Nummisuutarit

Nummisuutarit

The Project Gutenberg EBook of Nummisuutarit, by Aleksis Kivi This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Nummisuutarit
Author: Aleksis Kivi
Release Date: February 18, 2004 [EBook #11152]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
NUMMISUUTARIT ***

Produced by Tapio Riikonen

NUMMISUUTARIT
Näytelmä viidessä näytöksessä
Kirj.
ALEKSIS KIVI
1919.

JÄSENET:
SEPETEUS, lukkari. TOPIAS, suutarimestari. MARTTA, hänen
vaimonsa. ESKO, | hänen poikansa. IIVARI. | MIKKO VILKASTUS,
puhemies. NIKO, merimies. JAANA, hänen tyttärensä, Topiaksen
hoitolapsi. KRISTO, nuori seppä. KARRI, talonisäntä. KREETA,

kasvatteensa. JAAKKO, puusuutari. SAKERI, Martan veli, viralta
pantu polisi. ANTRES, kraatari ja klanetin-puhaltaja. TEEMU,
viulun-soittaja. EERIKKI, lautamies. LEENAN-KALLE. TEEMUN isä.
ANNA-muori. Eräs nainen Karrin talossa. Häämiehiä ja
kuokkavieraita.
Näytelmäpaikka Hämeessä.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
(Topiaksen huone: perällä ovi ja akkuna, oikealla pöytä, vasemmalla
sivu-ovi ja enemmän edessä samalla sivulla rahi ja siinä suutarin kaluja.
Jaana istuu pöydän ääressä, kutoen sukkaa, Esko rahin vieressä,
neuloen).
ESKO. Jaana! Käskihän äitini, lähteissänsä kylään, että matkalle,
nimittäin hääretkelleni, itsiäni sonnustan, ja sulhais-vaatteisin puettuna
olen, koska hän takaisin palajaa?
JAANA. Ja käski sun ullakosta ottaa päälles isäs hännystakin, hatun,
punaisen västin ja polvipöksyt.
ESKO. (panee työnsä pois). Peijakas! Tästä rientää täytyy, sillä
askeleen otan, jota ei nauraa tule. (Menee perältä ulos).
JAANA. Ennen minua hän nai ja on hänellä siis oikeus periä viisisataa
riksiä, niinkuin määrää jälkeensäätös, ja minä paitsi jään. Mutta riksit
monet tuhannet eivät ole Kristoni verranvastaiset, kuin vaan hänen
kerran omakseni saan ja omaksensa joudun minä; ja nytpä, luulen,
kohta toivoni perille pääsen. (Kristo tulee). Kristo! Kuinka rohkenet
tulla tänne!
KRISTO. Onhan ämmä tiessään?
JAANA. Läksi kirkonkylään.
KRISTO. Ja Topias itse perunamaata perkaavan näkyy. Mutta missä
ovat poikansa, missä se harjastukkainen Esko?
JAANA. Hiljaa! Ullakossa hän parhaallaan pukee itsiänsä sulhaiseksi.
KRISTO. Sulhaiseksi?
JAANA. Hän paikalla lähtee häihinsä Mikko Vilkastuksen kanssa.
KRISTO. Asiasta tulee siis jotain?
JAANA. Tulee kaiketi. Nyt kiirehtivät, koska suutarille käskyn käräjiin
annoit, saadaksesi naimalupaa.
KRISTO. Ja sentään ala-ikäisenä naittavat poikansa; mynti on hän
vasta puolen vuoden päästä.

