Laupeuden työt | Page 2

kuollutta luultiin nimitt?in Jumalan k?den kautta rangaistuksi syylliseksi, poloiseksi syntiseksi, jonka ylitse Herra oli miekkansa langettanut, ja semmoiselle tuskin kunniallista hautaustakaan suotiin. Ruttoon sairastuneet saivat yksikseen tuskiinsa n??nty?, sill? auttaa semmoista -- niin arveltiin -- oli yht? paha kuin p??st?? varasta hirsipuusta. Kolme viikkoa sitten oli viel? Konradinkin t?ytynyt tikapuilla yksin kantaa kuollutta is??ns? talosta, kosk'eiv?t seurakuntalaiset h?nelle paaria lainanneet.
Mutta nyt kulki paraillaan seurakunnasta seurakuntaan hengellinen kiertokirje, jossa Raamatun sanoilla todistettiin, ett? n?in?kin kamalina kuolon aikoina kunkin tuli iloisesti antautua sen alle, sill? ne jotka ruttoon kuolevat, uskossa Herraansa, ovat viimeisen? p?iv?n? Kristuksessa yl?snousevat yht?hyvin kuin muutkin. Siis ei heit? kuolinhetkell?k??n pid? ilman avutta j?tt??, eik? y?ll? kuopata kuin koiria.
Silloin moni huomasi itsekk?isyytens?, jonka oli taika-uskon verhoon k??rinyt, huomasi sen ja rupesi j?lleen noita hylj?ttyj? sairaita auttamaan.
T?mm?isin? aikoina l?hestyiv?t ihmiset toisiansa entist? enemm?n. Syntyper?n suojelusmuurit raukeevat. Siveellinen vakavuus, joka yleisen h?d?n aikana valtaa kaiken kansan, ei kaipaa tavanmukaisuuden rajoja. Niinp? sepp? ja h?nen morsiamensakin eleliv?t puhdasta ja siveellist? el?m??, vaikka olivat yksin?isin? melkeen kuin autiolla saarella. Heid?n toimensa ja ty?ns? m??r??j?n? ei nyt ollut ihmispelko, vaan suurempi Jumalan l?sn?olo.
-- "Etk? sin? pelk?? en?? Konrad?" kysyi Kersti, hymyillen laskien vasaransa alasimelle.
-- "Jos meit? Herra Jumala t??lt? tahtoo pois, niin saa H?n meid?t ilman ruttoakin", vastasi Konrad. "Ja niin min? arvelen kuin entinen yhdeks?nkymmenen vanha eukko, tuntiessaan kuolemansa l?hestyv?n: 'Niinkuin tahdot, kuolo kulta! Sen min? vaan sanon: ei minulla kiirett? ole'".
-- "Ruttoa en tarkoittanut", huudahti Kersti, "vaan pormestaria. Olethan, Konrad, ollut liiaksikin hyv?ntahtoinen, kun minun t?hteni uskalsit ennen aamukellon soittoa sytytt?? ahjosi, etk? vaadi minua ilmoittamaan miks' en saata iltapuolella takoa ja miss? min? silloin oleskelen. Siit? sinun oikean rohkeutesi tunnenkin".
Nytp? sepp? vasta oikeen halukkaasti olisikin kysynyt, miss? Kersti illoin k?y. Mutta tytt? esti h?net siit?, kuiskaten salaisesti: "?sken kujaa my?ten t?nne pajalle hiipiess?ni, kurkisti raastuvan palvelija akkunastaan ja huusi minulle: Olkaa varoillanne, Kersti! Pormestari tosin ei viel? ole n?kevin??nk??n, ett? te laittomaan aikaan takoa taputtelette, mutta kun h?n vaan kerran ottaa n?hd?kseen, niin kyll? te pian putkaan p??sette!"
Oli nimitt?in jo vanhoista ajoista voimassa s??nt? semmoinen, ettei sepp? saanut viritt?? tulta pajaansa ennen aamukellon soimista kello nelj?. Sen kautta nimitt?in, ett? sep?t varhain aamulla asukkaitten nukkuessa takoivat, oli kyliss? usein ilmautunut tulipaloja, joita oli melkein mahdoton est??, kun kaikki asunnot olivat savesta ja oljilla katetut. T?h?n liian varhaiseen ty?n alkamiseen, jo kello yhdelt?, olikin oikeastaan syyn? vaan se, ett? niin mestarien kuin s?llienkin teki mieli iltapuolet laiskotella kapakassa.
