Aarniometsaen Sydaen | Page 5

ja hemlokin kuivilla punertavilla havuilla. Permanto oli t?ynn??n lakastuneita lehti? ja tuhkaa, jota tuuli oli hajotellut liedest?. Taavi ukko kulki lattian poikki ja vilkaisi vuoteeseen. H?n huomasi kuusenhavut toiseen p??h?n kuovituiksi ja sill? tavalla j?rjestetyiksi, etteiv?t ne voineet olla ihmist? varten.
"T??ll? on maannut el?imi?!" h?n mutisi. Sitten laskien alas myttyns? h?n kiinnitti huomionsa lieteen, ja pian vanha hormi j?lleen kauan kest?neen yksin?isyytens? j?lkeen sai maistaa kotoisen l?mm?n suloa.
P?iv? oli jo aivan laskemassa ja tukkimiehen oli n?lk?. H?n avasi likaisen moniv?risen myttyns?. Kroof, naaraskarhu, oli ollut aivan oikeassa arvaillessaan, mit? mytyss? mahtoi olla. Siin? oli sianlihaa--pieni sangen suolainen kimpale; ja pian valko- ja punajuovikkaat viipaleet terhakasti k?risiv?t pannussa ja sein?t ja katto saivat j?lleen monesta aikaa imaista itseens? vanhastaan tuttuja k?ryj?.
Kirvesmiehen tyydytetty? n?lk?ns? paistetulla sianlihalla ja leiv?ll? ja poltettua pohjaan pienen mustuneen savipiippunsa, oli raivion m?kki enn?tt?nyt peitty? yksin?iseen h?m?r??n. H?n astui ovelle ja katsoi ulos. Valkoinen utu, jota kohosi pitkin mets?n reunoja, n?ytti katkaisevan kaiken yhteyden h?nen ja ihmisten ilmojen v?lill?; ja taivaan kupukannelle ilmestyi pitkin v?limatkoin moniaita isoja juhlallisia t?hti?. H?n sulki oven, pudotti puisen ovenlinkun hakaansa ja nakkasi lieteen muutaman kuivan tikun paremmin n?hd?kseen, kun suoriutui levolle. H?n k?ytti polttopuita s??stellen, koska Kirsti tullessaan tarvitsisi kaikki. Sitten h?n otti piipun suustaan, kopautti sen tyhj?ksi, pyyhki imuketta hihaansa ja pisti laitoksen taskuunsa; riisui jalasta raskaat saappaansa, k??riytyi kirjavaan peittoon, ja kellahti hyv?ll? mielell? vuoteeseen sen enemp?? v?litt?m?tt? keit? siin? oli ennen maannut. Tuskin h?n oli lakannut liikkumasta, kun hiiret tulivat piilopaikoistaan ja alkoivat hypell? parvella. H?nen mielest??n se ??ni oli kodikasta ja hauskaa, ja siihen h?n nukkui. H?nen nukkuessaan terveen v?symyksen syv?? unetonta unta paloi heikko tuli loppuun, riutui kiiluvaksi hiilokseksi, hukkui pime??n.
Oli ehk? kulunut tunti, kun Taavi ukko kavahti istumaan ?kki? ilmi valveutuneena. H?n ei voinut k?sitt??, mik? siihen oli syyn?. Melua ei kuulunut mink??nlaista. Eik? h?nt? v?h??k??n pelottanut. Taavi ukon karaistut hermot eiv?t tunteneet mink??nlaisia v?ristyksi?. Siit? huolimatta h?n aivan yht'?kki? oli ilmivalveillaan, jokainen aistin valppaana. H?nest? melkein tuntui silt?, kuin olisi m?kiss? jotain outoa. H?nen ensim?inen p??h?npistonsa oli hyp?t? vuoteesta katsomaan. Mutta toinen vaisto sai voiton, ep?ilem?tt? siit? syyst?, ett? h?n oli viett?nyt mets?ss? niin suuren osan el?m?st??n ja koska sen ilmaukset olivat kaiken p?iv?? huomaamatta h?neen vaikuttaneet. H?n noudatti mets?kansan ikivanhaa tapaa ja pysyi hiljaa, odottaen saavansa tietoa havaitsemalla.
H?n n?ki akkunain molemmat himme?t aukot ja oli kerran huomaavinaan, ett? toinen niist? hetkeksi h?visi. T?m? sai h?net pime?ss? hymyilem??n tuikean hymyn, sill? hyvin h?n tiesi ettei mets?n asukkaista ainoakaan, ei itse pantterikaan, ollut niin varomaton, ett? pienest? akkunasta olisi kiivennyt suljettuun huoneeseen, jossa joka puolella tuntui ihmisen tuoretta kammottavaa hajua.