JAANA. Nytpä äitinsä on kutsumassa tänne lukkaria lupauskirjaa isän
puolesta tekemään.
KRISTO. Niin menee meiltä viisisataa riksiä. Nummisuutarin poika ne
riistää meiltä, ja sinä olet kuitenkin vanhempi häntä. Tuhat tulimmaista!
Se kaistapäinen korpraali, miksi teki hän näin kummallisen
jälkisäätöksen? »Kumpi heistä ennen naiduksi tulee», niin seisoo
säätös-kirjassa. Onko tämä järjellinen ehto, jolle hän perintö-oikeuden
perustaa! Kaikki yhdelle tai puolet kummallenkin määrätty, niin
emmepä tietäisi tästä sydäntä karvastelevasta kiusasta nyt. Vahingosta
en huoli, mutta se kiusa!--Olispa toisin toki, luulen minä, käynyt, jos ei
kova onni sulle suutaria edusmieheksi pannut olis, mutta tätä ehkä äitisi
kuollessa jo tarkoittivat ja ovat siis tarkoituksensa päässä nyt. Rutto sen
suutarin niskaan!
JAANA. Marttaa enemmin kuin Topiasta meidän moittia tulee;
vaimonsapa tässä vallitsee ja neuvot antaa, ja totella saa niin suutari
kuin poikansa ja minä. Minua on hän aina tuimasti kohdellut, etenkin
siitä asti, koska näkivät, ettei ollut heillä toivoa minusta tyhmän
poikansa vaimoksi, ja tätä varroit he kauvan.
KRISTO. Hän on se mainittu suutarin Martta.
JAANA. Olis nyt isäni tässä, mutta voi että taisi hän jättää vaimon ja
lapsen ja karata vieraille maille!
KRISTO. Hänestä olen jotain kuullut.
JAANA. Isästäni! Mitä olet kuullut?
KRISTO. Että löytyy hän Suomessa taas; Turussa hänen nähneet ovat,
niinkuin kerrotaan.
JAANA. Mutta rangaistus uhkaa häntä.
KRISTO. Muutaman vuorokauden vettä-leipää laki matruusille määrää,
joka laivastansa karkaa. Mutta hänen asiansa saa vielä helpomman
muodon siitä, että enemmin kuin puolet miehistöstä saman laivan jätit
ja samalla matkalla, joka näyttää päällysmiehissä olleen syyn.--Mutta
Martta tulee.
JAANA. Riennä tästä, Kristo!
KRISTO. Hän on jo portaalla.
JAANA. Meidän hukka perii.
KRISTO. Eipä hätää tässä. (Martta tulee).
MARTTA. Kristo huoneessani? Ulos! Tuossa on ovi edessäs.
KRISTO. Takanain se on, mutta edessäni on se kuuluisa suutarin

Martta ja tässä on ottotyttärensä sulhainen, Kristo, nuori ja uljas seppä.
Vävyksenne taidatte häntä kutsua.
MARTTA. Ulos tuvastani, lurjus!
JAANA. Lähe kiireesti, Kristo, ja elä kanssansa riitele!
KRISTO. Mutta ollaan tästälähin ystäviä, Marttani, koska en enään
seiso tiellänne viiteen sataan riksiin; ne kereitten niin vikkelästi
Eskollenne.
MARTTA. Sinä kirottu mies, etkö tahdo tästä lähteä?
JAANA. Tottele minua, Kristo!
KRISTO. Mutta saakeli sun perii vielä niiden viiden sadan tähden.
Koko pitäjämme ja vielä monen naapuripitäjänkin kohta kaikuman
pitää veisusta, jonka nimitän: »Suutarin Martta». (Menee. Martta
heittää haarun peräänsä).
MARTTA. Nokitonttu! (Eskon ääni ullakosta: »Mikä meteli siellä
alhaalla?») (Jaanalle). Sinä lunttu! Enkö ole sua kieltänyt
kanssakäymistä pitämästä kanssansa?
JAANA. Mitä taisin tehdä? Ei ollut hän tässä käskystäni.
MARTTA. Kitas kiinni ja sukankudin kynsistäsi pois!--Onko se edes
tuumaakaan tänään joutunut eteenpäin? Pois! ja laita itses
Nummikoppeliin perkaamaan ja käske Topias sisään. (Jaana menee).
Mitä teet sinä siellä ylhäällä? (Eskon ääni: »Hä' puen itseni
häävaatteisin, niinkuin sanottu oli»). Tee sitten joutua ja elä kuhnaile
siellä,