Vaan mik?p? arvo olikaan nykyaikana t?mm?isell? s??nn?ll?, jolloin ei j?rjestyst? ollut olemassakaan, jolloin omaisuus oli suojatonna, jolloin kulovalkeat ehtiv?t kylille saakka, ymp?r?iv?t niit?, jopa monasti polttivat poroksikin!
Konrad vastasikin senvuoksi huolettomasti: "Nykyaikoina, jolloin kyl?ss? v?hint??nkin kerran p?iv?ss? palaa ja kuolema joka hetki kulkee oven ohitse, ei v?litet? vanhasta tulis??nn?st? enemp?? kuin L?hnberg'in pormestaristakaan".

TOINEN LUKU.
Noin puolenp?iv?n tienoissa l?ksi Kersti pajasta. Vilkaisten v?liin salaa taakseen, seuraisiko muka Konrad h?nt?, hiiviskeli h?n sitten varovasti kiertoteit? my?ten puutarhaan, joka oli pormestarin asunnon tuolla puolen. T?m? oli, nykyisen? onnettomuuden aikana, j??nyt kokonaan autioksi, kukkas-sarat olivat nokkosten, koisoin ja juolavehn?in vallassa, hedelm?puita verhosi home ja sammal. L?hell? puutarhan visusti lukittua porttia oli aita er??st? kohdin hajonnut, ja t?st? oli Kerstin helppo p??st? sis??n. Julkisesti kadun puolelta ei h?n olisikaan uskaltanut menn? pormestarin taloon, eik? h?nell? pormestarin taloon asiata ollutkaan, h?nen latoonsa h?n ainoastaan pyrki.
T?m?k??n ei juuri n?ytt?nyt semmoiselta kuin olisi hyv?? vuodentuloa niihin toivottu. Koko rakennus oli rappeutunut, siivoton, autio ja tyhj?. Pimeimm?ss? sopessa vaan oli viel? pari olkilyhdett? ja niiden p??ll? muutamia vanhoja repaleisia makuu-vaatteita. Kersti hiipi hiljaa sinne. Vanha sairas vaimo makasi tuolla huonolla olkivuoteella.
-- "Miten jaksatte, t?ti kuita?" -- puheli tytt?nen lempe?sti ja syd?mmellisesti.
Riutunut olento kohottihe vuoteellaan ja vastasi heikolla ??nell?: "Ihmiset ovat minut hylj?nneet, siksi ottaa Herra minut huostaansa!"
T?m? oli pormestarin rouva. Kun rutto alkoi punata h?nen poskiansa, kannatutti mies vaimonsa talosta latoon. Sill? vaikka h?n kyll?, kuten pormestarille sopii, oli hyvinkin rohkea olevinansa, pelk?si h?n kuitenkin suuresti tarttumista ja osasi yht? taitavasti v?isty? syrj??n ruttosairaitten tielt? kuin vieraitten sotajoukkojenkin. Ja kun h?nen mielest??n ei ollutkaan yht??n ep?mukavata, jos h?nen rouvansa, jolta h?nen viimeisaikoina oli t?ytynyt kuulla monta siveyden saarnaa, joutuisikin tavallista kauemmaksi talosta, niin nytp? h?n aikoikin vasta oikeen vapaasti ja iloisesti elell?. Sen vuoksi pysyttelihe h?n niin kaukana kuin mahdollista ladosta, alkoi v?ltt?? koko taloakin ja l?hetti vaan kerran p?iv?ss? raastuvan palvelijan katsomaan ladon sein?ss? olevasta aukosta, viel?k? sairas liikkui. Samalla oli h?nen my?s m??r? pist?? humalatangon p??ss? sairaalle ruukullinen lient?.
Ellei Kersti olisi ruvennut huolta pit?m??n hylj?tyst? t?dist?ns?, olisi vanha rouva jo aikoja kurjuuteensa n??ntynyt, niinkuin moni muukin. Raastuvan palvelijakin nimitt?in tuli vaan ladon l?heisyyteen, uskaltamatta milloinkaan sein?-aukosta katsoa sis??n, saatikka sitten sairaalle toimittaa liemiruukkua. Liemen s?i h?n itse salaa puutarhassa. Konradille ei Kersti milloinkaan ilmoittanut k?ytt?v?ns? kaiket iltapuolet sairashoitoon, ei ainoastaan pormestarin ladossa vaan muuallakin. H?n pelk?si nimitt?in sep?n rupeavan h?nt? kammoamaan ruton tuojaksi, jos kuulisi, miten t?m? joka p?iv? kuni laupeudensisar toimiskelee rutto- tautisten luona. Sit? paitsi olisi h?net, jos t?m? h?nen salainen armeliaisuutensa