Mutta siit? huolimatta h?n kuunteli pysyen aivan hiljaa, kuten t?m? h?nen tavallinen ymp?rist?ns? oli ammoin opettanut. Hiirien juoksentelu oli p??ttynyt. Ei k?ynyt tuuli ja pimeys tuntui olevan paljasta korvaa. Samalla ovi hitaasti ja hiljaa narisi, ik??nkuin olisi joku raskas ruumis pehme?sti sit? ty?nt?nyt linkkua koetellakseen. Tukkimies ojensi hiljaa k?tens? tapaillen kirveens? vartta, joka nojasi vuoteen p??nalaista vastaan. Mutta salpa piti, eik? uhkaava salak?hm?inen ty?ntely en?? uusiintunut. Sitten kuului aivan katon harjalta raapimista, hiljaista kynsien kalinaa ja k?p?li? pehme?sti tassutteli tuohella. T?m? ihmetytti tukkimiest?; h?n ei k?sitt?nyt, kuinka niiden kynsien ja samettipohjaisten k?p?lien omistaja oli voinut katolle p??st? mit??n kiipe?misen kapinaa kuulumatta. Samat pehme?t askeleet, silloin t?ll?in raapaisten tai kolauttaen, liikkuivat katolla yl?s ja alas moneen kertaan; ja kerran kuului ohuen katon l?pi pienen paussin aikana syv? henk?ys, joka p??ttyi haistelevaan ??neen. Sitten seurasi pehme? jys?hdys lastukolle, ik??nkuin olisi joku raskas el?in pudonnut.
Lumous h?visi ja Taavi ukko nousi yl?s vuoteestaan.
"Se hypp?si alas katolta! ilveskissako lienee ollut vai ilvesk?? Eih?n panttereita pit?isi olla n?ill? mailla; vaikka oli se kissan hypyksi raskaanlaista!" h?n itsekseen puhui, kulkiessaan kirves k?dess? ovelle.
Pelk??m?tt? h?n ty?nsi oven auki ja katsoi ulos kimmelt?v??n y?h?n. Ilmassa oli mets?n viileytt?, autiuden periolemusta ja henke?. Usvat sakenivat sankoiksi jo kivenheiton p??ss? m?kist?. H?n ei huomannut mit??n liikkuvaa. Ei kuullut mit??n ??nt?. Olkap?it??n kohauttaen h?n k??ntyi takaisin, salpasi oven ehk?p? hieman suuremmalla huolella kuin edellisell? kerralla, haparoi takaisin vuoteeseensa ja nukkui mist??n v?litt?m?tt? aina valkoiseen p?iv??n saakka. Pitk? ja viluisen rusottava valon s??ri kurkisti sis??n s?rkyneest? ruudusta h?net her?tt?en.
H?nen ulos menness??n h??lyi sumu viel? valkoisena ja kylm?n? raiviolla ja ruohojen latvat olivat ylt'yleens? kastehelmiss?. H?n huomasi, ett? lastukkoa oli jonkun verran liikuteltu, mutta ei voinut l?yt?? varsinaista j?lke?. Kulkien sitten ruohottunutta polkua, joka nuoren lepik?n kautta vei l?hteelle, h?n l?ysi merkkej?. Alas l?hteelle ja siit? edelleen mets??n kulki j?ljet, jotka puhuivat selv?? kielt? h?nen mets?tieteiselle tutkijasilm?lleen. Hein?n oli tallannut, kasteen maahan karistellut ruumis, joka oli melkoisen suuri ja asui l?hell? maata.
"Pantteri!" h?n mutisi otsaansa rypist?en ja luoden ymp?rilleen varovaisen katseen. "Kyll? Kirstin vaan olisi parempi tuoda pyssy mukanaan!"
Kaiken sen p?iv?? Tituksen Taavi ty?skenteli m?kiss? ja navettarakennuksessa. H?n korjasi katon, paikkasi akkunat, kiinnitti oven uudelleen saranoilleen, t?ytti vuoteen--ja ne molemmat vuoteet, jotka olivat pienemm?ss? huoneessa--raikkaasti tuoksuvilla vihannoilla kuusenhavuilla ja aikaansai navettarakennuksessa kerrassaan ihmetelt?v?n nuorennuksen. H?n perkkasi niinik??n l?hteen ja pilkkoi melko