n juhlalliseen outoon porttiholviin.
Jonon etup??ss? kulki Kirsti Craig itse, pitk?n? ja suorana, lujasti astuen, pitk?j?senisen?, ja puettu h?n oli siniharmaihin kotokutoisiin vaatteihin, kirkas tulipunainen liina p??ss?. H?n talutti sarviin kiinnitetyst? nuorasta alistuvan k?rsiv?llist? mustan ja valkoisen kirjavaa lehm??.
H?nen vasemmasta k?dest??n piti kiinni pieni keikkuva olento, puettuna punaiseen karttuunihameeseen ja leve?lieriseen karkeaan olkihattuun, joka oli hiuksilta taap?in luisunut ja riippui nauhoistaan sel?ss?. T?m? oli Kirsti Craigin tyt?r, viisivuotias Miranda. Tytt?nen oli ratsastanut suurimman osan matkasta ja oli nyt kiihke?n? mielenkiinnosta uutta kotia l?hestytt?ess?. Aivan h?nen per?ss??n seurasi pitk?sarvinen lempe?silm?inen h?rk?pari--P?iv?, joka oli vaalea raudikko, ja T?hti, omituinen punaisen ja mustan kirjava el?in, jonka otsassa oli monis?teinen valkoinen l?ntti. N?m? vetiv?t raskaasti soutelevalla ikeell??n per?ss??n k?mpel?? ty?reke?, jolle oli sidottu Kirstin tavarat ja varastot vaatimattomaan kasaan. T?hden aaltoilevan kyljen vieress? k?veli hoikka pellavatukkainen kyl?n poika, k?dess? pitk? h?rk?ruoska ja alistuva tyytym?tt?myyden ilme harmaissa silmiss??n ja punakoilla nuorilla kasvoillaan. H?n piti Kirsti Craigista ja luotti h?neen t?ydelleen ja siit? syyst? h?n oli sen enemp?? ajattelematta suostunut h?nen pyynt??ns? ja l?htenyt auttamaan h?nen pakoretke??n. Mutta niin tehdess??n h?n oli pahasti iskenyt yhteen yleisen mielipiteen kanssa; sill? vaikka kyl?kunta oli osottanut Kirsti Craigia kohtaan typer?? ynseytt?, niin vihotteli se kuitenkin, kun h?n p??tti pois muuttaa. H?n oli p??tt?nyt l?hte? t?h?n autioon m?kkiin asumaan, hylj?tty? raivausta viljelem??n, el?m??n aivan erill??n kanssaihmisist??n, joita h?n ei siet?nyt, sen enemp?? kuin muutkaan h?nt? sietiv?t, ja t?t? huudettiin nyt joka taholla hullun p??h?npistoksi; ja Taavi nuorukainen, joka juuri oli tullut sille i?lle, jolloin yleinen mielipide alkaa tuntua t?rke?lt?, oli levoton siit?, ett? oli sekaantunut asiaan, jota yleiseen naurettiin. H?n jo mieless??n kuvitteli, kuinka h?n itse nyt joutuisi kyl?n kokkapuheiden esineeksi. Siit? huolimatta h?n oli mieliss??n, ett? sai Kirsti? auttaa, sill? syd?n h?nell? oli terve ja peloton ja h?n piti Kirsti? todellisena yst?v?n?, vaikkapa hieman omituisena. H?n pysyi uskollisena, vaikka olikin eri mielt?. Vanha Taavi, h?nen is?ns?, oli ainoa, joka moittimatta ja vastustelematta kannatti vaimon yrityst?. H?n oli tuntenut Kirstin pienest? tyt?st? ja tiesi h?net reippaaksi, uskolliseksi, vaiteliaaksi ja voimallisesti kest?v?ksi luonteeksi; ja h?nen mielest??n vaimo menetteli oikein l?htiess??n kyl?kunnasta, jossa halpa vihamielisyys, h?nen ylpe?st? v?h?puheisuudestaan kiihtyen ja h?nen vastoink?ymisist??n ilkeyden nuolia vuollen, t?ytti h?nen el?m?ns? ainaisilla katkerilla loukkauksilla.
Kun Kirsti Craig astui esiin h?m?ryydest? ja tuli raivauksen p?iv?paisteiselle paljaalle aukealle, niin paikan sanomaton yksin?isyys ahdisti ?killisen kalpeuden h?nen vakaviin tummiin kasvoihinsa. Hetkisen tuntuivat h?nest? nuo h?nt? kohtaan vihamieliset ihmisetkin v?hemm?n julmilta kuin t?m? ??net?n yksin?isyys. Sitten h?nen tarmonsa palasi. H?nen suurien kasvojensa jalot, vaikka hieman j?yk?t piirteet sulivat puolinaiseen hymyyn t?m?n h?nen oman heikkoutensa vuoksi. H?n ik??nkuin valtasi maan suurella p??nliikkeell?; sitten sanaakaan sanomatta ojensi k?tens? vanhalle Taaville, joka oli asettunut h?nen viereens? ja keikauttanut hyppelev?n Mirandan olalleen. Ei puhuttu mit??n pitk??n aikaan joukon hitaasti noustessa rinnett?; sill? he olivat tottuneet tulemaan toimeen v?hill? sanoilla, n?m? ihmiset, he eiv?t olleet semmoisia l?rpp?j? kuin muu kyl?nv?ki.
Vihdoin alkoi punainen kolttu v??nnell? tukkimiehen olalla ja Miranda huudahti:
"Laske minut maahan, Taavi set?, min? tahdon poimia ?idille nuo kauniit kukkaset."
Kuloruoho tulipunaisine viettelyksineen oli t?ytt?nyt ilolla h?nen silm?ns?; ja moniaan minuutin kuluttua h?n taputteli jonon per?ss? pieni syli t?ynn??n pitk?vartisia kukkasia.
M?kin ovella jono seisahtui. Taavi k??ntyi ymp?ri ja sanoi vakavasti:
"Kyll? min? olen korjaillut, mink? olen voinut, Kirsti; enk? min? per?lt?k??n luule, ett? t?m? paikka on teille niin aivan sopimaton. Mutta kovin yksin?nne teid?n t?ytyy t??ll? olla."
"Kiitos kaunis sinulle, Taavi. Mutta olemmeko me yksin?mme, Miranda ja min??"
"Ja t??ll? on mets?ss? panttereita. Sinulla pit?isi olla pyssy, Kirsti. Me yrit?mme, poika ja min?,