Sattumuksia Jänislahdella

莮
Sattumuksia J?nislahdella

Project Gutenberg's Sattumuksia J?nislahdella, by Heikki Meril?inen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Sattumuksia J?nislahdella
Author: Heikki Meril?inen
Release Date: September 13, 2005 [EBook #16689]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATTUMUKSIA J?NISLAHDELLA ***

Produced by Tapio Riikonen

SATTUMUKSIA J?NISLAHDELLA
Kirj.
Heikki Meril?inen
Arvi A. Karisto, H?meenlinna, 1908.

1 LUKU.
Haapaj?rven it?isell? rannalla kivisen niemen p?iv?n kaltavalla sivulla kepotti valkea-ikkunainen punaseksi maalattu m?kki pienine peltotilkkuineen. M?kin kierti harvaksi ladottu lappa-aita, jonka p??t parin sadan askeleen p??ss? toisistaan ty?ntyiv?t pitkist? saloista tehtyin? juohteina Haapaj?rven syv??n rantaan. M?kki? kutsuttiin siit? syyst? Jahtirannaksi, kun sen niemen vesakkaisella tyvell? asui paljon j?niksi?, joita J?nislahden kirkonkyl?n herrat kiirehtiv?t mets?st?m??n aina kussa vaan rauhoitusaika loppui. Jahtirannan m?kki oli J?nislahden pappilan maalla noin kolmisen tuhatta askelta pappilasta ja asui siin? leski kolmen lapsensa kanssa, jota nimitettiin Jahtirannan Kaisaksi. Vaikka m?kki olikin kaikin puolin pappilan oma niin J?nislahden entinen rovasti oli Kaisan ottanut siihen turvattomain lastensa kanssa ilman mit??n arentia tai muuta takamaksua. Mutta se rovasti oli kuollut ja uusi h?nelle aivan tuntematoin rovasti oli n?in? p?ivin? tuleva jonka mielt? h?n asumiseensa n?hden ei tiennyt. Siit? syyst?p? Kaisan mieli n?in? p?ivin? oli levottomampi kun moneen vuoteen. V?liin painui Kaisan mieli aina raskaaksikin ja kyyneleet vier?htiv?t kasvoille.
Luonnossakin oli nyt ihaninta mit? huhtikuun viimep?ivin? voi olla. Varhaisen kes?n helteiset p?iv?t riuduttelivat tyynen j?rven sel?ll? lep?ilevi? viimeisi? j??lauttoja ja rannan puissa urvat synnyttiv?t lehti?. Lukematoin lintujoukkokin kaijutti rinteen metsi? sorsaparvien kisaellessa v?lkkyv?ll? lahden pinnalla, josta kauvempaa aina v?liin kajahteli suuren selk?kuikan huikea ??ni.
T?st? ei Kaisan mieli lieventynyt, ajatukset vaan arkoina kiertiv?t siin? yhdess? kysymyksess?: mit? sanoo uusi rovasti, josko t?m? rakkaaksi tullut rauhallinen koti t?ytyy j?tt?? kuni muuttolintu j?tt?? pes?ns?, j?tt?? koko synnyinseutunsa aina syksyn tullen. Voi meit? turvattomia, huokasi aina v?liin Kaisa silitelless??n lastensa p?it? ja v?liin katsellessaan lahden sel?ll? parikkain uiskentelevia vesilintuparvia. Kyyneleet kostuttivat aina silloin Kaisan vaalenneita kasvoja.
Eilen tiedettiin uuden rovastin perheineen saapuneen J?nislahden pappilaan ja tiedettiin sen t?n?p?iv?n?, virkavuotensa ensi sunnuntaina, kirkossa saarnaavan tulosaarnansa, jota kuulemaan riensi nyt ken vaan kynnelle kykeni. Mutta talojen em?nnill? se oli paras kiire joutua kirkolle jo paljo ennen kirkkoon menoa kerit?kseen k?yd? tervehtim?ss? uutta rovastinnaa ja jos mahdollista saada hieman niinkun tutustuakin toisiinsa. Niinp? jo varhaisesta aamusta n?htiin ihan parruspuitaan my?ten lastatuita ihmisvenheit? menn? johkasevan J?nislahden per?? kohti, ett? koko kiilt?v? Haapasel?n pinta kauan aikaa aivan kauttaaltaan oli venheitten synnytt?m?n? v?reaallokkona mitk? ristiin vieriv?t j?rven pinnalla sortaen aalto aallon, kunnes taas tapasi uusi vastasyntynyt aaltoryhm? mik? kaikki heikompansa sorti alleen ja voittajana vieri siksi kunnes heid?t h?vitti sama kohtalo.
