Aarniometsaen Sydaen | Page 7

yrit?mme, poika ja min?, ensi viikolla saada teille t?nne v?h?n ruuan apua, mutta min? t?ss? tuumailen, ett? eik?h?n olisi sittenkin parempi hankkia pyssy."
"Kyll? meid?n siihen aikaan onkin kasvojanne ik?v?, Taavi," sanoi Kirsti, luoden samalla hell?n katseen poikaan, joka seisoi nojaten T?hden suitselliseen olkaan. "Mutta en min? panttereita pelk??. Elk?? te pyssy? hommatko; en min? sit? tarvitse, enk? min? sit? k?ytt?isi!"
"Ette te pelk?? mit??n jalan k?velev??", mutisi nuori Taavi ihaillen.
Ne voimakkaat kasvot synkistyiv?t.
"Pelk??n, Taavi", vastasi vaimo; "pelk??n pahoja kieli?."
"Niin aina, tytt?seni, mutta t??ll? olet niilt? rauhassa", sanoi vanha tukkimies, hidas kiukku palaen karkeilla kasvoillaan, kun h?n ajatteli er?it? kyl?kunnan pahimpia parjaajia.
Samassa Mirandan kimakka ??ni puuttui puheeseen.
"Voi Taavi", h?n huudahti, tarttuen iloisesti pojan s??reen, "katsoppa kuinka kaunis iso koira!" Ja pieni ruskea sormi osotti kannokkoa, joka oli kaukana raivauksen laidalla ja jossa oli kaiken kokoista kantoa. H?nen suuret ruskeat silm?ns? ilakoitsivat kuin keijukaisen. Muut seurasivat tytt?sen silm?in suuntaa, terottaen jokainen katsettaan mink? mahtoivat; mutta he eiv?t keksineet mit??n syyt? h?nen kiihtymykseens?.
"Voisipa h?n ehk? n?hd? karhun", sanoi vanha Taavi; "mutta en min? saa sit? silm??ni."
"Niit? kai on t??ll? paljon", sanoi Kirsti jotenkin v?linpit?m?tt?m?sti, k??nt?en silm?ns? muuanne maillensa.
"Ei siell? ole mit??n karhua", vakuutti nuori Taavi h?nen ik?isens? varmuudella. "Kanto se on!"
"Kaunis iso koira! Min? tahdon sen, ?iti", pyyteli Miranda ja karkasi ?kki? pois. Mutta ?idin varma k?si laskeutui h?nen olalleen.
"Ei t??ll? ole mit??n isoja koiria, lapsikulta", h?n sanoi rauhallisesti. Ja vanha Taavi, turhaan tarkkoja silmi??n siristetty??n ja tuuheita kulmakarvojaan rypistelty??n huudahti:
"Heit? nuo hullutukset, Mirandani, pikku veitikkani, ei siell? ole mit??n muuta kuin kantoja, se on varma se."
Lapsen silmill? kuitenkin oli tarkempi n?k?, herkempi luonto; ja vaikka h?n nyt oli my?ntyvin??n ja tottelevaisena kantoi m?kkiin sylin t?ytens? kuloruohoja, niin tiesi h?n, ettei se ollut kanto, jonka h?n oli n?hnyt. Ja mit? taas Kroofiin, naaraskarhuun tulee, niin vaikka se tosiaan oli istunut liikkumattomana kuin kanto kantojen keskell?, niin se tiesi, ett? lapsi oli h?net huomannut. Se n?ki, ett? Mirandalla oli ne semmoiset silm?t jotka n?kev?t kaikki ja joita ei voi pett??.
Kaksi p?iv?? mies ja poika viipyiv?t raiviolla auttamassa Kirsti? taloiksi rupeamaan. Kentill? soivat hauskasti karjan kellot _t?nk t?nk ? tonk t?nk_ raavaitten purressa uutta laidunta. Raivauksen reunoilta kaikuivat kirveen iskut ja syysilmassa kierteli toimeliaita ??ni?. Paljon piti tehd? murtoaitaa--j?rjestell? risuja ja seip?it? ristiin rastiin, ett? Kirstin elukat pysyisiv?t kotosalla kunnes enn?tt?isiv?t kotiutua, eiv?tk? en?? pyrkisi harhailemaan.