Kaisa oli t?n? aamuna noussut hyvin varhain toimitukseen l?htem??n pappilaan ja p??st?kseen ennen muita rovastinnan puheille kuin h?nell? oli suurempi syykin p??st? tutustumaan rovastin perheeseen kun kenell?k??n muilla.
Mutta kummaa kummemmaksi k?vi nyt Kaisan kiire, kun n?ki jo yhten? pilven? menn? viilt?v?n kolmi ja nelihenkisi? kirkkovenheit? rantansa alatse eik? toivonut en?? edes vilahdukseltakaan saavansa n?hd? rovastinnaa t?n? p?iv?n?. T?m? pelko povessaan juosta kytyytti nyt Kaisa mets?n varjostamaa rantatiet? pappilaa kohti ja oli h?n hyvin l??p?styneen n?k?inen tullessaan pappilan ky?kkiin. Sinne oli monia kymmeni? em?nti? jo ennen Kaisaa kerinnyt joille ky?kkipiika tiuskui ja ?ksenti. Mit? te t?nne nyt tunkeudutte. Nuopa nyt vasta ihmisi? ovat kun t?ytt?v?t huoneen ettei ole jalan sijaa. Luistakaa toki ulos sit? tiet? mit? olette tulleetkin. Kaisa oli aikeessa palata samassa takasin v?ltt??kseen talonv?en suuttumusta, mutta kun n?ki ett? kaikki muutkaan eiv?t olleet kovin kiireisi? pakenemaan jota paitsi toisia yh? ty?ntyi sis??n huolimatta piian yh?kin kiivaammasta s?ksymisest? niin Kaisa sai hieman rohkeutta ja sanoi: "Minulla olisi rovastinnalle asiaa."
Kaisan sanoista k?vi piian korviin salainen, kaino asiallisuus, sen kuultuaan h?n hieman lamautui s?ksy?misest??n, mutta kuitenkin melkeen vihassa aukasi ky?kin toisessa p??ss? olevan oven ja tuikeasti katsellen sanoi: "Kun lienee asiallista asiaa, niin tuollakai se on, kun menet tuosta oikeanpuolimaisesta ovesta sis??n." Samassa kuului joukosta ??ni?: "Min?, min? ja min?kin tahtoisin tavata rovastinnan. Minullakin olisi asiaa rovastinnalle." Mutta piika nyk?si ky?kin oven kiinni semmoisella voimalla, ett? rakennus t?r?hti ja sanoi: "On vuotta voita sy?d?. Tapaattehan sen nyt vastakin, jos nyt tulo tuohakassaan ette menekk??n l?k?hdytt?m??n. Luulisi toki tuon ik?isill? ihmisill? senverran olevan harinetta antaa ihmisille rauhan siksi, ett? saavat tuloheng?styksens? huokua ulos."
Em?nn?t, t?m?n kuultuaan l?htiv?t luimussa korvin lipumaan ulos. Kaisa tunsi povessaan mieluisen liehauksen piian kovuudesta ja seisattui ihan hengitt?m?tt? ky?kin oven taakse kuulemaan mit? piika toisille em?nnille ky?kiss? puhui. Ja samassa h?n kuuli, kun rovastinna siin? huoneessa, mihin h?n neuvottiin menem??n, kerke?ll? kielell??n oikein innoissaan puhua selkutteli entisen kotipuolensa kuulumisia Jokilahden em?nn?lle, joka oli tuonut vasta saatuja haukia rovastinnalle tuomisiksi, p??st?kseen siten jo ensi alussa rovastinnan kanssa hyviin v?leihin. Kaisa ei kuitenkaan malttanut kauan kuunnella ennenkun sitasi suurikirjaisen vaaleapohjaisen p??huivinsa nurkat leukansa alle lujempaan, nyk?si sit? hieman enemm?n otsalleen ja kainona ty?ntyi sis?lle.
Rovastinnan mustat silm?t lensiv?t nyt tuikeina Kaisaa vastaan