Kun ne kaksi p?iv?? saivat kuluneiksi, niin vanha Taavi ja nuori Taavi nostivat kirveet olalleen ja meniv?t matkoihinsa. Kirsti paikalla oikaisi kauniit hartiansa vastaanottamaan sen Atlaan kuorman yksin?isyytt?, joka alussa oli uhannut h?net masentaa; ja h?n ja Miranda vakaantuivat omituisen hiljaiseen jokap?iv?iseen el?m?nj?rjestykseens?. T?h?n kuitenkin alussa toivat vaihtelua vanhan Taavin viikottaiset k?ynnit, h?nen tuodessaan heini? ja juuria ja muita varastoja talven varalle, ynn? suuret vyyhdet karkeata kotona kehr?tty? lankaa Kirstin sormien ratoksi pitkin? talvi-iltoina.
Kirsti oli kuin luotu siihen ty?h?n, jonka h?n niin uskollisesti oli itselleen valinnut. H?n osasi k?ytt?? kirvest?; ja risuaita vakaasti piteni h?nen kaatamistaan puista. H?n osasi ohjata auraa; ja ennen lumentuloa oli h?n k??nt?nyt kymmenisen eekeri? pitk?? kesantonurmea ruskeiksi vaoiksi pakkasten kypsytett?viksi ja murennettaviksi seuraavan kev??n kylv?? varten. Mustan ja valkoisen kirjava lehm? lypsi viel? hyvin ja varmalta n?ytti, ett? se lopen ehtyisi vasta kaksi kuukautta ennen kantamistaan. H?r?t pysyiv?t reippaina ja hyv?ss? lihassa, eiv?tk? n?ytt?neet v?h??k??n kaipaavan entisi? laitumiaan. Lehm?nkellojen koruton, mutta kotoinen soitanto, jota kuului laitumelta kaiken p?iv?? ja ?isin navetan pimeydest?kin silloin t?ll?in masentunut _tonk ? tonk_, viihdytti suuresti Kirstin mielt?. Ne rypyt, jotka olivat h?nt? kyl?kunnasta seuranneet, alkoivat suun ja silmien ymp?rilt? silit? ja h?nen kasvojensa suuripiirteinen hyvittelev? kauneus kukoisti j?lleen t?m?n uuden el?m?n rauhassa.
Seitsemisen vuotta ennen muuttoaan t?h?n raivion m?kkiin Kirsti Craig--silloin Kirsti MacAlister--oli er??n? iltana k?ynyt tienhaaran puodissa, joka kyl?kunnassa toimitti yleisen paikanv?litystoimiston teht?vi?. Siell? oli samalla postitoimistokin er??ss? puodin nurkassa, sisustuksenaan kymmenkunta kirjaimella merkitty? tomuista hyllylokeroa. Ny?k?ten tyynesti p??t??n maleksijoille, joita vetelehti saippualaatikoilla ja naulakasseilla, Kirsti astui tiskin luo siirappia ostamaan. H?n paraillaan ojensi sinisen ja keltaisen kirjavaa ruukkuaan t?ytett?v?ksi, kun sis??n astui outo mies, joka her?tti h?nen huomiotaan. Viel?p? paljon enemm?nkin kuin her?tti h?nen huomiotaan; sill? t?m? kopea tumma impi, joka ei koskaan ennen ollut kahdesti katsonut miehen kasvoihin, tunsi nyt vuorottain kuumenevansa ja kylmenev?ns?, kun t?m?n vieraan katse huolettomasti tarkasti h?nen uljaan vartalonsa muotoja. Kirsti kuuli h?nen kysyv?n postimestarilta asuntoa. H?n puhui v?syneell? ??nell? ja h?nen puheenpartensa erosi kokonaan kyl?kunnan miesten kielen mallista. Kirsti katsoi h?neen kahdesti ja sitten monta kertaa, ja h?neen teki kipe?? huomatessaan, ett? vieras n?ytti sairaalta, ja h?n kohtasi h?nen katseensa t?ydesti juuri yhden syd?men syk?yksen ajan. Impi lensi sen katseen alaisena paikalla tulipunaiseksi, tempasi k?teen ruukkunsa ja melkein juoksi ulos puodista. Maleksijoilla oli liian paljon katsottavaa uudessa tulokkaassa heid?n huomatakseen Kirstin h?mmennyst?; mutta vieras huomasi sen ja h?n oli siit? hyvill??n. Ei koskaan ennen h?n ollut n?hnyt niin komeata tytt?? kuin t?m? mustatukkainen olento sfinksinkasvoineen, tulipunainen liina p??ss??n. Kirsti oli ilmestys, joka h?ness? her?tti taiteilijan ja sai h?nen kiirehtim??n palettinsa ja pensselins? esille ottoa.
Sill?